Viikonlopun puuhailut

Lauantaina vihdoin pääsin tallille. Päivän vietin ensin koulukisoissa kameran takana ja alkuillasta sitten tallille. Alkuperäinen suunnitelma oli juoksuttaa Oliver, mutta lähdinkin pienelle maastokävelylle jalkaisin. Oli jotenkin ihanan rauhoittavaa, vain minä ja hevonen. Pimeys meinasi yllättää, mutta pääsimme takaisin tallille ajoissa.

Tänään sunnuntaina pääsinkin kiipeämään itse pitkästä aikaa kyytiin. Nyt Oliverilla voi jo laukata, joten pikku hiljaa siirrymme oikeasti töihin. Laukka nousee todella helposti, mutta sen ylläpitäminen onkin toinen juttu. Nyt pitää itsekkin ryhdistäytyä ja uskaltaa vaatia enemmän.

Vielä ei tiedetä mihin suuntaa tästä suunnataan.

Tänne olemme jo päässeet. Pää alkaa kivasti laskea.

Ratsastuksen olen vielä pitänyt sellaisessa 30-45min, mutta nostetaan vaikeusastetta pikku hiljaa. Jonkinlainen suunnitelma liikutuksesta ja sen nostamisesta pitäisi kyllä ehdottomasti suunnitella. Selkälihakset ovat kummasti jo nousseet ja muutenkin hevonen näyttää jo nyt aivan erilaiselta.

Ratsastelun jälkeen siivosin vielä tarhan, jonka teen joka kerta tallilla.

Olisiko sinulla antaa hyviä vinkkejä viikkosuunnitelmaan? Hevonen tuntuu osavaan kaiken mitä siltä pyydän, mutta ratsastajan taidot ovatkin sitten toinen juttu. Meille on Oliverin kanssa tulossa iso muutos, joka tulee helpottamaan omaa tallilla käyntiäni sekä treenaamista talvella. Tästä en nyt vielä sen enempää kerro, mutta asia selviää jo viikon kuluttua.

Miten Oliver päätyi minulle?

Ajattelin jakaa Teille hieman tarkemman tarinan siitä miten Oliver päätyi minulle. 

Näin ei kovin moni varmastikkaan hankkisi hevosta, mutta minä päätin ottaa riskin.

Kaikki alkoi siitä, kun päätin ettei minun olisi järkeä hankkia vielä hevosta. Säästöön oli kertynyt hieman rahaa, mutta hankkisin itselleni opetusmestarin ja rahaa pitäisi olla rutkasti enemmän. Selailin kuitenkin päivittäin myynti-ilmoituksia eri kanavilla ja silmääni pisti huutokauppailmoitus. Myyjä oli hevostalli.netin kuuluisuus, eikä myyntivideot kovin kummoisilta näyttäneet. Ruunaa myytiin kilttinä ja se huokui videoista. Hevosen askel ei ollut puhdas ja se näytti aivan lämppäriltä.

Hevosesta oli tarjottu muistaakseni 600 euroa ja ajattelin, että eipä tuommoisella hinnalla saa hevosta, joka on niin osaava, mitä ilmoituksessa luki. Jätin ajatuksen muhimaan, enkä ajatellut sitä sen enempää. Hevosella olisi ollut näyttöpäivä, mutta olin silloin töissä.  

Koitti sunnuntai, viimeinen huutokauppapäivä. Siskoni laittoi viestiä hevosesta ja sen halvasta hinnasta. Ajattelin, että kai minä sen 650 euroa voin tarjota ja tarjosinkin. Soitin myyjälle ja kyselin hevosesta. Se, että tämä ruuna tulisi minun hevosekseni, vahvistui ja päätin ottaa riskin ja huutaa hevosta tiettyyn summaan asti. Ei ketään täysijärkinen oikeasti näin hevosta ostaisi ja jotenkin myyntitapa tuntuu moraalittomalta hevosta kohtaa, sillä onhan se kuitenkin elävä eläin.

Huutoajan piti päättyä muistaakseni puoli kahdeksan maissa, jolloin olimme ruokakaupassa. Kävelin pitkin markettia puhelin kädessä, jos joku kuitenkin nostaisi vielä lisää tarjousta. Hinta oli tässä vaiheessa jo noussut kipurajaani. Kun se ylittyi, teki mieli suuttua. Olinhan päättänyt saada itselleni tämän ruunan, jotta voisin "pelastaa" sen. Ylitin rajani kaksi kertaa ja huutoaika päättyi. Olin ihan hämilläni.

