Uljas musta on täällä taas!

Aamun töissä ollessani haaveilin hienosta ilmasta, mutta en edes saanut sitä. Pääsin yhdeltä ja suuntasinkin suoraan tallille. Ensin tallivaatteet niskaan ja pihaton kimppuun. Asennoiduin kerrankin niin, ettei minulla ole kiire ja voin kaikessa rauhassa katsella hevosten touhuja ja siivota. Pihatto ja sen tarha siivotaan joka päivä, niin hommaa ei oikeasti ole kuin muutama kärry. Maijan luona pihatossa asuu kolme hevosta ja yksi pikkuponi. Yksi näistä hevosista on Roni. Vanhemmille lukijoille ainakin tuttu ruuna. Tarkoitus on siis ratsastaa tai muuten liikuttaa poika kahdesti viikossa. 

Pihaton siivoamiseen sain kulutettua 45min aika ja tämän jälkeen alkoi jynssäys. En tajua miten hevonen oli saanut itsensä siihen kuntoon missä se oli. Oli iso virhe harjata se tallissa. Meinasin tukehtua siihen pölyyn mikä kuivuneen kuran myötä irtosi. Päätin kuitenkin harjata hevosen kunnolla, koska ratsastus on minulle aika toissijainen juttu, Niin harjaamiseen vierähti pitkä tovi, eikä ratsatukselle jäänyt niin paljon aikaa. 

Käyntityöskentelin erittäin paljon. Ronilla on melko huono kunto ja se on tällä hetkellä aika kankea. Taivuttelin, taivuttelin ja taivuttelin. Laukkaa en ottanut kuin pari nostoa ja ravissa koitin vaidella tempoa. Vasempaan kierrokseen ruuna oli aivan täydellinen, oikeassa en saanut sisäpohjetta kunnolla läpi ja vauhtia oli helposti liikaa. Otin myös pieniä pätkiä avoja ja nekin sujui toiseen kierrokseen todella hyvin.

Loppuravit menin eteen ja alas. Kävelin hetken, kunnes otin satulan ja ohjat pois. Roni seurasi minua pitkin kenttää, kun siivosin jätöksemme pois. Minua niin ärsyttää jos joku jättää jälkensä siivoamatta. Vaikka kuinka olisi vuokraaja tai tuntilainen tai mikä lie, niin omat jäljet kuuluu siivota, AINA. Monet eivät tajuakkaan kuinka paljon hallaa tulee kentän pohjalle kun paskat jätetään siivoamatta. Ei ole kuulkaas halpaa vaihtaa maa-aines kentän pohjalle..

Eilen tuli muuten käytyä taas salilla ja tarkoitus olisi mennä huomennakin, jo heti aamulla. Torstaina olisi taas aika suunnata tallille.

Sitä, tätä ja tuota..

Aika menee kuin siivillä. Kaikenlaista on suunnitteilla toteutusta vailla valmiina. Aloitetaan vaikka perjantaista.
Osallistuin NRJ:n Korppilan pursiseuran Everyday.fi -Arjen haaveista totta kilpailuun. Olen jo kauan halunnut käydä kuntosalilla, mutta rahaa siihen vain ei ole löytynyt. Nyt kuitenkin voitin kyseisestä kilpailusta itselleni sen verran rahaa, että sain vuosikortin(avain) kuntosalille ja uudet treenihousut kävin hakemassa. Eilen kävinkin jo korkkaamassa salin ja voi jehna mun huonoa kuntoa..

Voittorahoille löytyi oikea käyttätarkoitus.

Tallilla en kamalasti ole ehtinyt muiden kiireiden takia käymään. Jonnen kanssa ollaan ponia käyty harjailemassa ja hieman on Jonne päässyt ratsastamaankin.

Takatalvi yllätti maastoilijat. 

Tuosta Jonnen alemmasta kuvasta tuli mieleen kuva, jossa näkyy meidän piha takatalven johdosta. Luojan kiitos lumi on taas sulannut.

Hevoskuviot alkaa taas pääsemään uimiinsa ja näin alustavasti on sovittu, että käyn tallilla ti ja to hömpöttelemässä. Alan tekemään maanantaina taas töitä, mutta näin alkuun teen vain puolikasta päivää niin aikaa tulee jäämään enemmän oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen.

Salilla olisi tarkoitus käydä kolme kertaa viikossa, tallilla ainakin kaksi kertaa ja vielä lisäksi nyt sunnuntaisin alkaa koiran näyttelykoulutus. Lenkillekkin olisi kiva ehtiä varsinkin nyt, kun on luvattu kevättä.

