Kesäkuussa menoja syntyi lähinnä vain tallin "sisustuksesta". Tallin pesu ihmaisi muutaman kympin pesuaineisiin, karsinoihin tarvittiin turvetta, vesiämpäreitä, suolakiviä ja niihin telineitä. Varustehuoneisiin ostin suitsi- ja satulatelineitä sekä muovilaatikoita. Letkuja ja liittimiä joiduin myös ostamaan ison läjän.
Sain hevosilta kengät pois ja vuolun vaihtokauppana muuhun. Laitumet ja yksi tarha tehtiinkin jo toukokuussa niin tässä kuussa oli oikeasti vähän menoja.
Saimme paalattua myös heinät, mutta koska tähän löytyivät tarvittavat välineet kotoa, eikä lankaakaan tarvinnut ostaa, rahaa kului käytännössä vain talkooväen eväisiin ja polttoaineeseen. Jos olisin joutunut ostamaan tämän 800 kpl pikkupaaleja, olisi hinnaksi tullut helposti reilu pari tonnia. Apulantaa toki pellolle myös levitettiin, muttei minulla oli hajuakaan mitä sen levitys maksoi.
Heinäkuussa menoja olikin taas todella paljon. Teimme kaksi tarhaa, joihin toiseen tuli lauta-aidat ja toiseen lanka. Samalla kenttä sai lauta-aidan. Maaleihin upposi ehdottomasti eniten rahaa. Yhden tarhan katos sai myös uuden maalin, joten maalattavaa riitti. Samalla sitten ostelin talvilankaa ja eristimiä, liittimiä ja läjän portin kahvoja. Lautoihin kului myös erittäin monta pakettia ruuveja.
Alma sai uuden riimun ja uutta vitamiiniliuosta sekä tietenkin valkuaisrehusäkin. Kaikille hevosille ostin taas kivennäissäkin.
Taaskaan en yksin maksanut tarhojen tekemisiä. Käytössämme oli mieheni kaivinkone, joten työosuus oli ilmainen. Ville sponsoroi myös hiekat sekä laudat tarhoihin. Salaojaputket löytyivät jo kotoa tolppien päälle. Voisi siis helposti sanoa, että rahaa paloi oikeasti pari tonnia enemmän.
Jos joku vielä sanoo, että hevoset ovat halvempia pitää kotona voin sanoa, että se työ ja raha mikä menee ei ole aivan pieni summa. Sata kertaa helpompaa olisi pitää yksi hevonen täyshoitotallissa, mutta silloin en kyllä tuntisi omia hevosiani näin hyvin.
Välillä ihmettelen näitä summia, että millä ne oikein on maksettu. Ostin heinäkuussa vielä uuden hevosenkin, niin täytyy todeta, ettei hetkeen tarvitse ostaa muuta kuin välttämättömimmät tarvikkeet. Olo on kuin eläisi köyhyysrajan alapuolella, mutta tämä kaikki on sen arvoista.