Koska puhelimeni varastettiin pari viikko sitten
ei kuvia nyt kovasti ole tarjolla.

Kotiin päästyäni maksoin hevosen ja otin yhteyttä myyjän sähköpostitse. Tässä vaiheessa tajusin kysyä hevosen oikean nimen ja pyysin tarjousta kuljettamisesta. Vastaukseksi sainkin kutkuttavan tarjouksen ja sovimme, että ruuna tulee seuraavana iltana. En vieläkään tiennyt mikä minulla olisi vastassa.

Koitti seuraava päivä ja erikoisen näköinen yhdistelmä saapui pihaan. Tai no en ole tottunut näkemään asuntoautoa vetoautona. Kuljettajana toiminut mies valmisteli lastaussillan laskemista ja pyysi minun taluttamaan hevosen ulos. Kauhunsekaisin tuntein peruutin hevosen ulos. En vieläkään tiennyt mitä ajattelisin. Vein ruunan talliin ja menin ulos maksamaan kuljetuksen. Sain passin ja omistajanvaihdoksen edellisen omistajan allekirjoituksella, jonka tosin tajusin vasta kotona. Kysyin mitä se on syönyt ja toivotin turvallista matkaa.

Menin talliin ihmettelemään ja totesin ääneen "Eihän se nyt niin ruma olekkaan, mitä kuvissa". Olo oli ylpeä, sillä olinhan taas hevosenomistaja!

Uusi hankintoja ja mietintöjä

Eilen oli tarkoitus lähteä Hihssiin, mutta koska minulla edelleen oli semisti heikko olo pysyin kotona. Onneksi ei tullut lähdettyä, sillä kuopukselle nousi illan mittaan kuume ja huuto oli sitten sen mukaista. Kävin nopsaan päivällä tallilla siivoamassa tarhan ja harjaamassa Oliverin. On kyllä kurja fiilis kun en hevosen selkään ole keskiviikon jälkeen päässyt, enkä vielä todellakaan ole siinä kunnossakaan. Annetaan nyt muiden hoitaa ratsastus ja minä keskityn tervehtymiseen.

Tänään en mitenkään päässyt töihin, kun en voi kuumeista lasta viedä hoitoon. Tänään on onneksi jo ollut parempi päivä Venlan kannalta. Itsellä olo tila kamaltuu taas. Kuvioihin on tullut hirveä yskä ja lihassärky on palannut. Mutta ei kai tässä auta itku markkinoilla, kai sitä joskus tuntee itsensä taas terveeksi. Ensi yön suunnittelin nukkuvani nojatuolissa.

Kävin muuten joku aika sitten Raisiossa ja poikkesin samalla reissulla Puuiloon. Tykkään hevostarvikevalikoimasta ja ostinkin itselleni uuden kypärän, hanskat ja raipan. Mukaan tuli myös Oliverille kaksi ruokaämpäriä.

Eurohunterin kouluraippa. Jostain kummallisesta syystä hamstraan kaikkea sinistä.

Horse Comfortin säädettävä kypärä. Istui päähäni ihan älyttömän hyvin.

Nämä oli alennuksessa niin oli pakko ostaa.

Harmittaa ihan vietävästi olla kipeänä. En pääse töihin, en tallille, en jaksa edes kauppaan mennä. Kauppaan on kyllä illalla pakko mennä. Jääkaappi alkaa ammottamaan tyhjyyttään. Ruoka ei tässä talossa maistu kellekkään, mutta jotain on syötävä. Huomenna on kyllä mentävä uudestaan lääkäriin, jos ei olo helpota. Yleensä mulla puree antibiootti heti, mutta nyt ei ole ollut mitään vaikutusta. Keuhkoihinkin sattuu niin, että itku meinaa tulla. Ei mulla tämmöstä flunssaa normaalisti ole.

Onneksi satula löytyi!

Eilen oltiin reissun päällä kera Oliverin ja erään hevosen kanssa. Käytiin sovittamassa satuloita ja uskonpuutehan siinä meinasi tulla. Satuloita raijattiin Oliverin selkään varmaan kolmisenkymmentä ennen kuin löytyi yhtään sinnepäinkään. Mukaan valikoitui kotiin testattavaksi Otto Schumacher Fusien koulupenkki. Eilen pääsin siis jo itse ruunan selkään testaamaan penkkiä.

