Stellan kouluratsastusklinikka!

Kksi ratsukko vaihtui. Karoliina Blomin tilalle tuli Joni Nikkanen

Minulla oli kerrankin mahdollisuus osallistua klinikalle, niin eikun avoin mielin vaan mukaan! Koska en viime aikoina ole kovasti seurannut mitään hevosmedioita, en tiennyt Stellasta muuta kuin, että hän on suomenmestari. Näin jälkipuinteina voin kuitenkin sanoa, että ihailen valtavasti hänen ajattelumaailmaansa. Se miten hän puhui hevosten koulutuksesta ja asioiden etenemisestä, sai minut ihailemaan häntä oikeasti.

Jokainen ratsukko oli erilainen, jolloin myös ratsukoilla oli eri ongelmat. Todella hienosti hommat sujuivat kaikilla ja jo näiden lyhyiden valmennuspätkien aikana, saatiin hurjaa muutosta aikaan. Sain itse omaan tekemiseeni niin hurjasti uusia vinkkejä, että olisin tuolloin perjantai iltana kellon lähestyessä yhdeksää voinut mennä ratsastamaan.

Oli myös jotenkin todella mahtavaa nähdä lähiseudun ratsukoita. Odotukset olivat ainakin omalla kohdallani kovat ja ne täyttyivät kyllä 110%:sesti. Ensin mietin tuota klinikan aihetta, kokoamista. Eihän minua nyt kokoaminen vielä kiinnosta, saisi nyt hevosenkin kulkemaan koko ajan peräänannossa, mutta ennakkoluuloni kaatui kyllä täysin.

Ottamani kuvia löydät täältä. Oli kiva päästä treenaamaan taas maneesissa kuvausta ja ennenkaikkea niiden kuvien editointia. En todellakaan ole ammattilainen, mutta harjoitus tekee mestarin!

Jos sinulla on ikinä mahdollisuus mennä seuraamaan Stellan valmennuksia, käytä se hyödyksesi ettet kadu myöhemmin!

Jänniä aikoja edessä

Päätin elokuun lopulla olevani reippaampi bloggaaja, mutta kuinkas kävikään? Mulla alkoi koulu heti syyskuun alussa, joten kaikki voimavarat ovat kuluneet uuteen, ehkä hieman jännäänkin aikaan. Ihan tuntui siltä kuin olisi ekaa kertaa opiskelemassa jotain peruskoulun jälkeen.

Olen siis monta vuotta haaveillut valokuvaajan ammatista ja nyt päätin sen toteuttaa. Hain jo keväällä kouluun ja syksyllä opinnot sitten alkoivat. Koulu on kivan matkan päässä ja kaikki vaikuttaa jotenkin tosi kivalta. Uutta on oppinut joka päivä ja toivottavasti seuraava pari vuotta kuluvat nopsaan.

Oliver on asustellut pihatossa nyt laidunkauden jälkeen.

Jo nyt mulla on sellainen olo, että hukun tehtävien määrään. Haluan panostaa kouluun täysillä ja keskittyä siihen kovasti. Näin myös Oliver on laittanut mietityttämään. Onneksi projektit etenevät niin, että todennäköisesti ruunan koti muuttuu niin lähelle kuin mahdollista. Tästä voi jotain päätellä, mutta suoraan en viitsi mitään sanoa, ennenkuin kaikki on varmaan. Tämä paperisota on tehnyt mut jo ihan hulluksi, mutta päätöstä odotellessa.

Koulua varten hankin kunnon koneen, jolla oikeasti pystyn käsittelemään kuvia ja tekemään hommia kotona parhaani mukaan. Ei pitäisi tietotekniikka olla enää este bloggaamisellekkaan. Tuntuu vaan tosi hassulta kirjoittaa vielä vieraalla näppiksellä. Yritän tulla sinuiksi uuden koneen kanssa ja samalla tehdä koulujuttuja. Hirveästi riittää opittavaa ja Lightroom aiheuttaa niin paljon harmaita hiuksia, etten kestä.

Reipas ponityttö

Ja ihan perusongelmia tuntuu riittävän. Koulut kun alkoivat, alkoivat sairastelut. Tässä perheessä menee taudit jo toista kierrosta, eikä kovin montaa tervettä päivää olla nähny. Onneksi ympärillä on hyvä tukiverkko niin Oliver on saanut säännöllistä liikuntaa jatkuvasti.

Olen koittanut saada vain sellaista hyvää fiilistä heppailuun, niin etten koe olevani vain aivan paska ja surkea ratsastaja. Ykkösjuttuna onkin ollut maastakäsin maastoilu. Oliver ei yksinään hirnu yhtään niin paljon metsässä kuin ennen. Jotain kehitystä on siis selvästi tapahtunut.

Uusimmassa hippoksessa oli mun ottama kuva. Oli se kiva tunne nähdä se siellä.

Mutta nyt kysymys Teille rakkaat lukijat; millaisia postauksia haluaisitte jatkossa? Enemmän koulujuttuja? Ei ollenkaan koulujuttuja? Erikoispostauksia? Areena on Teidän!

Miten kaikki opitut asiat voi unohtaa kesässä?

Ensimmäinen viikko tallille paluun jälkeen sujui rauhallisesti. Tarkoitus oli vain kävellä ja hiukan ravalla, mutta Oliver osoitti merkkejä siitä ettei sitä paljoa kiinnosta vain kävellä. Hölköttelimme lisäten rasitusta joka päivä.

