Välille tekee hyvää tippua!

Voi hyvää päivää, että nauroin itseäni eilen. Ratsastin Oliverin kunnolla, siis niin, että olin itse aivan maitohapoilla ja loppu. Ravi kun ei ole tasaisimmasta päästä, niin vaapuin joka suuntaan. Maneesin oven lähistöllä Oliver säikähti jotain ja säpsähti. Mitä tekee anna yrittää roikkua ohjien päissä ja kas tupsahtaa maahan. Oli siinnä naurussa pidettelemistä kun tommosesta tilanteesta tippuu. Kipu tuntui kovalta ja olo oli kuin lonkka olisi murtunut. Mitään ei kuitenkaan ilmeisesti käynyt, en edes mustelmaa ole saanut. Kapusin takaisin kyytin ja ratsastin ratsastukseni loppuun.

Illalla olin kyllä niin kipeä, etten mihinkään suuntaan päässyt. Nyt on jo ihan hyvä olla. Ongelmaksi koituu lähinnä pitkän istumisen jälkeen ylösnousu. Aamulla oli aika taiteilua nousta sängystä ylös.

Hippasen tuli tuota vaahtoa suusta.

Iltapäivällä läksin tallille tavanomaiseen tapaan, mutta ilman ratsastustamineita. Olimme tallimestarin kanssa sopinut, että hän läpiratsastaa Oliverin tänään. Laittelin ruunan kuntoon ja verryttelin sen juoksuttaen. Taidan tästä lähtien itsekkin juoksuttaa hevosta ennen ratsastusta, saisin lämmitellyn hevosen, joten jaksaisin työskennellä sen kanssa paremmin.

Oli kyllä siistiä nähdä oma hevonen kulkemassa oikeasti hienosti. Kyllä tallimestarikin töihin joutui, mutta Oliver sai hirveästi kehuja siitä miten osaava se on. Tarvitaan vain rutkasti voimaa ja kuntoa. Hiljaa hyvä tulee. Ainakin pitäisi hevosen pysyä ehjänä, kun näin hiljalleen puuhailemme. Pitäisi saada Oliver taipumaan myös rungostaan kunnolla. Alustavasti hiukan juttelimme, että tallimestari läpiratsastaisi ruunan kerran viikossa.

Oliver näyttää ihan hevoselta.

Meillä on kyllä ihan huippu tallimestari. Hän oli klipannut Oliverin ja sain viestinä kuvan ja kehuja käytöksestä. Oliverin ulkomuoto muuttui ihan hurjasti ja se näyttääkin ihan eri hevoselta.

Nyt vaan lihasta tekemään, niin hyvä tulee.

Alkuviikolla pääsin myös itse ahkerasti talleilemaan. Loppuviikko sujuikin hiukan huonommin omiene työvuorojen ja vatsataudin vuoksi. Onni on ihana liikuttaja. Alkuviikon ratsastelut sujuivat ongelmitta, tai no aina niitä ongelmia on, muttei mitään normaalista poikkeavaa. Oliver on todella raskas etupäästä, mutta ei se nyt mikään ihmekkään ole. Ei me ihan tässä ajassa sellaisia lihaksia olla saatu, että se jaksaisi itseään kannatella.

Alan pikku hiljaa tottumaan erilaiseen jalkojen asentoon ja omaan silmään näyttääkin jo ihan kivalta. Vielä pitäisi saada keskivartalosta läski pois ja lihasta tilalle. Olisi helpompi istua suorassa, kun olisi jotain millä tukeutua. Hiljaa hyvä tulee! Onnistuin muuten alkuviikolla paskomaan kamerastani näytön. Onni on hyvä kotivakuutus ja kamerahuolto, josta varmasti pian kamerani saan takaisin. Olisi hienoa voittaa lotossa, niin saisi uuden putken hommattua ja tännekkin parempilaatuisia kuvia. On minulla tuo Canonin 70-200 f4 L, mutta 2.8 olisi ihan täydellinen. Ehkä sitten joskus.

Tänään olikin taas vihdoin itse tallilla. Lähdettiin tallikaverin kanssa hiukan maastoilemaan kartanon mahtaviin maisemiin. Suuntasimme Golf-radalle, jossa tietä pitkin näin talvella saa ratsastaa. Emme kuitenkaan ollut ratsain liikkeellä, vaan talutimme hevosia tuulen ja tuiskun keskellä. Oliver oli ihan innoissaan ja varmasti uskallan seuraavalla kerralla lähteä ratsain.

