Postaushaaste: Minun kesäni

En koskaan saanut aikaiseksi väsättyä Summer Bucket Listiä, koska minulla ei ollut hajuakaan mitä teen kesällä. Voin kuitenkin sanoa, että tämä oli paskin kesä ikinä! Toukokuu koostui hyvin pitkälti töistä ja tallilla käymisestä ja samalla kaavalla sujui kesäkuu.

Heinäkuu vasta syvältä olikin. Vivan sairastuminen, klinikka ja lopulta tamman lopetus. Ei tuntunut kivalta, eikä muuten tunnu vieläkään. 

Elokuun olen vain maannut kotona töiden loputtua, mikään ei vaan ole juurikaan kiinnostanut. 

Toki sain aikaiseksi lähdettyä tapahtumiin, johon oli tarkoitus lähteä; Salo Horse Show ja Kunkkarit 2016. Virossa piti miehen kanssa käydä, mutta aika loppui kesken. Lue seuraava lause huumorilla: Ei tämmöisellä persaukisella kotiäidillä nyt varaa hirveästi mihinkään kuukausien lomamatkoihin edes olisi. 

Olympialaiset varmaan pelasti mun kesän :D

Hävettää kuulkaa myöntää, ettemme lasten kanssa olleet edes uimarannalla. Eipä siellä kyllä sateessa viitsi kökkiä. Pari hienoa päivää kun oli, niin iskin lapsille kahluualtaan terassille, se riitti tuomaan naperot onnelliseksi. Lasten kanssa ollaan puuhattu kyllä vaikka ja mitä muutakin. Ovat nuo kaksi vaan niin mussukoita.

Ei tämmöistä kesää viitsi muuten paljoa muistella. Mut hei, kyllä mä täältä kuopasta ylös nousen! Toivottavasti ensi kesä sujuu paremmin, paljoa siihen ei ainakaan vaadita!

Sattuuuu, joka paikkaan sattuu!

Olin eilen pitkästä aikaa tunnilla. Koulurääkki kouluhevosen kanssa ei ollutkaan hyvä idea, varsinkaan kun seuraavana päivänä oli luvassa tärkeä meno. Joku saattaa muistaa kimon hannoverin Gussin, valitsin sen ihan itse tunnille. Joo on se kiva sentään että hevonen osaa asiat mitä tehdään, mutta kun ruunan ilme oli välillä semmonen et "tuuppa nyt mäkeen sieltä mun selästä, niin mä näytän miten nää hommat hoidetaan".

Kivaa mulla kyllä oli, mutta ne hevosen liikkeet on jotain hirmuista. Ravi on suurta ja laukka koottua piiperrystä verrattuna tykinkuulaan suomenhevoseen mihin olen tottunut. Ensimmäisen vartin mäkihyppääjä -asennon jälkeen hiffasin että voi siellä taaksekkin nojata.

Asiat tunnilla oli niin vaikeita ymmärtää tämmöiselle oikeasti blodille, joten en viitsi edes yrittää selittää. Kolmikaarista tehtiin joo myös ja laukkaa ja ravi-laukka siirtymisiä pääty-ympyrällä. Se tunne oli vaan niin uskomaton, kun loppuraveissa horjut ja lentelet kun et jaksa enää ja loppukäynneissä meinaat oksentaa ja tippua.

Vieläkö joku kehtaa väittää ettei ratsastus ole urheilua?

Mulla paloi ratsastustunnin aikana varmaan 5000 kaloria, tai ainakin niin hikinen oli. Tämä saattaa johtua kyllä siitä että olen päättänyt ottaa kaiken irti ratsastuskerroista, varsinkin tunneilla.

Kilpailuintoilua valokuvauksen merkeissä!

Uuden ulkoasun myötä, myös bloggausinto on herännyt. Koska kerrottavaa ei paljon ole heppailuista, niin kerron Teille muusta. Olin minä toki tunnilla pari viikkoa sitten, mutta en halua muistella sitä nyt enää, enkä varsinkaan niitä kipeitä lihaksia, jotka muuttivat kroppaani sen jälkeisellä päivällä. Pitäisi ehdottomasti ratsastaa enemmän. Onneksi tähänkin on parin viikon päästä tulossa helpotusta. Siitä kerron vasta, kun asiat ovat täysin varmoja. Sen voin sanoa, että ainakin jännittää vietävästi.

Tunnitkin ovat tallilla taas lähteneet pyörimään ja olen edelleen sunnuntain ryhmässä. Tänään kuitenkin tunnit peruuntuivat, enkä olisi päässytkään mukaan. Ensi viikolla taas. Oi elokuu mene vauhdilla!