Maantaina olin ensimmäisellä tunnilla. Rasitustasoa ei vieläkään nostettu äärimmäisyyksiin, vaan enemmän ratsastaja oli koetuksella. Oliver taipuu hyvin sisälle loman jälkeen, eikä ollenkaan kaadu. Ongelmamme enemmän on se, että asetan tiedostomatta hevosta koko ajan sisään hieman. Lähdimme suoristamaan hevosta niin että asetankin ulos ja vasen käsi tuotti minulle älyttömän isot ongelmat. Vaikka asettaisin ulos, tulee vasen käteni oikeassa kierroksessa koko ajan sään päälle tai jopa oikealle puolella. Yritin siinä sitten käyttää ohjaa niin, että liikutan sitä reilusti vasemmalle sivulle. Toisena isona ongelmana mulla on taas jalat. Varpaat menevät alas ja pohje valuu taakse. Tämä taas juontaa juurensa ylempää, lähentäjistä. Koska ne ovat kireät kuin viulunkielet on helpompi päästää jalka valumaan taa, sillä silloin minuun ei satu.

Tiistaina Oliver pääsi siskoni kanssa maastolenkille ilman satulaa ja keskiviikkona se osallistui tuntihevospulan takia kevyelle tunnille.

#ihanlomallavieläkin #equistrian #horsepower #horsesofinstagram #trainning

Henkilön Anna (@annn______) jakama julkaisu 20. 08ta 2017 klo 0.53 PDT

Torstaina mulla oli puolen tunnin yksäri gramaanien kanssa. En missään nimessä halua niputtaa hevosta, vaan oppia enemmän oikeaa tuntumaa. Ratsastan 80% ajasta yksin liian pitkällä ohjalla, koska minulla on sellainen olo, että revin hevosta suusta. Gramaanit auttoivat minua löytämään tasaisemman tuntuman, joka on myös hevoselle paljon mukavampaa. Samoin myös kädet pysyivät paremmin aloillaan omilla paikoillaan. En suostu ratsastamaan gramaanien kanssa yksin, vaan haluan ensimmäiset kerrat jonkun vahtivat koko ajan.

Perjantaina Oliver sai myös osallistua tuntihevosena kevyellä tunnilla.

Eilen lauantaina O oli alkeistunnilla kävelemässä, jonka jälkeen pääsin itse ratsastamaan. Oliver tuntui tosi hyvältä ja oli oikein eteenpäinpyrkivä. Välillä tuntui, että hevonen oikein kuumui. Videosta tämä nyt ei ihan käy ilma :D Yritin keskittyä vasempaan käteen, niin kappas mitä jaloille oikein tapahtuu.. Ihan älytöntä. Video siis eiliseltä.

Linkki videoon

Eiliseltä koitui kuitenkin taas ongelmia. Kuten joku tarkkasilmäinen saattaa huomata, on Oliverilla uusi satula. Tästä kuitenkin myöhemmin lisää. Ostin tähän uuden vyön joka nyt sitten hiersi hienohelmahevosen vatsanahan auki. Täytynee hiertymien parannuttua taas ottaa pehmuste käyttöön.

Miltä tämä hieman erilainen selostus vaikutti?

Niin se loma Oliverillakin loppui!

Eilen, tai no oikeastaan edellispäivänä (kellon ollessa yli puolenyön) oli aika Oliverin ystävineen matkustaa trailerissa. Toiset jatkoivat eri laitumelle ja osa joutui lopettamaan loman töihin paluun merkeissä.

Koska sain kaverin jo päivällä, päätin helpottaa siskoani ja roudailla hevosia ees taas. Kaikki sujui hyvin ja lähes kaikki hevoset tulivat portille vastaan, kuin myös lastautuivat ykkösellä kyytiin.

Lomat on nyt lusittu, matkalla tallille. #iphone7 #lomaloppui #horses #horsesofinstagram #equistrian #backtowork

Henkilön Anna (@annn______) jakama julkaisu 6. 08ta 2017 klo 7.27 PDT

Pojat mahtuivat vielä leveytensä puolesta kyytiin!

Keli ei mikää ihanin ollut, sillä vettä tuli kuin Esterin hanurista iltaan saakka ja kumppareistakin olisi voinut kaataa pois vettä. Onneksi mikään kiire ei ollut, niin sai ajaa inhottavassa kelissä hissuksiin.

Oi mikä kesä...

Oikeastaan loppupäivä vierähti hevosia kuskaillen, mutta oli se mukava saada taas O tallille, jotta voi rauhallisesti palailla töihin. Kahdeksan eri hevosta kaikenkaikkiaan pääsi eri paikkoihin. Oli ihanaa kuulla hevosten tutut hirnumiset ja saada tallillekkin taas enemmän elämää.

On kyllä mukavaa kun on oma auto millä vetää. Vielä joskus kun on oma koppi :)

Illalla yllättäen kuopukseni oli kovin kipeän oloinen ja seuraavana aamuna ihmeellisen ihottuman ympäröimänä. Ajattelin tämän menevän itsestään ohi muutamassa päivässä. Odottelin iltaan, että Ville saapuu kotiin, niin pääsen kauppaan ja tallille. Tallilla odotti harjauksen tarpeessa oleva hevonen, jonka loman jälkeen ajattelin villiksi. No ensimmäisen ratsastuksen jälkeen totesin Oliverin olevan samanlainen laiskimus kuin aiemmin. Kovin raskaasti emme kuitenkaan aloita; paljon käyntiä, ihan vähän ravia ja laukannosto. Hiljaa hyvä tulee!

Tallilta tultuani kuopus alkoi oksentaa, joten hirveän hyvin ei töihin paluu tallihommissa lähde käyntiin. Pääasia kuitenkin on että Venla tulee kuntoon ja on taas oma itsensä. Aamulla soitto lääkärille ja kysymään vinkkejä. Kyllä Oliver malttaa aivan varmasti lomailla vielä!