Vitsi mitä maisemia!

Oli kyllä mukavaa päästä tekemään jotain muutakin kuin pyörimään maneesissa. Täytyy ehdottomasti mennä useammin tai oikeastaan aina kun vain on mahdollista ts valoisaan aikaan. Hankintalistalle lisätään nyt heijastimet ja uusi jonkin moinen loimi tai viltti ratsastukseen alku ja loppuverkan ajaksi.

Olisiko sinulla heittää jotain ideaa ratsastusloimesta tai viltistä? 

Hintalaatusuhde pitäisi olla järkevä ja ulkonäkökin miellyttävä.

Oletko itse käyttänyt vilttiä, tavallista fleeceloimea vai ihan ratsastusloimea?

Kohti parempaa ollaan matkalla.

Eilen olin jälleen Tiinan cr-valkussa. Ratsastaminen on jo viime kerran jälkeen ollut todella paljon helpompaa. Se on tiedättekös mahtava tunne, kun voi ratsastaa jalka pitkänä. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta mulle se ei ole mikään itsestään selvyys. Kellään ihmisellä ei varmasti ole näin kireät lonkankoukistajan kuin mulla. Tämä aiheuttaa monta ongelmaa omassa istunnassani. Todennäikösesti tämä kaikki johtuu kuitenkin selän ongelmista.

No mutta valmennus oli jälleen mahtava. Nyt uskalsin rentoutua ja imeä irti kaiken. Alkuksi korjasimme jälleen jalkojani oikeaan asentoon ja tästä siirryimme tekemään pujottelu tehtävää käynnissä. Seuraavana vuorossa oli käsien korjausta. Mulla on töiden jäljiltä ihan älyttömän kipeät olkapäät, lapaluut sekä solisluu. Kipu on viiltävää ja vetää milloin minnekkin. Tiina sai veren kiertämään ihan uudella tapaa, enkä tuntenut käsiä omakseni. Samalla minun tuli kylmä, kun veri lähti mylläämään. Tämän kaiken aikana Oliver NUKAHTI kahdesti. En voinut kuin nauraa, kun toinen säpsähti hereille. Taitaa olla  hevoselle oikeasti mukavaa kun se selässä kyykkivä perunasäkki istuu edes hetken oikein.

Ei siitä loppuvalkusta mitään meinannut tulla kun nauroin omia käsiäni. En yhtään tuntenut niitä omakseni. Kun laskeuduin alas Oliverin kyydistä, olo oli mitä vetrein. Miten kevyeksi sitä ihminen tunteekaan itsensä, kun liikkuvuus lisääntyy hurjasti. Mukavaa on muutenkin ratsastaa, kun ei koko ajan satu.

Torstaina ei yksinkertaisesti jaksanut kivuta kyytiin, vaan juoksutin ruunan kevyesti. Taluttelen aina alkukäynnit, jottei ympyrällä tulisi niin kovaa rasitusta. Mahdollisuuksien mukaan kävelen myös koko ajan, jotta Oliver voi mennä uraa pitkin. Otin Teille pikku videon, jotta näette miten Oliver liikkuu. Askel on ihanan joustava ja hevonen todella nauttii puuhailuista.

   

linkki videoon https://www.youtube.com/watch?v=lVZHNoLtawI&t=56s

Tänään serkkuni ratsasti Oliverilla. Voi jehna miten hevonen osaa pissittää ja luistaa työnteosta. Minun oli pakko hypätä hetkeksi selkään ja laittaa isompi vaihde silmään. Olisitte nähneet pelkän käynnin, kun jalat raahautuivat hevosen mukana, eikä sitä olisi kiinnostanut tehdä mitään muuta kuin nukkua. 

Mulla on oikeasti hieno hevonen!

Maanantaina meinasi itku tulla, kun laittelin Oliveria kuntoon. Olkapää on ollut jälleen todella kipeä, eikä satulan nostaminen tuntunut kovin kivalta. Sain kuitenkin hampaat irvessä ratsastettua, mutten todellakaan tehnyt mitään kovin ihmeellistä.