Mua vieläkin hymyilyttää tuo siivessä oleva feel good teksti :)

Aamupäivällä lähdin shoppailu retkelle entiseen agriin hankkimaan jalustimia ja remmejä. Mukaan tarttui kuvassa näkyvät Horse Comfortin nivelletyt jalkkarit (59,-), sekä Finntackin jalustinhihnat (39,-). Olihan minun pakko ostaa myös kuvan B Vertigon huopa (55,-). Vaikka huopa oli reilusti yli budjetin, oli se vaan pakko ostaa. Tykkään tosi kovin noista huovista, kun ne on laadukkaita. Köyhän ei oo varaa ostaa halpaa, vai miten se sanonta meni?

Reissun jälkeen mentiin tallille. Oli ihan tosi mukavaa kun mun Äiti lähti mukaan, niin lapsetkin pääsi ulkoilemaan. Jos olen lasten kanssa tallilla, on hommat paljon hitaampia, enkä pääse ratsastamaan. Nyt sain kuitenkin karsinat siivottua ja laitettua niihin heinät sekä vedet. Tallinpitäjä siskoni on Ypäjällä lähijaksolla, niin autellaan tallihommissa sitten porukalla.

Eipä se meno kovin hienolta näytä, vielä!

 Pääsin jälleen ratsastamaan. Paljon käytin, paljon kevyttä ravia, paljon väistöjä, avoja, etu- ja takaosakäännöksiä. Mukaan otin myös siirtymiset askellajien sisällä, sekä käynti-ravi-käynti. Oliver on oikea päkkipää. Millään ei meinaa pää laskeutua alaspäin ja kaula pitäisi olla niin pitkänä kuin saa.

Mulla on jotenkin tosi hyvä fiilis Oliverin suhteen. Kyllä me tästä vielä yhteistyö saadaan ajan kanssa pelaamaan. Odotan jo hirveästi seuraavaa tallikertaa.

Jonne oli ihan toimeissaan silittämässä ruunaa.

Venlakin pääsi hevosen kyytiin. Ratsuna toimi Roni.

Mulle tuli tallipäivän jälkeen ihan höntti olo. Olen paleltunut monta päivää, mutta ajattelin sen johtuvan viileästä ulkoilmasta. Nyt kuitenkin illalla kuume nousi, joten sänky kutsuu potilasta. Toivutaan ensin ja sitten jatketaan talleilua. Onneksi on tukiverkko joka auttaa lasten ja hevosen kanssa. Ollaankin sovittu siskoni kanssa, että hän auttaa meitä pääsemään alkuun ja jatkossakin hoitaa läpiratsastusta. Myös Vivan entinen liikuttaja auttaa tarvittaessa. Saadaan porukalla Oliver hyvään kuntoon ja ylläpitämään sitten saavutettuja lihaksia.

Ensimmäinen kerta maastossa

Eilinen tuli aherrettua tallilla todenteolla. Oliver ei valitettavasti hirveästi huomiota saanut, vaan keskityin siivoamaan tarhoja ja toimimaan apukätenä tarhan rakennuksessa. Tallilla on hirveästi puuhattu pari viikonloppua ja hienoa jälkeä on syntynyt. Oma panokseni on töiden takia ollut minimissä, mutta mies on istunut kaivinkoneen puikoissa kyllä.

1. "Hei hiukan kivaa, sä otat musta kuvia. Joo oota mä toppaan tähän"

 Tänään oli luvassa ensimmäinen maastolenkki. Ruuna on nyt asustellut viikon tallilla, niin johan sitä voi lähteä tutkimaan mitä tallin ympäristöstä löytyy. Alkuun ongelmaksi koitui Oliverin uusi tammakaveri. Molemmat hirnuivat niin kovin toisilleen, että meinasin tulla kuuroksi tallissa. Huutaminen onneksi loppui, kun aloitimme matkan.

Jalan oltiin liikkeellä, eikä kovin pitkälle menty näin ekalla kerralla. Ratsain olisin voinut lähteä, mutten vieläkään itse ole kyytiin satulan puutteen vuoksi päässyt, joten ehkä järkevintä ei olisi heti lähteä maastoon ilman satulaa.

2. Metsäpolut ovat pääsääntöisesti tasaisia, mutta välillä Herra joutui nostamaan kinttujaan.

3. "Ei tosta akasta mitään kuvia tartte ottaa. Oota hei hetki niin syön suun tyhjäksi."