#backinbusiness #backtowork #horsesofinstgram #horses #equistrian #veljeksetwahlsten #horze #jalustinnet

Henkilön Anna (@annn______) jakama julkaisu 7. 08ta 2017 klo 10.16 PDT

Ostin joku aika sitten Oliverille hevoskirppari myyjältä uudet Wahlstenin suitset ja voi että miten ihanaa nahkaa ne ovat. Otsapanta oli samanlainen kuin turpis, mutta vaihdoin sen ostamaani Horzen pantaan. Suitset ovat niskasta muotoillut ja vaikuttavat mukavilta päällä. Ohjat on vanhoista suitsista Hööksin perus kumiohjat.

Ollaanko Teillä palattu takaisin sorvin ääreen?

Loma senkun jatkuu vaan!

Oliverista on totta tosiaan tullut niin hyvännäköinen, että se saa kasvatella massaa niin kauan kuin syötävää laitumella riittää. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ihan nuori hevonen, niin kivempi kasvattaa lisää lihasta kun on jotain mistä kasvattaa.

Kaverukset viettää jostain kumman syystä aikaa laitumella kalutussa nurkkauksessa. Oon itekseni nauranut Oliverin säntillisyyttä syödä laidun sentti sentiltä.

Ei mulla mitään oikeeta asiaa ole, kunhan ajattelin kirjoitella kuulumisia. Viereinen laidun tyjennettiin, kun se oli jo niin kaluttu, mutta Oliver saa D:n kanssa olla vielä samassa isossa lohkossa. Sinne tosin tuotiin nyt vkl lisää kavereita, kun muualla alkaa laitumet olla aika syötyjä jo.

Oliver on oma rauhallinen itsensä ja viihtyy hyvin kavereiden kanssa. Ihanaa kun on tuommoinen ruunalauma kun tulee toimeen keskenään. Inhottavaa kun joutuu pojat sitten taas syksyllä erottamaan eri tarhoihin.

Kävin muuten pitkästä aikaa kuvaamassa estekisoja. Salossa Anisissa kun on nykyään Larsenien pitämä Teho, niin käväisin sitten siellä torstaina 1-tason kisoissa. Kuvia löytyy täältä. Kisat jatkuivat koko viikonlopun, mutten millään kiireiltäni ehtinyt muilla päivillä, vaikka piti hiukan shoppailemassakin käydä.

Muutin muuten tuohon sivupalkkiin tuon Instaan vievän linkin. Poistin aika extempore blogin oman nickin ja jatkan ainoastaan omalla tutulla @annn______ . On paljon helpompi päivittää yhtä kunnolla, kuin kahta silloin tällöin. Snäpistäkin minut löytää nimellä annnn.aaaa.

Heittäkääs Teidän omia Snäppejä tai Instatilejä joita seurailla!

Kesälomalaisille kuuluu pelkkää hyvää!

Kamala miten aika rientää. Oliver on todellakin saanut lomailla ja ehkä mäkin hiukan. Nyt alkaa olemaan omat hommat niin, että voin välillä vain ollakkin. Paljon töitä vielä on ja varsinkin suunnitelmia, ehkä jopa hieman suuria.

Eikö näytäkin hyvältä? Kurat olisi tietysti voinut harjata pois.

Kyllä näillä kaveruksilla riittää syötävää.

Jotenkin tuntuu hirveältä, että O on ollut laitumella näin kauan, mutta toisaalta se on tehnyt todella hyvää. Karva kiiltää ja massaa on tullut, mutta myös lihasta on tullut. Meidän laitumet on sellaisia rinteisiä, joten hevoset joutuvat kiipeilemään. Oliver näyttää oikeasti tosi hyvältä.

Näissä maisemissa kelpaa laiduntaa.

Poikani havainnollistaa hyvin kuinka pitkäksi syömiset ovat päässeet.

Nyt pari päivää sitten sainkin kuin sainkin O:n tosi lähelle kotiani, vain parin kilometrin päähän laitumelle. Nyt on mahdollisuus käydä maastoissa ja täällä riittääkin ihani maastoja. Olen asunut näillä seuduilla täysikäisyyteen asti ja nyt pari vuotta sitten muutimme takaisin omille kotikonnuilleni. On kyllä kätevää, kun vanhemmillenikin on vain pari kilometria. Täällä tunnen maastot kuin omat taskuni ja vaikka millaisia reittejä riittää.

Pesu-urakka.

Nyt olen hiukan sentään jo ryhdistäytynyt. Raahasin kotiin kaikki loimet, satulan, suitset ja harjat. Loimet ovat likoomassa ja harjat on jo pesty. Vielä pitäisi satula ja suitset puunata oikein vimpan päälle. On sitten kiva taas ottaa puhtaat loimet käyttöön syksyllä.

Kootut selitykset saamattomuuteen..

Koko toukokuu kului yhdessä hujauksessa.. On ollut joka helvetin päiväistä päänsärkyä ja häästressiä. Miten tästä nyt oikein saisi järkevän sepustuksen.

Normaalisti en paljon omia asioitani tänne rustaile, mutta nyt teen poikkeuksen. Alkuvuonna kärsin todella rajuista päänsäryistä joka ikinen päivä. Maaliskuun tienoilla oli kuukauden verran taukoa ja huhtikuussa homma alkoi uudestaan. Olen lukemattomia kertoja ollut hammasta purren työpäivän loppuun ja koko kotimatkan oksentannut ja toisen tuhottoman monta kertaa lähtenyt kesken työpäivän kotiin. Onni kuitenkin on erinomainen terveydenhuolto ja asialle varmasti saadaan selvyys joskus ja lääkkeitä kokeillaan jatkuvasti. Nyt pari viikkoa lomailleena olo on ollut hieman parempi.