Tiistaina olin jo luovuttaa, mutta pyysin kaverini Karitan ratsastamaan. En voinut kiusata itseäni yhtään, että pääsin tänään töihin. Heillä synkkasi ihan kivasti ja Oliver pääsi hieman erilailla liikkumaan. Sormet syhysivät itsellä päästä selkään, mutta onneksi annoin käden levätä, sillä jo tänään se oli ihan ok!

Tänään sitten olin vähän hälläväliä fiiliksillä menossa kyytiin. Oliver on ollut hieman tahmea, mutta nyt liikkui kivasti eteen jalasta. Pääsin ensimmäistä kertaa laukkaamaan niin, että minä määräsin milloin siirrytään raviin. Olin aivan hikinin jo vartin jälkeen, mutta hehhe niin oli hevonenkin ratsastuksen jälkeen. Ihan ensimmäistä kertaa! Nyt lämpötila on noussut hurjasti ja ruunalla on hirmuinen talviturkki. Tallille sain aamupäivällä seuraksi Karitan, jolle kiitos vielä kuvista!

Tänään päätin, että nyt ostellaan loimia niin, että voidaan klipata ruuna. Mukavampi se on, kun voi olla pihalla, eikä sisällä kuivamassa. Oliver kuitenkin menee tarhaan kahdeksan maissa ja ulkoilee sinne klo 20 asti, ellen ole sitten illalla ratsastamassa. Saisi siis edelleen ulkoilla, eikä seistä sisällä.

Oliver on muutenkin kotiutunut nyt tosi kivasti. Enää ei ole vatsa löysä, eikä muutkaan vaivaa. Maneesin ollessa tyhjä tai tallin, saattaa ruuna huudella kavereiden perään, mutta eipä tästäkään haittaa ole.

Saatiin aikaiseksi otettua pieni videokin loppu mummoraveista. Vauhti ei päätä huimaa, kun rauhallisesti mennään.

  

linkki videoon https://www.youtube.com/watch?v=hbu0rRqlRDQ

Miten aika voikin rientää?

Taas on viikko kulunut ihan hujauksessa. Reippaasti olen tallilla käynyt ja päässyt ratsastamaan oikein kunnolla. Tästä taitaa nyt tulla tällainen tylsä viikkokatsaus

Sunnuntai:
Ratsastin ekaa kertaa maneesissa. Maneesi olikin ihan tyhjä, niin pääsimme rauhassa tutustumaan ympäristöön. Kävimme vain askellajit läpi ja olinkin ihan kuollut. Tuo mun talvitakki on aivan liian paksu näille pakkasille. Hiki tulee jo kävellessä.

Maanantai:
Jatkettiin tutustumista maneesiin ja höntsäiltiin vain. Olevinaan yritin jotain, mikä ei todellakaan onnistunut. Nyt oli jo kavereitakin, niin säkäkorkeus kasvoi ainakin 15 senttiä. Jokaiselle joka ovesta tuli tai meni, piti hirnua.

Tiistai:
Olin aamulla työpaikan kautta jogassa ja sen jälkeenkin olin niin kipeä, etten todellakaan päässyt itse selkään. Siis kun paikat naksahteli auki, niin tuntui että joka paikkaan vain sattui. Oliverin liikutusapulainen pääsi selkään ekaa kertaa uudessa paikassa ja innoistuinkin pitämään hieman tuntia siinä samalla. Helppoa se on nääs muita neuvoa, kuin ratsastaa itse. Pieni kateuden tunnekkin tuli, kun näki miten hienosti ruuna lopulta kulki ja rentoutui.

Keskiviikko:
Oliverin liikuttaja Matte hoiti ratsastuksen. Itse oli töissä :(

Torstai:
Mulla oli ihan hanurista oleva työvuoro, joten ei toivoakaan tallille menosta. Mattekaan ei töidensä takia ehtinyt ratsastamaan, joten ruuna sai vapaan rapsutusten kera.

Perjantai:
Kävin illalla juoksuttamassa Oliverin. Virtaa piisasi ja nyt sen oikein huomasi miten O:n kunto on noussut kohisten. En suinkaan juoksuta ainoastaan ympyrällä, vaan kävelen itse maneesin keskellä, jolloin ruuna kulkee uralla.

Tyytyväinen otus lauantaina.

