Hevosen on huoleton.

Tässä sitä ollaan, ilman omaa hevosta. Vikke on myyty, mutta jäi asumaan samaan talliin. Nyt tallilla käyminen ei tunnu mitenkään luentevalta, eikä yhtä kivalta. Meillä ei ruunan kanssa synkannut, niin että yhteistyömme olisi voinut jatkua.

Ostin kymppikortin tunneille, mutten tiedä haluanko enää ratsastaa. Tallilla ei tunnu olevan yhtään sellaista hevosta jolla haluaisin ratsastaa. Osa syynä taitaa kuitenkin olla se, etten pääse enää kisoihin. Miksi treenata kun ei ole tavoitteita? Tuntuu ihan turhalta koko homma.

Hain opiskelemaan hevoshierojaksi, mikäli pääsen opiskelemaan en voi uutta hevosta hankkia. Mikäli en pääse, voi olla että hankin jonkun hevosen. Kirjoittelu nyt ainakin vähentyy, kun käyn vain kerran viikossa tunnilla.

Voitin muuten liput sunnuntain istuntaklinikalle. Odotan reissua innolla ja otan varmasti kameran matkaan. Ensi viikon päästä mulla on itselläkin pilates ja la ja su olisi koulukisat kuvattavana, saa nyt nähdä repeänkö joka paikkaan.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan...?

Sunnuntaina oltiin Somerolla 1-tason koulukisoissa ja voin sanoa et mun kisailut on nyt kisailtu. Vikke oli oma itsensä, superkiva ratsastaa alkuun verkassa. Tilanne kuitenkin muuttui äkisti, kun eräs yhdistelmä kurvasi parkkipaikalle ja sieltä kuului hirnahdus. Koko paketti levisi käsiin, kun ruunan tarhakaveri saapui paikalle. Olisi ollut turha mennä edes radalle ja menin vaikkei touhussa ollut edes hitusta järkeä.


Rata ei paljoa huonommin olisi voinut mennä. Vielä huonommin olisi mennyt, jos olisin tippunut. Yhdessä Vikken kanssa olemme täysi fiasko emmekä mikään muu. Ei aio enää vaarantaa toisten turvallisuutta yhteistyöllämme. Ruuna ansaitsee osaavamman ratsastajan, johon se voi luottaa. Mitä olisikaan käynyt jos olisin tippunut ja hevonen olisi juossut tielle aiheuttaen  liikenneonnettomuuden? Tätä en edes halua tietää.

Ainut kannustava tässä lapussa on tuomarin loppukommentti "Sinnikkäästi ratsastettu loppuun"

En missään tapauksessa uskonut, että yhteinen tiemme päättyy näin. Järjellä kuitenkin kun ajattelen, niin ei tässä ole mitään järkeä. Alkuu ajattelin, että hankkisin toisen hevosen ruunan tilalle. Rauhallisemman, jonka kanssa yhteistyö sujuisi paremmin. Todellisuus on kuitenkin se, että minun on järkevintä opetella ratsastamaan ensin. Osaamaton ratsastaja ja oma hevonen ei missään tapauksessa ole järkevä yhdistelmä.

Jonkun mielestä ehkä luovutan liian helpolla. Vikke on kotona tosi kiva ratsastaa ja meillä on hauskaa tehdä töitä. Olen kuitenkin pohjimmiltani niin kilpailuhenkinen, että haluan edes joskus käydä pikkukisoissa ihan vain omaksi iloksi jännitystä tuomaan. Tästä päähänpinttymästä en vain pääse irti. Tarvitsisin hevosen, joka myös vieraassa ympäristössä on rauhallinen, eikä jännity näin kovin omasta jännityksestäni.

Talvi tulee olemaan minulle erittäin hankalaa aikaa. Tallilla käyminen ei ole niin simppeli juttu kuin voisi ajatella. Olen kyllästynyt muiden vaivaamiseen niin hevosen hoitamisen ja liikuttamisen osalta kuin lastenhoidon suhteen. Joko jatkan vain tuntiratsastajana tai sitten lyön koko harrastuksen jäihin. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sitä en tiedä.