Muistatte varmaan sen "Ärsyttävä pikkunälkä" -mainoksen? Mulla on jatkuvasti sellainen Ärsyttävä pikkupäänsärky. Olen kireä kuin viulukieli, enkä todellakaan nauti olostani juuri tällä hetkellä. Asioilla on tapana järjestyä ja jos tämä ei järjesty, niin vaadin kyllä jatkuvaa nukutusta tai koomaa.

Vihreään totuttelu aloitettu!

Eräs lääkäri ehdotti säryn johtuvan tulevista häistä. Nauroin mielessäni, ettei minua kyllä kamalasti ole tuo saapuva päivä stressannut ja heitinkin itseni turhan rennolle vaihteelle. Asiat saatiin kuitenkin tehtyä ja tässä sitä ollaan, Rouvana. Hääpäivästäni haluaisin kyllä muistaa muutakin, kuin tuon ilkeän päänsäryn.

Tämä päänsärky on sinänsä todella ärsyttävä, etten pysty nukkumaankaan enää kunnolla. Ei kukaan normaali ihminen kirjoittele blogia yhdeltä yöllä. Mihinkään en myöskään kykene keskittymään kunnolla. Onneksi kuitenkin kaikkeen löytyy aina ratkaisu ja ihan varmasti tähänkin.

Elämäni tulee tässä kesän loputtua muuttumaan hurjasti muutenkin, mutta päivä kerrallaan eletään. Koskaan ei tiedä minne tuuli vie, mutta joskus on vain pakko seurata omia unelmiaan ja keskittyä täysillä itseensä sekä omaan rakkaaseen perheeseen.

HAASTE: MILLÄ PERUSTEELLA LIITYN LUKIJAKSI?

Sain haasteen Millalta (Waldgeistory) ja päätikin näin tosi kauniin kesäinen sään vuoksi tähän tarttua. Toivottavasti ymmärrätte tämän sarkastisena vitsailuna, sillä ainakin meillä tulee just nyt lunta vaakatasossa.

I Yleissilmäys/ulkoasu
Ihan ekana itse silmäilen blogia vähän sillä silmällä. Jos vastassa on sateenkaaren värit oksentavan yksisarvisen suusta, niin juu ei kiitos. Pidän paljon simppeleistä ulkoasuista, jossa on siisti banneri ja yksinkertainen ulkoasu. Se on hyvä, että kaikki on käden ulottuvissa, niin löytyy esittelyt ja eri sivut. On kiva lukea pieni pätkä esittelyä heti etusivulla, niin pääsee jotenkin kärryille. Teksti pitää olla ihan tavallisella fontilla, paitsi otsikko, eikä sitä saa olla keskitetty.

II Sisältö
Luen pääasiassa hevos- ja valokuvausblogeja. Mukaan saa mahtua postauksissa muusta elämästä ja koirista, mutta haen inspiraatiota omalle tekemiselle niin omat lukemistot ovat aika rajoitteelliset. Sanotaan ettei kannata kirjoittaa jos ei ole asiaa, mutta kyllä mä ainakin tykkään lukea ihan vaan peruskuulumisia. En jaksa liian pitkiä analysointeja enkä toiselta kantilta mitään kahden lauseen postauksia. Teksti pitää olla järkevästi luettavaa, mahdollisimman vähillä kirjoitusvirheillä.

Jos kirjoittaja ei osaa käyttää kappalejakoja, en jaksa lukulistalla roikkua. Toisaalta en myöskään jaksa kirjoittajia millä on AINA kaikki huonosti. Totta hemmetissä huonoja päiviä saa olla, mutta se ettei koskaan ole mitään hyvää sanottavaa, ei ole kivaa luettavaa. Samoin itsesäälissä rypevät huomion kerääjät, no thanks!

III Kuvat ja videot
Tykkään itse paljon valokuvata, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mun blogissa olisi paljoa ratsastuskuvia. On aavistuksen hankalaa kuvata itseään samalla kun ratsastaa. Tästä syystä ymmärrän hyvin, ettei kuvia joka kerta ole tusinaa, vaan välillä voi olla kuvattomiakin postauksia. Ei aina jaksa katsoa niitä hevosen pääkuvia.

Tykkään kuitenkin juu hirveästi kuvista ja erilaisista videoista. Mydayt ja muut storytimet ovat ihan huippuja ja yritän kerran pari vuodessa itsekkin toteuttaa näitä. Mitä laadukkaampaan, sen parempaa. Mulle kelpaa kyllä myös kännykuvat.

IV Kirjoittajan ikä
En mä vielä itsestäni mielelläni aikuisena puhu, mutta täytän ensi viikolla 26v. joten en oikein enää 13v. teinien kirjoitustuotoksia lue. Muutama poikkeus löytyy, mutta näitä luulisin kirjoittajan taitojen perusteella paljon vanhemmaksi. Ikäkin on siis periaatteessa vain numeroita. Mieluiten seuraan kuitenkin täysikäisten menoa. Samalla saa vertaistukea ainaiseen persaukisuuteen.

Tässä näitä MINUN perusteitani, jokaisella varmasti on omat mielipiteensä ja niin saa olla, totta kai!
Mukaan haastan Jennyn (En unelmoi elämääni, vaan elän unelmaani) sekä Marin (MK riding)

Mihin ihmeeseen aika on taas mennyt..?