Lauantai:
Oliver oli ihan tosi mukava ratsastaa. Tuntui siltä että meillä alkaa palaset loksahdella paikoilleen. Tai sitten taivuttelu ja avaavat tehtävät ovat olleet oikeasti hyödyksi. Ratsastuksen jälkeen mulla oli sellainen olo, että omistan maailman mageimman hevosen. Se ravi mikä irtosi, oli todella upeaa.

Sunnuntai, eli tämä päivä:
Olin ensimmäistä kertaa ikinä Tiina Vuorisen valmennuksessa/tunnilla. Kyseessä on istuntaan keskittynyt opettaja. Hän opettaa mm. Centered Ridingiin ja Wendy Murdoch metodiin pohjautuvaa kehotietoista ratsastusta. Olin varannut itselleni 60min yksityistunnin, jota odottelin kauhunsekaisin tuntein. Ensin Tiina seurasi touhujani ja sen jälkeen lähti korjaamaan asentoani. Jalkojani korjattiin oikeaan asentoon päin, eikä niitä kuulemma ihan heti oikein saada, sillä lonkankoukistajani ovat kireät kuin viulunkielet. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu ja istuin lopulta jalka pitkänä ja vielä oikeassa kohdassa.

Opin monta uutta asiaa miten minun pitää mukautua liikkeeseen ja miten helpotan tätä. Keventäminenkin tuntui kuulkaas niin kevyeltä ja helpolta. En voi kuin suositella tätä muillekkin.

Lopuksi korjasimme vielä hieman yläkropan asentoa aina palleasta rintakehään. Kuinka hienoa oli kun Oliver oikeasti kääntyi voltille kun käänsin rintakehääni. Siis ihan huippua. Toivosttavasti pääsen ensi viikollakin mukaan!

Tämä fiilis meillä oli Oliverin kanssa sunnuntain valkun jälkeen.

Uusia tuulia!

Pohdin päätöstä pitkään ja tein paperille monta eri laskelmaa. Teoriassa tämä oli järkevin vaihtoehto omalta kantiltani.

Oliver vaihtoi siis tallia. Ennen minulla oli tallimatka yhteen suuntaan 22km ja nyt yhteen suuntaan 7km. Ajallisesti tämä on päivittäin paljon. Koska uusi talli on lähellä minua, ei minun tarvitse jatkossa enää ajaa niin paljoa. Työpaikaltani hurautan tallille parissa minuutissa.

Päätös ei todellakaan ollut helppo. Vanhassa tallissa ei missään nimessä ollut mitään vikaa, päinvastoin. Talliporukka on mahtava, siskoni on mahtava ja kaikki oli mukavaa. Jotenkin vasta näin talven kynnyksellä aika alkoi vaikuttaa tärkeältä. Minulla menee kotona hirveästi hommiin aikaa, kun olen kaikki viikot yksin lasten kanssa. Ei talo lämpiä itsestään, ei pyykit peseydy, eikä koirat hoidu. Minun on pakko olla enemmän kotona.

Nykyinen talli on sijainniltaan ihanteellinen, eikä maneesistakaan haittaa ole. Talli on täynnä hevosharrastajia laidasta laitaan, toiset kisaavat ja toiset vain nauttivat hevosista.

Harvalla hevosella on näköalaa merelle.

Talli vaikuttaa oikein mukavalta ja miljöö on mitä kaunein. Paikka on rauhallinen, sillä se sijaitsee kartanon mailla. Ei siis ylimääräistä häsellystä tai liikennettä.

Oliver pääsi uuteen kotiin aamulla ja vaikuttikin olevan ihan sinut asian kanssa. Kaikki on muuten sujunut hyvin, mutta vatsa on hieman sekaisin. Jos tilanne ei huomiseen mennessä rauhoitu, tarvitsee hakea maitohappobakteeria.

Illalla kävin juoksuttamassa ruunan maneesissa, ettei sen tarvitse montaa päivää seistä. Oli kyllä siistiä päästä katon alle lumisateessa ja pakkasen kiristyessä. Nyt pääsemme ainakin puitteiden puolesta treenaamaan täysillä, sillä ei tarvitse välittää ulkona vallitsevista ilmoista. Nyt pidetään peukut pystyssä että pysytään Oliverin kanssa molemmat terveinä.