Pilsner

Nyt kuitenkin Salossa herkutellaan hevoskilpailuilla. Lähistöllä olevalla tallilla on kolme päivää kestävät kouluratsastuskilpailut, johon minunkin oli aivan pakko kameran kanssa lähteä ihailemaan upeita ratsukoita. Vietin perjantain Koivumäelle kuvaten sen päivän luokat. Vesisade onneksi lakkasi juuri sopivasti ennen ensimmäisen luokan alkua, mutta silti kenttä jäi todella kosteaksi. Kuvia tuli jälleen paljon ja ne löytyvätkin tuolta kuvagalleriastani.

New Hill Rossellini 160 

Rosentanz

Pitäisi varmaa lopettaa kouluratsastuksen kuvaaminen. Joka ainut kerta tulee niin paljon kisaintoa, ettei mitään järkeä. Paljon tulee mietittyä muiden menoa seuraten omia virheitä ja samalla mietittyä miten korjaan niitä seuraavissa kilpailuissa.

On mahtavaa nähdä muiden onnistumisia. Tulee ihan sellainen olo, että mitä niistä muista ratsukoista välittämään. Itseään vastaan sitä kuitenkin kilpaillaan. Kyllä määkin vielä joskus pääsen radoille!

Postaushaaste: Puolesta vai vastaan?

Hevosen tulisi liikuttaa päivittäin.
- Puolesta. Mikäli hevonen kuitenkin on jotenkin "rikkinäinen" tai vanha tai muuten seuraeläimeksi tarkoitettu, ei liikutusta joka päivä tarvita. Pihattoelämä olisi harrastehevoselle kaikkein paras, sillä silloin se liikkuu normaalia enemmän.

Vaihteleva liikutus on hevoselle ehdottoman tärkeää. Juoksutus, ohjasajo, ajaminen ja maastoilu ovat yhtä tärkeitä kuin kouluvääntö tai estetreenit. Pysyäkseen kunnossa lihaksistoltaan on säännöllinen liikutus erittäin tärkeää.

Lämppärit sopivat vain ravureiksi.
- Vastaan. Lämminverisistä saa oivia harrasteratsuja ja onpa sitä mm. Venäjällä nähny ainakin yksi Orlov kilpailemassa korkeatasoista koulua. Kaikista hevosista ei ole ravureiksi, kuten mm. vanha lämpäritammastani Pamelasta. Se ei vain juossut.

Kirjoja lukemalla ei opi ratsastamaan.
- Puolesta. Nenä kiinni kirjassa opit asiat käytännössä, mutta mites sitten käytännössä. Ratsastusta ei voi oppia muuta kuin ratsastamalla. Toki teoria pitää myös olla kunnossa. Et voi osata laukata, josset tiedä miten nostat laukan. Yleensä kuitenkin hyvä opettaja selittää ratsastustunnin tehtävät teoriassa tunnin aikana.

Satulavyö tulisi kiristää hitaasti asteittain.
- Puolesta, ehdottomasti. Olen elämäni aikana nähnyt pari rajua mustelmaa hevosen vatsan alla, kun vyö on heti kiristetty tappiin. Hiljaa hyvä tulee.

Hevosten tulisi saada tarhata ja laiduntaa laumoissa.
- Puolesta. Hevonen on laumaeläin, eikä sitä ole luotu elämään yksin. Lauman koko ja sen jäsenet yksilöidään niin ettei vaaratilanteita synny. Ei ole esimerkiksi fiksua laittaa yhtä tammaa monen orin ja ruunan kaveriksi.

Selkään tulisi aina nousta hevosen vasemmalta puolelta.
- Vastaan, vaikken itse ns. väärältä puolelta osaakkaan nousta selkään. Itse olen vaihtanut säännöllisesti jalustinhihnojen puolia, että ne venyisivät tasaisesti. Käytän myös aina mahdollisuuksien mukaan koroketta selkään nousuun.

Samalla tavalla kuin jalustinhihnat venyvät, tulee myös satulasta toispuoleinen. Sen runko muokkautuu ja ajan saatossa voi olla ettei satula enää olekkaan hyvä hevosesi selkään.

Hevosta hoidettaessa tai varustettaessa hevosen tulisi olla aina kiinni.
- Puolesta ratsastuskouluissa, vastaan oman hevosen kanssa.

Lapsille on tärkeää opettaa heti alussa tallin säännöt, jotka luovat turvallisuutta. Tuntiponit on siis erittäin hyvä pitää kiinni hoidettaessa.