Oliverin saikut on saikkuiltu ja olemme palanneet takaisin treeniin. Kävimme paljon parin viikon aikana metsissä, teillä ja kentällä. Itse en suinkaan ratsastanut, vaan otimme maastakäsittelyajan. Aika tuntuu menevän ihan siivillä ja stressi iskee joka asiasta. Onneksi tallille pääsee karkuun mm. kolmen viikon päässä olevilta häiltä. Musta on jotenkin tullut niin saamaton, etten ole vieläkään saanut ostetuksi Oliverille uutta riimua. Onneksi se ei haittaa, kun riimun ulkonäkö on ennemmin haitta, kuin se, että se kalvaisi hevosta.

Olen koittanut epätoivoisesti ratsastaa myös ilman jalkkareita ja enää se ei pelota. Laukkaa en vielä ole uskaltanut, mutta ravissa työskentely on oikeestaan aika kivaa ilman turhakkeita. Jos sitä loppukesästä jo uskaltaisi myös laukata ilman jalustimia :)

Mulle on tullut sellainen olo tuon parin viikon saikun jälkeen, että luotan Oliveriin paljon enempi ja uskallan tehdä asioita mitä ennen en ole uskaltanut. Ihan jotenkin erilainen moodi kaikkeen tekemiseen.

Vaikka esimerkiksi tänään Oliver oli aivan hirveä aluksi ratsastaa, en enää luovuta niin helpolla. Kyllä mulla on aikaa saada hevonen kivan pehmeäksi ja liikkumaan pohkeesta eteen. Tahdon nykyään enemmän yrittää, enkä todellakaan luovuta enää niin helpolla kuin ennen.

En vieläkään voi luvata aktivoitua blogin suhteen. Mutta odottakaas vaan kun olen rouviintunut, niin ehkä sitten olisi aikaa enemmän. Kuvat on muuten tänään otettuja!

Ja mä kun luulin, että päästäis jo pois kuopasta.

Onneksi reuna sentään jo häämöttää. Meillä meni Oliverin kanssa tosi hyvin, mutta perjantaina tuli hiukan hankaluuksia. Vastassa mua oli talli monta tuttua, mitään kummallista ei ollut käynyt ja O:kin oli jo harjattu mulle vamiiksi.

Tältä näytti perjantai-iltana.

Pikaisen harjauksen jälkeen vedin saappaat jalkaan, kypärän omaan päähäni ja hepalle varusteet. Aistin jotain outoa, mutta ajattelin O:n olevan hiukan uninen, kun se oli olosuhteiden pakosta joutunut seisoskelemaan useamman päivän peräkkäin puolikkaan päivän sisällä.

Ulostaluttaessa Oliverin olemus muuttui täysin. Aivan kuin hevonen olisi ollut tuhannet turvat, niin kovin se vaappui ja näytti siltä, että se kaatuu. Äkkiä satula pois selästä ja kentälle tutkimaan mikä on. En itse löytänyt mitään normaalista poikkeamaa, joten soitin siltä istumalta päivystävälle. Eläinlääkärin kanssa pohdittiin puhelimessa, että mikä on. Sain ohjeeksi kipulääkätä ja laittaa tarhaan. Tarhaan siksi, että jos O oikeasti kaatuu ei sitä tallista saa silloin ulos.

Lähdin välillä käymään kotona ja kun palasin sain kuulla kuinka Oliver oli riehunut tarhassa ja pukitellut oikein urakalla. Johonkin siis sattui ja lääke auttoi. Henna hieroi tai oikeastaan kävi läpi mahdollisia paikkoja mistä voisi etsiä jumeja/lukkoja. Muutama lukko kohta löytyikin ja on melko varmaa, että joku hermo olikin pinteessä, mikä aiheutti tuon kännikohtauksen. Samalla löytyi yksi aavistuksen turvottava lihas, johon ohjeeksi saatiin arnika ja viikon käyntikuuri.

Oliver oli tännän sitä mieltä, ettei häntä mikään vaivaa

Lenkkiseura

On hiukan tylsät maisemat, mutta onneksi kevät tekee tuloaan.

Tänään meillä olisi ollut kisakauden avaus, mutta jouduin perumaan lähtöni. Pääasia kuitenkin on, ettei Oliveria vaivaa mikään iso juttu. Kyllä me niihin kisoihin vielä keritään!

Saattaa hyvin olla, etten kävele huomenna.

Täällä meillä oli tänään aivan järkyttävä ukonilma. Mietin hetken salamoiden välkkyessä ja ukkosen jyrinässä, että mahtaakohan tänään Oliver saada vapaan. Sähkötkin meillä maalla oli jonkun tovin poissa. Ilma kuitenkin rauhoittui ja pääsin osallistumaan extempore tunnille pitkästä aikaa.

Jo alkutunnista teki mieli näyttää siskolle keskisormea ja poistua paikalta, kun hän ilmoitti minun saavan nostaa jalustimet kaulalle. En todellakaan uskalla ratsastaa ilman jalkkareita käyntiä kovempaa, saatikka sitten istua rääkättävänä harjoitusravissa puolta tuntia. Uskaltauduin kuitenkin ravaamaan ilman ja minulla oli jopa kivaa.

Oliverin ilmeestä huomaa kuinka se on oikeasti ns hyvän mielen hevonen.

Teimme kolmikaarista ensin käynnissä ja sitten ravissa. Mulla oli tosi kovin hakemista ohjasotteen kanssa, kun yleensä tulee heti sellainen olo että revin hevosta suusta, vaikkei niin kuitenkaan tapahdu. Ratsastan lähes aina aivan liian pitkillä ohjilla ja jos ote on hyvä, liusuu ohja salakavalasti pidemmäksi. Nyt kuitenkin pääsimme keskittymään myös tähän ongelmaan.

Aina ei voi sujua!

