Auttaako muu kuin itku?

Keskiviikkona oli se päivä kun eläinlääkäri tuli. Oliver on joutunut helteiden ja epämääräisten oireiden takia viettämään lomaa pari viikkoa. Se jos joku kostautui, sillä jo alku juoksutuksessa ruuna ontui selvästi vasempaa takajalkaa. Tämän jälkeen taivutus otj ja ontuminen kasvoi, sitten vtj taivutus ja niin alkoi myös tämän jalan ontuminen. Tässä vaiheessa jo keskustelimme että voihan helvetti. Otj liike on puolen vuoden aikana parantunut huimasti, mutta eipä ilmeisesti kinnerpateille ole tapahtununt muutosta kuin pahempaan päin. Halusin kuitenkin jatkaa vielä tutkimuksia, ennen kuin tein päätöstä yritetäänkö kintereitä piikittää.

Eläinlääkäri tutki Oliverin lanneselkää, eikä hyvältä näyttänyt, venytystä tapahtui vain alaspäin, ei ollenkaan ylös. Tämän syytä ei sen enempää lähdetty tutkimaan vaan jatkettiin matkaa seuraavaan ongelmakohtaan. Ell kuvasi ruunan selkä säästä taaksepäin ja voi perse sanon minä. Yksi okahaarakeväli oli kokonaan hävinnyt ja pari seuraavaa lähtenyt todella paljon. Tässä syy Oliverin pystyyn hyppimiselle. Kyseessä siis todella paha kissing spine.

Tästä sitten keskustelimme mitä tehdään. Kinnerpatit vaatisivat jatkuvaa liikuntaa, mutta selkä ei nyt juuri anna periksi ratsastusta. Näiden kaikkien ongelmien lisäksi ruunalla on alkavia hammasongelmia. Yksi hammas jo heiluu, niin se osaa antaa jo viitteitä tulevasti.

Kuntoutus näin vanhalla hevosella ei oikein enää ole vaihtoehto. Selkään pitäisi saada kunnon lihakset, mutta milläs niitä ontumalla hevosella sinne saa. Tai se kun ei ruunaa pysty ratsastamaan kuin pitkällä ohjalla, koska ohjien ollessa tuntumalla ruuna stoppaa ja hyppää pystyyn.

En ikinä ole epäillyt omaa tunnettani siitä, että nyt on kyseessä jotain isoa, mutta en olisi tätä halunnut uskoa. Keskustelin eläinlääkärin kanssa siitä, että mitäs nyt. Vaihtoehtoina olisi antaa ruuna seurahevoseksi, mutta kun ei tällainen eroahdistunut eläin joka kinnerpattien takia tarvisisi paljon liikuntaa, voi seuralaisena toimia.

Olin jo valmiiksi tehnyt päätökset, että jos isoa vikaa löytyy, saa Oliver lähteä laukkaamaan Ronin kanssa taivaslaitumille. Ei jatkuvat kivut jopa vain pään nostossa tulevat, ole elämää hevoselle. En voi olla niin itsekäs että jätän toisen kärsimään vaivojensa kanssa vaan nyt on aika päästää irti.

Ruunan kaula on huventunut paljon ja lihakset ovat muutenkin alkaneet tippua. Niitä on hankalaa ylläpitää, kun en pysty ratsastamaan hevosta oikeinpäin. Eli lopputulos on se, että ruuna saa viettää mukavan loppuelämän tässä pihalla ja kelien hieman viilentyessä lopetetaan se omaan pihaan.

Tässä kohtaa kyynelkanavani ovat räjähtäneet auki ja itkettää. Tuntuu siltä, että se olen pettänyt tärkeimmän ystävän. Mutta päätöstä en aio muuttaa vaikka mikä olisi, on aika päättää kivut ja tuskat.

En tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Poni ei voi jäädä yksin, joten kaveri on hankittava. En vain tiedä onko se toinen poni vai kentiäs joku hevonen. Oliverin kenkiä ei koskaan voi täyttää toinen hevonen. Lapset rakastava ruunaa niin paljon, että heidänkin suruaan pitää helpottaa. On siis jaksettava etsiä tänne hevonen, mutta mistä sen löydän. En aio päätä pahkaa enää ikinä ostaa hevosta. Haluan hevosen, jota voin pitää koeajalla ja tutkia niin paljon kuin keksin tutkittavaa. En halua kokea enää hetkeen valtavaa menetystä. Hevoset kun ovat minulle perheenjäseniä ja tärkeimpiä ystäviä. Hevoset pitävät minut järjissäni ja kuuntelevat murheitani.

Yksi murhe vähemmän, vielä niitä kuitenkin riittää!

Ihanaa, saimme heinät tehtyä. Tuli enemmän mitä ajattelimme, joten saimme myytyä hieman muillekkin. Kovin kauaa eivät myynnissä ehtineet olla, kun ne jo menivätkin. Onneksi heinärumba on vain kerran vuodessa. Hommaa ei niinkään olisi, mutta kun kotona asuu niin vähän hevosia, etten voi syöttää pelkkiä pyöröpaaleja, vaan tarvitaan lämpimille keleille pikkupaaleja. Nyt niitä kuitenkin on reilu 300 kappaletta ja isoja paaleja on kertynyt kotiin tuomiseksi 17 kappaletta. Vielä toisesta sadosta on odotettavissa kymmenisen pyöröä kotiin. Yksi iso murhe on totisesti tippunut harteilta.

Riina-poni vietti syntymäpäiviään kuun puolessa välissä. Rouvalla onkin ikää nyt jo hurjat 26v. Hienosti poni kuitenkin jaksaa ja voi todella hyvin. Hevoset ovat saaneet nyt helteillä vain lomailla. Sikäli hyvä, koska Oliver viettää jälleen sairaslomaa. En oikeastaan osaa sanoa mikä ruunaa vaivaa, mutta tunne jostain isosta harmista on valtava. Kaikki oikeastaan alkoi silloin, kun hevoset muuttuvat kotiin. Paljastui hurja eroahdistus, sen jälkeen alkoi pukittelu jokaisessa laukannostossa. Tällöin vuoden vaihteen jälkeen syyksi paljastui röntgenin avulla kinnerpatit molemmissa takasissa, joista toinen oli oikeasti todella iso.

Nyt en osaa kuin pelätä jotain todella isoa. Oliver on aina ollut haluton liikkumaan, joten sekin kertonee jostain. Laitumella imusolmukkeet turvottivat, mutta ajattelin sen johtuvan pölyävästä tiestä laitumen vieressä. Tämän jälkeen ilmestyi kummallinen turvotus takapäässä. Ajattelin ensin ampiaisen pistäneen, mutta turvotus ei vain häviä. Ei kuumetta, ei lämpimän oloinen, ei arka. Jostain syystä ilmeisesti nestettä kerääntyy molemmin puolin erittäin symmetrisesti.

Jostain ihme syystä oliverin kaunis pyöreä pylly on muhkurainen tuolta ylhäältä.

Pelkään niin kovin, sillä tässä ei suihkaan ole kaikki oireet. Oliver on ruvennut oireilemaan myös ratsastuksessa. Pitkin ohjin ei ongelmaa ole, eikä käynnissä muutenkaan, mutta ravissa. Kun saan Oliverin nostamaan itseään ja kokoan sitä voi se yhtäkkiä pysähtyä kuin seinään, viskoo päätään ja saattaa hypätä pystyyn. Laukannostossa tapahtuu joka kerta näin. Järjellä ajateltuna vika on jossain selässä tai lanneselässä. Kun hevonen kokoaa itseään, ongelma esiintyy todella rajuna.