Matkaan lähdettiin melkein hyvin varustettuna. Hanskat unohtui kotiin, joten piti vain toivoa, että Oliver käyttäytyisi hyvin. Varmuuden vuoksi laitoin suitset ja liinan. Olisi helpompi hallita hevonen, jos jotain sattuisi.

4. "Hei mikä sun seläntakana on? Toi akka vaan haluis pussailla."

5. "No okei, voidaan me yks söpö yhteiskuva ottaa, mut vaan tän kerran."

Mitään kummallista ei tapahtunut. Ruuna tuntui tykkäävän astella metsässä. Itselläkin oli jotenkin tosi rento fiilis kun sai vain kävellä eteenpäin turhia miettimättä.

6. "Ollaaks me niinku ihan just kotona? Tuol se mun uus nainen on."

7. "Onks ihan pakko vieläkin kuvata? Hei kuulkaas palvelijat, mul olis jo nälkäkin."

8. "Uus tarha, jossa oma nainen. Voiko enempää hevonen pyytää?"

Huomenna suuntammekin satulan metsästysretkelle Paimioon. En ikinä usko löytäväni tälle satulaa omin avuin, niin pääsemme ainakin sata kertaa helpommalla kun yhdessä paikassa on läjä satuloita mitä sovittaa. Nyt peukut pystyyn, että jonku sopiva penkki löytyy.

Mistä kuvasta pidit eniten?

Taas sitä tuntee itsensä ääliöksi...

Siskoni hieroi silloin keskiviikkona Oliverin ja paljon siitä jumeja löytyikin. Ei kuitenkaan mielestäni mitään sellaista mikä selittäisi tahdittamisen. Siitä istumalta soitin eläinlääkärille, joka oli tallille tulossa perjantaina. Pyysin häntä tarkastamaan myös oman otukseni ja lupasi hän sen tehdä.

Minun ei tänään pitänyt eläinlääkärin aikaan päästä tallille, mutta koska tulo aikaistui, pääsin mukaan. Juoksutin eläinlääkärille Oliverin käynnissä ja ravissa ja lopuksi vielä laukassa molempiin suuntiin. Tähän on pakko todeta, ettei mulla ole ollut ikinä näin helppoa hevosta juoksuttaa. Sanot sille vaan käynti, ravi tai laukka ni jo se menee haluttua askellajia.

En tiedä pitikö minun itkeä vai nauraa, mutta se tahditus oli poissa, eikä muihin tutkimuksiin ollut eläinlääkärin mielestä järkeä ryhtyä. En voinut muuta kuin nauraa. Hienoahan se oli. Eläinlääkäri mietti mahdollisia kinnerpatteja kun verryttyään ruunan askellus parani huomattavasti. Ohjeeksi saatiin lihaskunnon puutteen vuoksi jatkaa työskentelyä pari viikkoa käynnissä ja ravissa. Sen jälkeen sitten otamme laukan mukaan. Tähän hymähdin että mitä työskentelyä me jatketaan, kun ei me olla tehty mitään :)

Tiistaiksi saimme satulan sovitusajan Satula.comiin ja hyvillä fiiliksille sinne mennään. Toivottavasti sieltä tarttuu mukaan sellainen satula mikä oikeasti sopii.

Videopostaus

Oliver lähettää terkkuja

Tähän selkään pitäisi löytää satula...

Pilvilinnoissa, ainakin vielä!

Odotin koko päivän, että kello tulisi kuusi illalla. Tällöin uuden hevoseni piti saapua ja saapuikin. En siis ollut ruunaa nähnyt ennen kuin kuvissa ja kuljettaja pyysi minun ottavan sen ulos. Astelin rohkeasti koppiin ja irroitin hevosen. Hevonen peruutti varmoin askelin ulos ja meinasin lentää selälleni kun seisoimme pihalla. Vitsi miten hevonen tuntui suurelta. Siitä sitten nopeasti heppa talliin ja maksamaan kuljetus.

Iku katselee mua sen näköisenä että "anna mul nyt hemmetti sentään jotain ruokaa".

Tallissa ruuna oli heti kuin kotonaan eikä hötkähtänyt kyllä mistään. Harjasin ruunan ja sovitin sille tänään ostamiani loimia. Oli muuten kiva kiertää kauppoja etsiä mahdollisti sopivia loimia. Mutta hei nappiin meni. Nyt ruunalla on sentään sadeloimi ja fleeceloimi sekä kaulakappaleella, että ilman. 