Nuo korvat <3

Meidän vahvuutena on selvästi ravi tällä hetkellä. Tämä askellaji ei ole mulle ollut ikinä mikään kovin helppo, mutta nyt kun istuntaa on saatu paljon korjattua, pystyn istumaan harjoitusravissa ilman häiritsemättä hevosta. Saimme ihan hyviä onnistumisia.

Kolmikaarisen jälkeen siirryimme laukkaamaan ja samalla otin jalustimet takaisin. Oliver on viime aikoina ollut laukassa todella reipas ja pidättää saakin ihan tosissaan. Jotain olemme oikeasti tehneet, kun laukka nousee ja etenee, eikä tipu ensimmäisen kahden askeleen jälkeen takaisin raville. Mulla oli jopa ongelmana saada laukka rauhoitettua, mutta viimeiset toistot onnistuivat jo todella kivasti.

Noista ylemmistä kuvistakin sen jo huomaa, että jotain on todellakin tapahtunut. Mutta voi hitsi mitä ravia saimme laukan jälkeen aikaiseksi. Näistä ei harmillisesti ole kuvia, mutta se tunne mikä itselle jäi on ihan super. Essi oli kiltti kun otti muutaman kuvan, mutta en minä kentän laidalle voi ketään pakottaa seisomaan ja odottamaan niitä kunnon onnistumisia. Kiva kuitenkin saada edes jotain kuvia.

Olen huomenna aivan varmasti niin kipeä joka paikasti, että kävely sattuu, mutta minkäs teet. Nyt pitää ehdottomasti osallistua enemmän tunneille ja oppia lisää!

kuolleena tunnin jälkeen :D

Suunnitelmat ei aina toimi

Meidän piti Oliverin kanssa olla avaamassa kisakausi 19.3. mutta onneksi en kisoihin koskaan ilmoittautunut. Jouduin vatsakipujen takia edeltävänä lauantaina sairaalaan, seuraavana päivänä siirto isompaan sairaalaan, maanantaina leikkaussaliin ja siitä muutaman tunnin päästä kotiin. Mitään isoa ja vakavaa ei onneksi ollut, mutta ikinä ei niin kovin ole sattunut. Tällöin lääkäri vannotti, että torstaina olen kunnossa ja voin normaalisti ratsastaa. Yritin perjantaina, mutta ei siitä mitään tullut. Lauantaina uudestaan sairaalaan ja hakemaan apua kipuihin. Nyt kun muutaman päivän kuuntelin omaa kroppaani, pääsin nyt tiistaina Oliverin selkään ja voi vitsi, että oli kivaa.

Ihanaa tää kevät, kun kenttä on taas kunnossa

Vikke liikkui myös mun toimesta, taluttaen kylläkin.

Samperin rengas tyhjeni tallilla. Onneksi kohta saa kesärenkaat taas alle. Huom lasten hienot taideteokset.

Aluksi musta tuntui siltä, että voi perse, ei tästä tule mitään. Toinen puree kiinni kuolaimeen minkä ikinä pystyy ja vetää loputkin itsetunnon rippeet ulos minusta. Päätin olla luovuttamatta ja vartin päästä tilanne oli aivan eri. Oliver oli kevyt ja tapuisa, oikein mukava. Laukka meille on edelleen se hiukan huono kohta, kun en sitä aina saa ylläpidettyä, mutta harjoitus tekee mestarin.

Jotenkin taas ihan eri moodi tekemiseen ja toivonkin, että pysytään molemmat kunnossa. Meillä on kyllä niin uskomaton talliporukka auttamassa, että ihan meinaa mennä roska silmään. Kyllä tästä suosta vielä ylös noustaan!

Horse Fair 2017

Myöhässä ollaan ja lujasti. Tässä on tapahtunut hurjasti ja alamäkeä on kuljettu. En nyt kuitenkaan lähde tässä avamaan sen enempää. Helsingin messuista on ehtinyt vierähtää jo tovi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Voitin kolme lippua, eikä kovin kauaa tarvinnut seuraa matkalle kysellä. Kummityttöni otti vapaata koulusta ja siskoni ja sen verran vapaalla, että pääsimme reissuun. Aikaa ei valitettavasti perjantaina ollut koko päivää, mutta muutaman tunnin saimme vietettyä laatuaikaa.

Olen vieläkin varma, että tämä hevonen on sukua jättiläiselle.

Aika kului hurjan nopeasti kierrellen kaikki kojut ja etsien kukin tarvitsemaamme. Etsin itselleni kuumeisesti kisatakkia, mutta kappas minä jäin ilman ja seuralaiseni löysivät itselleen hienot takit. Itselläni ei ostoslista ollut kovin pitkä, eikä budjettikaan tällä kertaa antanut myöden ylenpalttiseen shoppailuun, joten ostin Oliverille uuden riimun ja valkoisen huovan. Riimu tulee todennäköisesti tarpeeseen, sillä tarhassa on keksitty kiva leikki. Oliver ja Albus kiskovat toisiaan riimuista, pahaiset kakarat.

Ompelin Horse Fairista ostamaani huopaan numerolapun kiinni.

Hööksin ostokset; uudet ohjat, pari portin kahvaa tuhottavaksi, varsituet ja numerolappu suitsiin.

Shoppailun jälkeen katselimme esteluokkaa ja totesimme olevamme puhki. Itseäni väsytti kovasti ajaminen Helsinkiin, vaikke matka nyt ole kuin 1,5h, mutta ilma oli ihan kamala. Koitti kotiinlähdön aika ja matkalla olikin pakko pysähtyä syömään. Kotona pääsi rentoutumaan ja odottamaan seuraavan päivän avoimia ovia tallilla.

