Hyvästi rakas!

Tuuli tuule sinne missä muruseni on

Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan

Mitä tapahtui?

Saimme viettää Irman kanssa yhdessä aivan liian vähän aikaa. Ostin tamman elokuussa 2018, eli yhteista aikaa meillä ehti olla vain 1,5 vuotta. Meillä oli ongelmamme, mutta opin rakastamaan Irmaa koko sydämestäni. Suurinta rakkautta on mielestäni osata päästää irti oikealla hetkellä.

Päätin Irman ostaessani, että jos sille tulee jotain, lähtee se taivaslaitumille. Viime kesä oli ihottuman kannalta todella vaikea ja säälin hevosta jo silloin. Vaikka miten yritin hoitaa sen harjaa, se oli vähän väliä vereslihalla. Koko kesä tuntui olevan hevoselle täyttä tuskaa.

Syksyllä alkoi ratsutus ja tamma etenikin ihan kivasti. Kaikesta huolimatta se oli erittäin toispuoleinen ja ajattelin sen olevan kiinni siitä, että olihan se tavallaan vanha ravuri. Pääsimme syksyllä tekemään hyvän pätkän töitä, kunnes alkoi ontuminen. Sama tapahtui jo aiemmin keväällä. Irma ontui voimakkaasti.

Olin aiemmin tutkituttanut tamman mahaa hiekan varalta ja nyt päätin, että ihan oikeasti olisi aika kuvata myös jalat. Irma ei ontunut montaa päivää, mutta edelleen se oli outo. Minulla oli pidempään tunne siitä, että jotain suurta oli vikana. 

Irmaa hierottiin säännöllisesti, eikä sillä ollut ikinä mitään aivan älyttömiä jumeja, silti se oli outo. Sitä on vaikea selittää. Sen lisäksi, että se oli toispuoleinen, se ei ikinä seissyt suorassa käytävällä, ei peruuttanut suoraan ja siihen päälle osasi olla häijy kuin mikä.

Ajattelin aina, että se on vain tamma. Mutta nyt voin sanoa, että hevonen ei ihan varmastikkaan pelkän sukupuolen vuoksi ole niin hapan ja häijy. Viimeisinä päivinä Irma hyppi tarhassa kesken rapsutushetkien pystyyn, eroahdistui ja muutenkin pakeni kuoreensa. Tätä hevosta ei oltu luotu oloneuvokseksi tai pelkäksi maastokaveriksi. Irma nautti aina tehdä töitä ja nyt kun se vain oli ja sillä käveltiin ei mistään tullut mitään. Viikossa se söi koko uuden tarhan tolpparivistön uuteen uskoon.

Oli siis ilmiselvää, ettei tamma tosiaan nauti elämästään. Sen kanssa mikään ei enää ollut turvallista, eikä sen kanssa ollut hyvä olla. Irma olisi vielä joskus saattanut kestää kevyttä maastoilua, mutta koska en itse pysty maastoilemaan kovinkaan usein, en halunnut antaa hevosta myöskään muualle. Mitä jos sen kanssa olisi yritetty treenata ja sen kivut olisivat taas kovenneet. 

Tiedän itse reumataustani vuoksi miltä tuntuu, kun niveliin sattuu. En halua suoda sitä kenellekkään muulle, niimpä päätös lopetuksesta oli helppo. Irma lopetettiin metsästäjien toimesta kotipihalle, sen olessa aivan tyyni ja rauhallinen, kuin se olisi tiennyt hetkensä koittaneen.

Lauantain ilma oli niin surullinen ja tuntui siltä, että taivas itki kanssani. Nyt rakkaan ja parhaan ystäväni on kuitenkin hyvä olla, eikä se enää kärsi ihmisen itsekkyyden takia. Se teki kaikkensa eteeni vaikka siihen sattui, joten minun oli osattava päästää irti oikealla hetkellä. Tuntuu pahalta sanoa, mutta hevonen ei kärsi kuolemasta, me ihmiset kärsimme kun menetämme rakkaamme.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen

saan kulkea rajoilla ajattomuuden.

Olen kimallus tähden, olen pilven lento.

Olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa, vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun.

ja jokaisen tummuvan illan myötä,

toivotan teille hyvää yötä.

Irmastiina 9.6.2012-22.2.2020

Tunne vs Järki

Näin sadepäivän aikana on hyvä pohtia omia suunnitelmia ja tavoitteita. Luonteeltani olen ihminen, joka innostuu erittäin helposti ja innostus myös lopahtaa yhtä nopeasti.