Vanha Mammakin voi hyvin. Kävimme kävelemässä maatossa muutama päivä sitten.

Kisojakin olisi hirveästi tulossa, mutta taidan jättäytyä pois suosiolla. 

Nyt aloitetaan treenaaminen!

Takatalvi+muuta valitusta!

Kaikki ärsyttää, siis ihan kaikki. Mikään ei suju. Välillä toivon, että olisin syntynyt kultalusikka hanurissa. Niin minullakin voisi olla oma hevonen, eikä tarvitsisi murehtia ja vaivata muita. Onko tässä koko hevosharrastuksessa mitään järkeä, kun aina tulee vain paha mieli. En kuitenkaan jaksaisi,  jos en pystyisi hyödyntämään hevosten terapeuttista vaikutusta. Kuinka helppoa minunkin olisi harrastaa, jos olisi oma hevonen. Ei tarvitsisi vinkua jatkuvasti muiden hevosia ja saisi käydä tallilla niin usein kuin haluaisi. Hevosen omistamisessa on kuitenkin myös ne huonot puolensa. En vain jaksa niitä muistella.

Tiedän tasan yhden hevosen, jolla saisin käydä ratsastamassa täysin ilmaiseksi. Mennä tallille, ratsastaa ja häipyä. Minun ei tarvitsisi tehdä mitään. Mutta onko se oikein tämän hevosen omistajalle? Jonkun senkin hevosen eläminen on maksettava, mikään kun ei ilmaista ole.

Olen yrittänyt miettiä muutaman päivän harrastustani. Onko siinnä mitään järkeä? Kaikki kuitenkin on kiinni ainoastaan omasta tahdostani, ei enää rahasta tai ajasta tai mistään muustakaan. Haluaisin oppia ratsastamaan, ratsastaa enemmän ja käydä myös kilpailuissa. Tämä olisi mahdollista, jos saisin otettua itsestäni edes sen verran niskasta kiinni, että sopisin päivän milloin menen ratsastamaan. Mutta miten ihmeessä sen teen?

Viime aikoina en tosiaan ole hevosen selässä ollut. Olen vain lapanut sontaa ja ruokkinut hevosia. Jonne sen sijaan on ollut tallilla ratsastamassa lempiponillaan. Pojasta on kuoriutunut varsinainen hevosmies.

Kisapäivän saldo: Ratkenneet housut.

Kisa-aamu alkoi noin klo 9:00 kun lähdin suuntautumaan tallille. Siivoilin karsinoita ja laittelin vesiä valmiiksi ennen kuin hain hepat sisälle. Kokoonpano oli tänään hevosten osalta Teukka ja Zafir. Puunailin hevosia rauhassa. Heitettiin jo tallilla satulat ja suitset, niin kisapaikalla päästiin helpolla.

Maija osallistui Zafirilla pikkuluokkaan niin taluttelin sillä välin Teukkista. Kun nousin selkään kuului kräts! Jousut repesivät sisäreidestä. Ihmettelen tätä vieläkin, sillä housut ovat minulle ennenmmin suuret kuin pienet. Kangas ei kyllä jousta yhtään.

Sileän verkalla tamma toimi kuin unelma. Oli herkkä ja kuunteli jokaista apua. Toisin kävi kun oli vuoromme mennä maneesiin verkkaamaan. Sisälle päästyämme ei löytänyt enää jarruja. Teukka oli niin innoissaan esteistä, ettei kuunnellut sahaamista tai mitään muutakaan. Siellä sitten kaahattiin ja päästettiin ylimääräisiä höyryjä. En saanut mitään tuntumaa, joten ratsastus ei ollut kovin siistiä. Rata meni ihan ok. Uusinnasta unohdin toiseksi viimeisen esteen, joten tuli voltti. Onneksi katsomosta sentään huudettiin mihin pitää mennä. 

Rataantutustuminen meni ihan plörinäksi, kun en löytänyt esteitä ja samalla kun olisi pitänyt maneesiin mennä verkkaamaan kuuntelin katsomossa ohjeita miten rata mennään. Minua ei harmita, ettei puhdasta rataa tullut. Kivaa ainakin oli. Maija meni vielä Teukalla 80-90cm luokan voittaen!

Kello oli puoli viisi, kun hevoset oli lastattu takaisin koppiin ja pääsimme lähteään kotiin. Tallilla hoidimme hepat kimpassa pois ja laitoimme karsinat valmiiksi loppuun asti. Kello olikin jo seitsämän kun olin kotona.