Päivien kuluessa kävin Ikeassa, jolloin oli pakko poiketa Hööksillä. Tarkoitus oli sieltä katsoa takkia, mutta tarjolla olevat mallit eivät istuneet päälleni. Uudet ohjat kuitenkin ostin vanhojen risojen tilalle ja muuta pientä. Samalla reissulla päätin käydä vielä Börjesillä katsomassa takkitarjontaa ja kas kun mukaan tarttui Montarin ihana takki. Kukkaro on tyhjä, mutta kyllä nyt kelpaa.

Kuva lainattu Börjesin sivuilta

No nytkö saadaan kevät?

Rupesin tänään oikein miettimään. Mulla taitaa olla ollut tänä vuonna kerran siis ihan oikeasti kerran ratsastussaappaat jalassa. Olen minä luojan kiitos useammin ratsastanut, mutta ihan vain talvikengillä. En ole tallitakkiakaan jaksanut päälleni vaihtaa. Ollaan koko tämä vuosi menty aika kevyesti. Tai no sen jälkeen kun kenttä meni kökköön kuntoon, eli pari kuukautta. Välissä on ollut rokotuslomaa, jalkasaikkua ja raspausta. Nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä, että päästään pikku hiljaa takaisin treeniin.

Näitä kelejä on ollut ihan laidasta laitaan. On ollut jäätä, lunta, vesisadetta, lumimyräkkää. En tosiaan ole mikään talven ystävä, mutta tämä talvi on ollut aivan hanurista. Mitenkään ei ole kivaa lähteä lapsien kanssa tallille, kun tuulee niin että tukka lähtee ja vesi tulee jäänä naamaan. Nyt onneksi luojan kiitos alkaa näyttää siltä, että parempaan olla menossa. Mitä nyt äsken erehdyin koirien kanssa ulos ja koko piha oli taas valkoisen loskan peitossa. Mä en kyllä ala!

Uskallettiin lähteä ihan kaksin metsään.

Tänään oli ensimmäinen kerta kun pääsin/uskalsin laukata kentällä. Yli puolet kentästä on sulannut ja tilalle on tullut järkyttävät vesilammikot, kun salaojat ovat vielä jäässä. Mä oikeestaan vaan fiilistelin. Vaihtelin paljon suuntaa ja asetusta, kunhan pyörisin. Yhtään ei kiinnostanut tallille edes lähteä, kun tuuli oli niin hurja, mutta onneksi menin.

Oliverin käynti on parantunut hirveästi. Tai no ainakin siitä on tullut matkaavoittavampi. Tai sitten olen itse oppinut pyytämään vetelystä liikkeelle. Maassaakin se on saanut, josta ole erittäin iloinen. Ruokinta muuttuu jälleen sopivampaan suuntaan. Paljon on siis hyvää tapahtunut.

Mulla ja Oliverilla ei ole ihan sellaista luottamussuhdetta kuin mulla Vivan kanssa oli. Tamman kanssa uskalsin maastoilla yksin ja jopa laukata, kun taas tämän herran kanssa ei oikein ole mieleenkään tullut lähteneeksi maastoon yksin. Tänään kuitenkin tein senkin, enkä voinut kuin nauraa selässä.

Oliver ei millään tahtonut kävellä eteenpäin, vaan liikkui kuin vanha pappa. No myös jokaista kantoa piti pelätä, mistä niistäkin ollaan monta kertaa ohi menty. Puolessa välissä tätä meidän loppukäyntilenkkiä, alkoin käynti muuttua piaffen ja passagen sekoitukseksi ja kotiin olisi ollut pakko päästä sillä sekunnilla. Ei silloin enää naurattanut mennä jäistä alamäkeä ja pidättää hevosta joka tanssi eteenpäin. Kotiin kuitenkin päästiin ja vielä tallin pihassakin oli mörköjä.

Herra herkkäjalka sai uuden Prestigen suojat, tai ei ne nyt uudet olleet.

Mulla on ongelma satulahuovan kanssa. Tuntuu, että kouluhuopa on liian suora tuohon satulaan, mutta yleishuopa taas on ruma kun tulee liikaa tosta edestä. Millainen huopa sinun mielestäsi olisi hyvä tuommoiseen koulupainotteiseen yleispenkkiin?

Ehkä elämä sittenkin voittaa.

Viime viikon maanantai kului vatsataudissa. Tiistaina olo oli jo ihan suht ok, mutta kuitenkin outo. Keskiviikkona sitten nousi kuume melko korkealle ja olo oli kuin olisin jyrän alle jäänyt. Helpolla en päässyt sillä vielä sunnuntaina jouduin vierailemaan uudestaan lääkärissä kuumeen kohotessa lähes neljäänkymmeneen asteeseen. Tallille en siis tosiaan ole päässyt, mikä tässä nyt harmittaakin. Eilen päätin kuitenkin, että tallille on päästävä, vaikka ilma olikin aivan järkyttävä. Oliver on kyllä oikea päivän pelastaja. Se tunki päänsä kainolooni ja yritti hamuilla kaulahuiviani. Itku meinasi tulla, kun toinen oli niin hellyyttävä. Mitään en lähtenyt ulos puuhailemaan, kun lunta tuli kamalan tuulen kanssa ihan vaakatasossa.

O oli ihan tyytyväinen kun pääsi tuiskusta sisälle

Oliver sai olla koko päivän ulkona vaikka kamala ilma omasta mielestä olikin. Tarha on onneksi tosi suojaisa, kun se on kiinni tallissa ja toisella pitkällä sivulla onkin kuusiaita. On se oikeasti hyvä, että hevonen saa ulkoilla. Nyt O onkin joutunut tarhaamaan yksin pari päivää, kun kaveri on Ypäjällä siskon kanssa. Hyvin kuitenkin silti sujuu.