Yritin tunnustella hevosta joka puolelta, ei aristanut mistään, eikä jaloissa juurikaan ollut nestettä. Oikein symppiskaveri paljastui heti. Harjaillessa jäin tuijottamaan hevosen säkää. Mistä kummasta sellaiselle säkähirviölle löydän satulan? Tallin yksikään satula ei antanut tarpeeksi tilaa, joten itku meinasi tulla. 

Taluttelin hevosta hetken kentällä, eikä se kyllä välittänyt lapsista, autoista, muista hevosista tai mistään mitään. Saa nähdä mitä tästä tulee.

Muutama fakta:

Nimenä toimii nyt Icu (niinkuin Iku).

Se on olettevasti syntynyt vuonna 1999.

Ruuna varmaan jo joksasitte hevosen olevan.

Se on tuotu Saksasta Suomeen 2004.

Passissa suku ja kasvattaja ovat tuntemattomia, mutta puoliverinen pitäisi laadultaan olla. 

Myyjän ilmoituksessa luki, että ollut ikänsä terve. Nyt ostin sen jobbarin kautta nettihuutokaupasta. Ei tässä vieläkään järkeä ole, mutta ainakin toinen vei sydämen.

Ei kuvan laatu vaan tunne :)

Jännitystä ilmassa.

Ai taivas, että mua jännittää.. olen saattanut tehdä jotain aivan päätöntä tai mistä minä vielä tiedän, näen sen huomenna. Eihän minun pitänyt vielä hevosta hankkia, mutta kuinkas kävikään.

Jos olisin normaali ja täysjärkinen ihminen, en ikinä olisi tehnyt näin. Joskus onnistuakseen pitää ottaa riskejä ja tänään juuri otin sellaisen. Mahdollisesti jo lähipäivinä näemme mitä tuli tehtyä.

Huomenna illalla tallille saapuu uusi hevoseni. Eihän siinä mitään kummallista olisi,  mutta en ole koko hevosta vielä edes nähnyt kuin kuvissa ja videoissa.

En tahdo lopettaa haaveilua

Tänne ei vieläkään kuulu mitään uutta, samaa vanhaa. Ainut uusi juttu on työt. On ollut mukava päästi takaisin töihin ja sainkin ihan vakkaripaikan 20 tunnin sopparilla. Melkein kolme kuukautta ehdin olla työttömänä. Työt taas kertoo siitä että rahaa on hieman enemmän, mikä taas tarkoittaa joskus tulevaisuudessa hevosta. Tunnepuoli käskee marssia pankkiin ja hakea heppalainaa, mutta järki sanoo että hevonen hankitaan kun rahat on kerätty. Onhan se kivempaa kun ei tarvitse maksaa lainaa ja kuluvia menoja joka kuukausi.

Kova polte olisi päästä tallille. Nyt kun ekat pari viikkoa on tehty uutta duunia, alkaa arkikin taas luistaa normaalisti. Aikaa olisi ja motivaatiota vaikka mihin. Laitoin ratsastustuntini hetkeksi jäihin. Osaksi, että saan säästettyä joka pennin ja osaksi sen vuoksi etten tykkää ratsastaa vain kerran viikossa. Katsotaan nyt mitä tässä vielä tapahtuu.

Jos olisin ollut fiksu olisin viime vuonna pitänyt veroprosenttia korkealla, jolloin olisin voinut veronpalautuksilla hankkia hevosen, mutta äitiyslomalla tuntui järkevältä saada joka kuukausi mahdollisimman paljon rahaa. Nojoo tulee nytkin palautuksia, mutta vain vaivaiset parisataa.

lauantaina oli puuhailemassa muuten vain tallilla. 

Viimeiset pari päivää on tehnyt mieli itkeä ja huutaa. Miks just mulle kävi miten kävi?! Miksi Vivan piti kuolla? Myynnissä olevia hevosia olen katsellut ahkeraan ja vaikka mitä on tullut vastaan. Ajatuksena oli hankkia valmis pakkaus, mutta joku kiva projektikaan ei ole täysin pois suljettu vaihtoehto. Onneksi tässä nyt on aikaa miettiä millaisen hevosen tahdon. Helppoahan olisi jos voisin vaikka tonnin kuussa laittaa sivuun.