ANNA

Heippa vaan! Tätä blogia rustailee Anna Varsinais-Suomesta. Pyritän sivutoimisesti omaa yritystä, Kuusiston talli Oy:tä, jonka puitteissa hevoset kuuluvatkin täyteen arkirutiini. Elämääni ilostuttaa maailman ihanimmat lapseni Jonne (s. 09/2011) sekä ponityttö Venla (08/2015). Aviomies myös totta kai! Koirakin löytyy, mittelspitz Putte.

Heppahöperöksi tulin jo pienenä, sillä meillä on aina ollut omia hevosia. Minulla on monta siskoa ja meillä on yhteinen Russ-ponitamma joka on syntynyt vuonna -88. Omia hevosia on ollut kotona aina, joten ikinä en ole tunneilla käynyt. Nyt kun ikää on kertynyt jo muutamia vuosia on alkanut ratsastus toden teolla kiinnostamaan ja haluakin oppia ratsastamaan oikein.

Olin hevosen omistaja niin kauan kunnes aloin odottamaan esikoistani. Minulla oli -92 vuotinen lämppäritamma, joka oli ihana. Annoin sen kantavana kahdelle kummitytölleni viettämään eläkepäiviä. Se ehti olla meidän perheen omistuksessa tosi kauan. Ennen sitä minulla oli eestinhevosruuna ylläpidossa, mutta se palasi Viroon omistajalleen.

Vappuna 2015 hankin mukavaksi projektiksi suomenhevosruunan Virin Viikarin, joka tunnettaan paremmin Vikkenä. Loppu vuodesta 2015 päädyin kuitenkin myymään Vikken sen haastavuuden takia. Hevonen oli hieno, muttei sopiva minulle.

Huhtikuussa 2016 elämääni löytyy uusi oma heppakaveri Vivatar. Viva oli 18-vuotias suomenhevostamma, jonka kanssa tarinamme päättyi jo muutaman kuukauden jälkeen tamman sairastuttua. Nyt Viva on vihreimmillä laitumilla ilman kipuja.

Lokakuussa 2016 annoin itselleni luvan hankkia uuden perheenjäsenen. Oliver saapui ja maailma oli auki. Opin ruunan kanssa ihan hirveästi hevosen omistamisesta, mutta myös ratsastuskesta. Ruuna muutti kotiini syksyllä 2017 ja sai viettää mukavan loppu elämän ja lopulta pääsi taivaslaitumille kesän lopulla 2018.

Elokuussa 2018 päätin yrittää vielä. Ostin 6v. suokkitamma Irman ja toivoin, että yhteiselomme säilyisi mahdollisimman pitkään, mutta toisin kävi. Irma lopettiin Helmikuussa 2020 erittäin merkittävien nivelrikkomuutosten myötä.

Heinäkuussa 2020 oli jälleen aika uuden hevosen. Löysin täysin sattumalta unelmieni hevosen, Palon Hemmon. Tämä ruuna on jotain, mitä sanoin ei voi edes kuvailla.

Elokuussa 2020 syntyi Alman varsa Tahvo, jonka kanssa meillä tulee vielä olemaan yhdessä todella pitkä tie. Tarkoitus olisi kasvattaa orista kunnon kansalainen ja koko perheen harrastuskaveri.


Kuvan ottanut Roosa Tanhuanpää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Millainen minusta on tullut?

Hevosmaailma elää murroksen aikaa ja tuntuu pelottavalta hypätä johonkin uuteen, mutta kuitenkin tuttuun. En oikein vielä tiedä millainen tu...