Jotenkin tuttua on se, että kun ongelmia on, en saa eläinlääkäriämme paikalle. Oliver ei kuitenkaan ulospäin esimerkiksi tarhassa näytä mitenkään kipeältä, niin päädyin odottamaan eläinlääkärimme loman loppua. Turha käyttää toista, kun yksi on ihan huippu. Kannettavat röntgenlaitteet auttavat stressin hallinnassa. Oliver tulisi varmaankin hulluksi jos yksin sen kanssa lähtisin klinikalle. Ei näin kuumina aikoina muutenkaan kuljeta hevosta jos ei ole pakko. Säälittäisi pakata koppiin vanha poni kärsimään lämmöstä.

Parhaat kaverukset.

Onneksi enää ei tarvitse odottaa kauaa eläinlääkärin saapumista. Luotto ell palasi lomalta ja saapuu meille keskiviikkona. Mieli pitäisi pitää avoimena, mutta voin rehellisesti sanoa etten pysty. En ole aikoihin voinut nauttia ratsastuksen ilosta tai oikein muustakaan touhuiluista, kun koko ajan saa olla murheissaan. Eniten toivon, että syy tähän kaikkeen löytyy eikä asia jäisi vaivaamaan. Odotan kauhulla mitä sieltä paljastuu. Jossain on vikaa oltava, muuallakin kuin kintereissä. En voi pois sulkea esimerkiksi nivelrikkoa selässä, alkaahan ruunalla olla jo ikää. Tämä hevonen vain sattuu olemaan sellainen, ettei näytä kipuaan kuin normaali herkkähipiä puoliverinen, tämä hevonen taistelee viimeiseen asti ja yrittää miellyttää 110 prosenttisesti. Tekisi mieli vain itkeä ja todeta tämän kaiken olevan painajaista!

Miten Teidän kesä on sujunut?

Voihan heinät+100 muuta murhetta! ++ARVONTA instassa

Olen aina ollut kova tyttö laskemaan asioita. Nyt minun muistioni koostuu heinälaskelmista. Emme ole saanut paalattua heinää pikkupaaleissa vielä, mutta isoja alkaa olla jo koko tallikauden ajaksi. Haluan kuitenkin varautua ja laskea heinät yläkanttiin. Viime talvena iso pyöröpaali kuluin noin kahdessa viikossa ja siitäkin heinää meni haaskoon, kun hevoset sotkuivat sitä. Hepat siis olivat päivät vapaalla heinällä. Pikkupaaleja taas kului kolme päivässä.

Nyt tilanne on toinen. Enää ei pihassa asu kahta isoa hevosta vaan toinen on muuttunut poniksi. Näin ollen heinä riittäisi pidemmäksi aikaa, mutta nyt pitää varautua siihen, etä meille muuttaa yksi hevonen lisää, tallissa kun on vielä yksi tyhjä karsina.

Nyt kuitenkin tuntuu mahdottomalta päästä tekemään heinää pikkupaaleissa. Säätiedotukset muuttuvat ja vettä tulee parin päivän välein. Viimeksikin kävi niin, että säätiedotus ei näyttänyt sadetta, kuin vasta heinien kaadon jälkeen. Emme olisi millään saanut paalattua pikku paaleja, niin päädyimme pyöröpaaleihin niidenkin kanssa. Onneksi hätätilanne ei vielä ole!

Osallistu arvontaan ja voita oma #ridersmagazine Arvon 4/2018 numeron kahdelle onnekkaalle. Mukaan pääset kommentoimalla "mukana" ja tägäämällä kaksi kaveria, jotka voisivat olla kiinnostuneita! Arvonta päättyy 8.7. Klo 21! Onnea arvontaan! @ridersmagazinefi @playssonnet

Henkilön Anna Halme (@puskaratsastajan.unelmia) jakama julkaisu Heinä 4, 2018 kello 12.29 PDT

Sain mahdollisuuden arvoa pari kappaletta Rider magazinea ja päätinkin toteuttaa arvonnan instan puolella. Käykää siis ihmeessä osallistumassa @puskaratsastajan.unelmia!
Luvassa vielä lähipäivinä omat kokemukseni Rider Magazinesta!