Ja mä kun luulin, että päästäis jo pois kuopasta.

Onneksi reuna sentään jo häämöttää. Meillä meni Oliverin kanssa tosi hyvin, mutta perjantaina tuli hiukan hankaluuksia. Vastassa mua oli talli monta tuttua, mitään kummallista ei ollut käynyt ja O:kin oli jo harjattu mulle vamiiksi.

Tältä näytti perjantai-iltana.

Pikaisen harjauksen jälkeen vedin saappaat jalkaan, kypärän omaan päähäni ja hepalle varusteet. Aistin jotain outoa, mutta ajattelin O:n olevan hiukan uninen, kun se oli olosuhteiden pakosta joutunut seisoskelemaan useamman päivän peräkkäin puolikkaan päivän sisällä.

Ulostaluttaessa Oliverin olemus muuttui täysin. Aivan kuin hevonen olisi ollut tuhannet turvat, niin kovin se vaappui ja näytti siltä, että se kaatuu. Äkkiä satula pois selästä ja kentälle tutkimaan mikä on. En itse löytänyt mitään normaalista poikkeamaa, joten soitin siltä istumalta päivystävälle. Eläinlääkärin kanssa pohdittiin puhelimessa, että mikä on. Sain ohjeeksi kipulääkätä ja laittaa tarhaan. Tarhaan siksi, että jos O oikeasti kaatuu ei sitä tallista saa silloin ulos.

Lähdin välillä käymään kotona ja kun palasin sain kuulla kuinka Oliver oli riehunut tarhassa ja pukitellut oikein urakalla. Johonkin siis sattui ja lääke auttoi. Henna hieroi tai oikeastaan kävi läpi mahdollisia paikkoja mistä voisi etsiä jumeja/lukkoja. Muutama lukko kohta löytyikin ja on melko varmaa, että joku hermo olikin pinteessä, mikä aiheutti tuon kännikohtauksen. Samalla löytyi yksi aavistuksen turvottava lihas, johon ohjeeksi saatiin arnika ja viikon käyntikuuri.

Oliver oli tännän sitä mieltä, ettei häntä mikään vaivaa

Lenkkiseura

On hiukan tylsät maisemat, mutta onneksi kevät tekee tuloaan.

Tänään meillä olisi ollut kisakauden avaus, mutta jouduin perumaan lähtöni. Pääasia kuitenkin on, ettei Oliveria vaivaa mikään iso juttu. Kyllä me niihin kisoihin vielä keritään!

Saattaa hyvin olla, etten kävele huomenna.

Täällä meillä oli tänään aivan järkyttävä ukonilma. Mietin hetken salamoiden välkkyessä ja ukkosen jyrinässä, että mahtaakohan tänään Oliver saada vapaan. Sähkötkin meillä maalla oli jonkun tovin poissa. Ilma kuitenkin rauhoittui ja pääsin osallistumaan extempore tunnille pitkästä aikaa.

Jo alkutunnista teki mieli näyttää siskolle keskisormea ja poistua paikalta, kun hän ilmoitti minun saavan nostaa jalustimet kaulalle. En todellakaan uskalla ratsastaa ilman jalkkareita käyntiä kovempaa, saatikka sitten istua rääkättävänä harjoitusravissa puolta tuntia. Uskaltauduin kuitenkin ravaamaan ilman ja minulla oli jopa kivaa.

Oliverin ilmeestä huomaa kuinka se on oikeasti ns hyvän mielen hevonen.

Teimme kolmikaarista ensin käynnissä ja sitten ravissa. Mulla oli tosi kovin hakemista ohjasotteen kanssa, kun yleensä tulee heti sellainen olo että revin hevosta suusta, vaikkei niin kuitenkaan tapahdu. Ratsastan lähes aina aivan liian pitkillä ohjilla ja jos ote on hyvä, liusuu ohja salakavalasti pidemmäksi. Nyt kuitenkin pääsimme keskittymään myös tähän ongelmaan.

Aina ei voi sujua!

Nuo korvat <3

Meidän vahvuutena on selvästi ravi tällä hetkellä. Tämä askellaji ei ole mulle ollut ikinä mikään kovin helppo, mutta nyt kun istuntaa on saatu paljon korjattua, pystyn istumaan harjoitusravissa ilman häiritsemättä hevosta. Saimme ihan hyviä onnistumisia.

Kolmikaarisen jälkeen siirryimme laukkaamaan ja samalla otin jalustimet takaisin. Oliver on viime aikoina ollut laukassa todella reipas ja pidättää saakin ihan tosissaan. Jotain olemme oikeasti tehneet, kun laukka nousee ja etenee, eikä tipu ensimmäisen kahden askeleen jälkeen takaisin raville. Mulla oli jopa ongelmana saada laukka rauhoitettua, mutta viimeiset toistot onnistuivat jo todella kivasti.

Noista ylemmistä kuvistakin sen jo huomaa, että jotain on todellakin tapahtunut. Mutta voi hitsi mitä ravia saimme laukan jälkeen aikaiseksi. Näistä ei harmillisesti ole kuvia, mutta se tunne mikä itselle jäi on ihan super. Essi oli kiltti kun otti muutaman kuvan, mutta en minä kentän laidalle voi ketään pakottaa seisomaan ja odottamaan niitä kunnon onnistumisia. Kiva kuitenkin saada edes jotain kuvia.

Olen huomenna aivan varmasti niin kipeä joka paikasti, että kävely sattuu, mutta minkäs teet. Nyt pitää ehdottomasti osallistua enemmän tunneille ja oppia lisää!

kuolleena tunnin jälkeen :D