Maksoin itselleni kisalupamaksun, koska hetken huumassa päätin, että tänä vuonna kilpaillaan kouluratsastuksessa. Mahdottomuus tämä ei olisi, mutta tavoitteet ja realismi eivät oikein kohtaa. Sääntöihin tuli valtavasti muutoksia ja esimerkiksi, että nykyään helpoissa luokissa saa keventää, helpottaa omalla kohdallani paljon.

En ole kovin hyvä ratsastamaan hevosta ns oikeinpäin, joten tuntuu kohtuuttomalta pomppia harjoitusravissa kuin perunasäkki. Hevosta kohtaan tämä ei missään tapauksessa ole oikein. Periaatteessa kuitenkin nyt kun keventäminen on sallittu, on minunkin mahdollisuus osallistua kilpailuihin.

Oikeasti en kuitenkaan millään tavalla ole valmis ratsastamaan rataa. Minulla on todella isoja ongelmia istunnan kanssa, jota en oikein osaa kuvailla. Välillä tuntuu siltä kuin koko keskivartaloni ja lantioni olisi lukituttunut kiinni. Minun on vaikea myödätä hevosen liikkeitä ja samalla yrittää hengittää.

Viime kertainen ratsastustunti antoi minulle henkilökohtaisesti todella paljon toivoa. Minusta tuntui kuin olisin ratsastanut paremmin kuin ikinä. Ratsastamaan ei opi kuin ratsastamalla, mutta itse toivoisin oppimisen tapahtuvan ilman harjoittelua. Tämähän ei mitenkään ole mahdollista.

Tiedän, että töitä asioiden eteen on tehtävä. Minut on kasvatettu niin, että saadaakseen jotain pitää sen eteen oikeasti tehdä paljon. Meitä oli kuusi lasta, joten lienee selvää ettemme mitenkään saanut kaikkea tahtomaamme.

Vaikka väitän etten ole kehittynyt, voin sanoa että olen. Kuva viime kesältä

Näinä hetkinä kun mietin paljon, huomaan murehtivani ja vellovani murheissani. Tämä johtunee taustalla olevasta ahdistuneisuushäiriöstä. Olen tehnyt todella paljon normaalin arjen eteen töitä ja olen oppinut pärjäämään tietyllä tavalla ongelmien kanssa. Vielä kun oppisin lopettamaan itseni ruoskimisen joka ikisestä asiasta.

Haluaisin oppia ratsastamaan oikeasti niin, että voisin sanoa olevani Helppo B tasoinen ratsastaja, ehkä joskus jopa HeA. Minulla on ihan älyttömästi ongelmia ihan perusasioiden kanssa, joita en osaa yksin ratkaista. Onneksi minulla on kuitenkin juuri minulle paras opettaja, siskoni Maija. Hän tuntee ongelmakohtani ja osaa kohdata minut ihmisenä. Toivoisin olevani niin rikas, että hän voisi käydä opettamassa minua kaksi tai jopa kolme kertaa viikossa, mutta juuri nyt se ei ole mahdollista.

Rahaa uppoaa hevosharrastukseen ihan älyttömästi. Maksoin juuri monella sadalla eläinlääkärilaskuja, joka söi ison osan muuta budjettia. Tälläkin hetkellä ajatukseni lähtevät harhailemaan ihan muualle ja mietin vain miksen ole rikas. Järki sanoo kuitenkin, ettei tarvitse olla älyttömän rikas ollakseen onnellinen. Raha helpottaa paljon asioita ja voinkin sanoa olevani onnellisessa asemassa sillä saan kaksi kertaa kuussa palkan. Rahamenoja on kuitenkin paljon muitakin, kuin pelkät hevoset.

Tarinani tuntuu rönsyilevän nyt aivan joka suuntaan. Tämä on minulle jonkinlainen asioiden oksentaminen ja olo alkaa olla parempi kuin tekstin alussa. Olen vellonut monta päivää todella syvissä vesissä hevosten suhteen.

Irma lopetetaan heti kun isälleni sopii ja tuntuu, että jään taas yksin. Irma on tuonut ympärilleni ihanan määrän ihmisiä. Mitä nyt tapahtuu, kun tamma lähtee taivaslaitumille? Jouduin jo aiemmin yhdelle liikuttajalle sanomaan heipat, sillä ei yhdestä hevosesta riitä millään neljälle ratsastajalle. Jäljelle jäi vielä kaksi apukättä, josta olen todella onnellinen. Molemmat tytöt ovat aivan ihania.