Oman hevosen kanssa luottamus kasvaa joilloin hevonen voi olla vapaana. Viva seisoi aina kiltisti ilman, että se oli kiinni, kun taas kiinni ollessa se kuopi ja liikehti.

Vain kisatulosten perusteella voi sanoa, minkä tasoinen ratsastaja on.- Vastaan. Kisoihin mennään kyllä ns. katsomaan minkätasoinen olet, mutta esimerkiksi kouluratsastuksessa tuomarin arvostelu vaikuttaa arvosanoihin. Kilpailusuoritus on vain yksi hetki ratsastuksessa, jolloin kaikki voi mennä pieleen tai jopa onnistua tuomarin silmissä hienosti.

Mitä rikkaampi on sitä pidemmälle ratsastuksessa on mahdollista päästä.
- Puolesta. Ratsastus on rikkaiden laji jos ylimmille tasoille halajaa. Voisin väittää, että jos minulla olisi tilillä kymmeniä tuhansia, olisin osaavampi. Tällöin minulla olisi mahdollista ostaa itselleni oikea opetusmestari ja valmentautua monta kertaa viikossa.

Ilman työtä ei kyllä huipulle päästä, se on selvä. Esimerkkinä Elmo Jankari ei varmasti olisi ollut olympialaisissa, jollei olisi raatanut töitä niskalimassa.

Se, miten korkeita esteitä hyppäät, ei kerro siitä, miten hyvä ratsastaja olet.- Puolesta. Olen viimeaikoina nähnyt ihan liikaa nuoria tyttöjä hyppäämässä liian isoja esteitä. Vanhemmat ostavat lapsilleen koulutetun ponin, joka antaa virheet anteeksi ja hyppää mistä vain yli. Näiden ihmisten pitäisi opetella ratsastamaan myös esteiden välissä.

Ennen oman hevosen ostoa ratsastajalla tulisi olla kokemusta joko vuokra- tai ylläpitohevosesta.
- Puolesta. Moni ratsastuskoululainen haaveilee varmasti omasta hevosesta, Se ei kuitenkaan aina ole niin herkkua. Lomille ei niin vaan lähdetä ja myös vesisateessa tallille pitää mennä. Jokaisen olisi hyvä vuokrata omalta ratsastuskoulultaa hevonen omaan käyttöön, jotta näkee arjen oikeasti.

On tiputtava vähintään 100 kertaa, ennen kuin voi sanoa itseään hyväksi ratsastajaksi.
- Vastaan. Tämä on enemmän sellainen sanonta lapsille, joita tsempataan heidän pudotessaan.

Hevosenomistajan olisi hyvä välillä päästä ratsastamaan muillakin hevosilla kuin vain omallaan.
- Puolesta. Hevoset opettavat jokainen eri asioita. Omaan hevoseen ei saisi kukaan juurtua liikaa. Jokaiselle tekee hyvää ratsastaa erillaisia hevosia.

Uutta ulkoasua ja valokuvausta!

Ihan ensimmäistä kertaa tämän blogin historiassa on nyt asettu oikein tilattuna tehty ulkoasu. Itse en mistään koodeista ymmärrä niin kuinka helppoa on maksaa muutama roponen vaivanpalkkaa ja saada toivomanlaisensa ulkoasu. Kaikkien silmää tämä ei varmastikkaan tule miellyttämään, mutta itse olen erittäin tyytyväinen, muullahan tässä tapauksessa ei ole väliä.

Ulkoasun on siis suunnitellut ja toteuttanut Ida/ Graphiques GW (kotisivut). Toimitus oli erittäin nopeaa, eikä pankkitilini hirmuisesti tyhjentynyt. Isot kiitokset vielä Idalle!

Olen jälleen innostunut valokuvauksesta, kun en oikein ole päässyt hirveästi ratsastamaan. Minulla oli suunnitelmissa luoda oma valokuvanäyttely tallin hevosista, mutta projekti on hieman viivästynyt. Hiljaa hyvä tulee - sanotaan ja näin ollaan mentykkin.

Eilen pyysin siskoani Hennaa ja hänen tytärtään toimimaan malleina harjoituksessani. Voin sanoa, että kerrankin olen tyytyväinen ottamiini kuviin.

                 

Laatu valitettavasti hieman kärsii täällä blogissa, mutta kannattaa koittaa avata kuvat isoiksi.

Unelma valokuvauksen oppimisesta pyörii mielessäni päivittäin ja siksi koitankin kovin harjoitella. Harjoittelu on kuitenkin mahdotonta ilman kuvattavia hevosia ja ihmisiä. Mikäli haluaisit olla koekaniini ja asut lähellä Saloa, otathan yhteyttä!