Aina on hyvä syy hevostella.

Keskiviikkona oli vihdoin päivä jolloin pääsin taas nousemaan hevosen selkään. Luvassa oli totuttelua liikkeisiin ja kaikkeen muuhunkin. Olen päättänyt edetä ja kehittyä, mutta hiljaa hyvä tulee. En edes yrittänyt harjoitusravia. Haluan ensin hevosen kulkemaan rennosti.

Kävelin paljon ja tein siirtymisiä käynti-pys-käynti ravi-pys ravi jne. Pyrin muistelemaan perusjuttuja. Keventäminenkin tuntui siltä kuin minulla ei olisi ollenkaan tasapainoa. Yritin mielessäni miettiä ylävartalon sijaintia, niin etten nojaisi eteen. Pyrin keskittymään myös käsiin ja jalkoihin.

Vanha kuva kevään estekisoista. 

En ratsastanut kauaan, reilut puolituntia. En halua että lihakset tulevat todella kipeiksi. Silloin ei paljoa huvita kavuta enää uudestaan hevosen selkään. Kohotan kuntoa rauhallisesti. Yritän epätoivoisesti muuttaa luonnettani kaikki-mulle-heti-nyt -tyypistä hiljaa hyvä tulee -tyypiksi.

Ostoslistani tuntuu lyhenevän ja kasvavan. Sain aikaiseksi hankittua uudet jodpurit. Koska ne ovat mustat piti minun ehdottomasti hankkia myös mustat chapsit. Niitä odottelenkin saapuvaksi postiin, niin pääsevät heti käyttöön. Hanskat on myös pakko hankkia. Sormeni ovat muuten ihan rikki. Jossain vaiheessa uusi takki ja mahdollisesti joku kiva liivi myös. Näillä ei kuitenkaa onneksi ole mikään kiire, kunhan haaveilen.

Tallilla oli kyllä tosi kivaa. Siivoilin huvikseni karsioita ja lakaisin innoissani käytävää. Tällaista tallilla käymisen pitäisi olla ja haluan, että se myös pysyy tälläisena. Maijan kanssa oli puhetta lauantain tunnista, saa nähdä saadaanko aikataulut mätsäämään vai pitääkö minun odottaa keskiviikkoon, jotta pääsen taas hevosen selkään.

Täällä satoi tänään lunta joka inhottavasti muuttui loskaksi. En vieläkään ole lumen ystävä ja se voisikin puolestani pysyä poissa. Mukavampaa on ratsastaa kun ei ole jäätä, itse lumi ei sinäänsä haittaa.

Olen hengissä.

Elämäni muuttui kesällä paljon. Olen kerännyt kaikki voimani normaalin arken pyörittämiseen. Aikaa ei ole ollut omalle hyvinvoinnille eikä paljoa hevostelulle. Olen silloin tällöin käynyt maastoilemassa Mamman kanssa. Asiat on ollut pakko laittaa uudestaan järjestykseen, tärkeimpänä oma poika.

Jonne pääsi kesällä mamman kyytiin.

Nyt kun maksettavana on yksin vuokra, ruuat, auto ja kaikki muut asiat, ei rahaa tosiaan jää ylimääräiseen. Itselle saan aikaa joka toinen viikonloppu kun poika on isällään. En nyt tosiaan aio valittaa, tätä minä halusin ja tästä olen onnellinen. En päivääkään vaihtaisi pois.

Suunnitelmissa on jälleen kerran aloittaa hevostelu säännöllisenä. Jos ei muuta niin tallihommia ainakin. Kova hinku olisi opetella ratsastamaan vieläkin, mutta tunneille ei nyt ole varaa mennä.

Oltiin maastossa joku aika sitten. Kastuttiin, muttei haitannut. 

Olen joutunut luopumaan ihan kaikesta viime aikoina ja nyt haluan palauttaa elämäni tason takaisin, pikku hiljaa. Blogiin en kuvia voi juurikaan lisätä, kun ei ole enää kameraa ja puhelimella tulee niin onnettomia kuvia. Koitan joskus saada jonkun ottamaan kuvia.

Nyt kun elämäni on rauhoittunut ja aikaakin on enemmän niin olisiko Teillä postausehdotuksia? 

Olen kaikelle avoin!