Viime viikon torstaina Oliver pääsi hiukan yllätyksellisesti raspaukseen. Raspaaja oli tallilla ja tilaa oli, joten mikäs siinä. Itse en paikalle päässyt, mutta onneksi on mahtava talliporukka. Pieniä piikkejä löytyi, mitkä raspattiin pois. Onneksi mitään isoa pommia ei löytynyt, vanha hevonen kun jo on. Pari ihan pientä diasteemaan löytyi, mutta ne eivät ainakaan vielä vaadi hoitoa. Seuraillaan tilannetta ja jos ruoka ei maistu niin kurkataan uudestaan.

Nyt ruoka on maistunut ja mitä ilmeisemmin Kraftin Protein on ruvennut puremaan, sillä oliver on pyöristynyt tosi kivasti. Tosi kiva, kun O saa näinkin helposti lisää massaa, niin saadaan tavaraa mistä niitä lihaksia sitten lisää kasvattaa. 

Oliver alkaa näyttää jo ihan hevoselta :)

Aina ei mitenkään ole helppoa lihottaa, mutta nyt se ainakin vaikuttaa helpolta. Ruokintaa olen paljon pohtinut. Tällä hetkellä O syö tuota Kraftia pari litraa päivässä sekä lisäksi Vetcaren E-vitamiinia. Chiaa sai aikaimmin, mikä todellakin laittoi aineenvaihdunnan käyntiin ja sai karvan kiiltämään. Nyt mietinnäsä on hampun siemenet. Jotenkin niiden vaikutukset sopisivat juuri meille. Täytyy koluta paikalliset liikkeet ja jos niistä ei löydy, niin täytynee turvautua internetin ihmeelliseen maailmaan. Haluan pitää ruokinnan mahdollisimman simppelinä ja nyt se ainakin on sitä..

Kotitie näytti tältä. 

Tähän loppuun täytyy todeta, että onneksi mulla on hiukan isompi auto kuin syksyllä. Bemarilla en pääsisi kyllä mihinkään näillä ilmoilla. Oli se sen verran matala alustasarjoineen. Nyt kun on tuo Kiian "maasturi", niin ei haittaa vaikka huikan lunta tuleekin.

Ihanaa Ystävänpäivää!

Eilen kiemurtelin kotona kipeänä, mutta tänään oli pakko päästä ulos ja tallille. Matkalla olo oli hiukan vielä huono, mutta ulkoilma piristi kyllä ja olo muuttui paremmaksi. Mulla piti olla aamulla tunti, mutta kenttä löi yön aikana ihan jäähän, niin siirrettiin se sitten päivään.

Eipä se kenttä päivälläkään vielä mikään loistava ollut, mutta meninkin tunnille ilman satulaa ja pyysin käyntihommia. En ole aiemmin ratsastanut Oliverilla ilman satulaa, niin sekin toi hiukan omaa jännitystä peliin. Olikin kiva päästä tunnille ihan yksin, niin saatiin keskityttyä just mun ongelmiin.

Tehtiin ympyröitä, väistöjä, avoja, sulkuja ja takaosakäännöksiä. Koko ajan keskityttiin mun käsiin ja ylävartaloon ja siihen että O liikkuu tahdissa eteen. Mulle käy helposti niin, että kun keskityn tosissani johonkin tehtävään, ei hevonen liikukkaan muuta kuin jalkojaan raahamalla eteen.

Evästystuokio ennen ratsastusta. Ihanaa istua ystävien kanssa.

 Mjulla oli tänään ekaa kertaa sellainen olo että mullahan on hevonen oikeasti ohjan ja pohkeen välissä. Oliver kulki todella hienossa muodossa ilman mitään jippoja. Ekaa kertaa mulla oli sellainen olo et mä osaan ratsastaa mun hevosta. Saan normaalisti Oliverin kulkemaan semmoisessa pitkässä ja epämääräisessä muodossa. Mutta nyt kuljettiin kyllä niin hienosti että oksat pois!

Miten Teidän ratsastukset on sujunut viime aikoina?

Päivät rullaa omalla painollaan.

Maanantaina eläinlääkäri kävi tervehtimässä hevosia tallilla. Oliver sai toisen tehosterokotteen ja vilkaisun jalkoihin. Olin hiukan hukannut O:n passin ja olin ihan pihalla rokotteista. Onneksi rokotusohjelmaan tuli muutos, eikä seitsämän kuukautta ehtinyt ihan tulla täyteen ennen rokotusta. Nyt on rokotukset voimassa ja hyvä niin. Eläinlääkäri vitsaili minulle, että enhän ole kansallisiin kisoihin osallistumassa ja olinkin vähän hölmistynyt että eeen. Syyksi selvisi kuitenkin hiukan epäselvä vuosiluku kirjoituksessa, kun kynä temppuili.

Jalkoja vilkaistiin päällisin puolin ja ell olikin sitä mieltä, että kyllä ne on suojista tullut. Nyt vaan pitää jaksaa ahkerasti käyttää ratsastaessa pinteleitä takajaloissa ja jatkaa uusien suojien etsimistä. En mä noita suojia niinkään syytä. Ne vaan nyt ei olleet sopivat juuri Oliverille.

sunnuntaiselta maastoreissulta maisemia.

Oliverin suu ratsastuksen jälkeen. Ainakin vaahtoa tulee.

Eilen oltiin vierailemassa porukalla D-lupakoulutuksessa. Tarkoituksena nyt ei varsinaisesti ole kilpailla 2-tasolla, kun ei siitä vielä 1-tasollakaan mitään tule, mutta ehkä tulevaisuudessa. :) Oli kivaa nähdä muitakin hevosihmisiä ja keskustella eri säännöistä ja tavoista. Saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.