Jotenkin tämän tilanteen myötä ratsastusmotivaationi on taas kadonnut. En halua viedä toisten ratsastusintoa omahyväisyydelläni. Minulle riittää tällä hetkellä oikein hyvin pari kertaa viikossa ratsastus. Tässä tilanteessa minun varmasti kuuluisi oikeasti ajatella itseäni ja omaa kehitystäni. En kuitenkaan pysty tähän, sillä pelkään. Pelkään kovasti jääväni kokonaan yksin hevosineni. Joku toinen tässä tilanteessa olisi varmasti todella onnellinen; kotona talli, hevoset ja kenttä. Minä kuitenkin olen välillä todella surullinen. Jossain toisella tallilla saisin ihan varmasti paljon enemmän sosiaalista kanssa käymistä.


Välillä tuntuu siltä, että ajan ihmiset pois ympäriltäni oman luonteeni vuoksi. Olen oikeasti pohjimmiltani rauhallinen ja mukava ihminen, mutta helposti olen äreä ja haluan toisten tekevän niin kuin minä haluan. En millään voi päättää asioita toisten puolesta, mutta toisaalta varmasti yritän vältellä omia asioitani puuttumalla toisten juttuihin. Mielialani hyppii laidasta laitaan ja samalla päivällä voin itkeä ja nauraa. Ei tosiaan ole helppoa olla nainen.

En oikeastaan muista enää edes mistä minun piti puhua. Ai niin kilpailemisesta. Tämän hetkisellä tasollani voisin varmasti osallistua HeC luokkaan, mutten halua. Haluasin saada tulokseksi oikeasti sen yli 60 prosenttia, enkä sitä koskaan ole saanut. Parhaan tulokseni sain ensimmäisissä kouluratsastuskilpailuissani Zafiirilla, 57,75% ja siitäkin on pian seitsämän vuotta aikaa. En siis ihan oikeasti ole kehittynyt näin pitkässä ajassa mihinkään.

Suurin haaveni olisi osallistua seuramestaruuksiin. Aikuiselle ihmiselle tämä ei olisi temppu eikä mikään, mutta minulle sen on. Minulla on todella vähän kokemusta kouluratsastuskilpailuista, mutta eihän sitä kokemusta saa kuin osallistumalla.

Yritän saada kerättyä rahaa sen verran kasaan, että voisin liikkua pois kotoa hevosineni. Saisin käydä maneesilla kerran viikossa ilmaiseksi, mutta en voi sinne kulkea ratsain. Siskollani on traileri, jota saan kyllä aivan varmasti lainata, mutta kisoihin liikkuminen näin on hankalaa. Maija pyörittää omaa ratsastuskoulua ja ihan varmasti myös tallilaiset haluavat kisoihin. Siispä oma traileri olisi todella hyvä.

Ennen keskityin omistamaan täydelliset kisavaatteet, mutta oikeasti niitä ei tarvitse tällä tasolla mihinkään. Omistan edelleen valkoiset ratsastushousut, joten niillä pääsee pitkälle. Suurin ongelma tällä hetkellä on kuitenkin treenaaminen. Onneksi siskoni on hyvä potkimaan minua persuksille ja tällä hetkellä minulla on ainakin kerran viikossa treenit. Samalla olen päättänyt alkaa harjoitella tiettyä ohjelmaa kotona, jotta osaan sen vaikka silmät ummessa. Suurin haaste ratsastuksellisesti on kuitenkin vain laukannosto. Alma on vaikea ratsastaa ja vaatii hyvät avut. Ilman raippaa se on todella laiska, joten taitaa olla aika kaivaa kannukset esiin ja herätellä se taas pohkeelle. Samalla kun tietysti harjoittelemme todella paljon siirtymisiä.

Ehkä se vielä tästä iloksi muuttuu. Tämä purkautuminen helpotti oloani niin paljon, että närästyksen kaltainen ahdistus hävisi lähes kokonaan. Nyt on oikea aika keskittyä taas treenamiseen ja sen tuomaan hyvän olon tunteeseen.

Jaksoitko lukea koko avautumisen alusta loppuun saakka?

Ostin uuden hevosen!

Irman tilanne ei anna periksi enää, joten pohdin paljon omaa harrastustani. En halua lopettaa oppimista, joten uusi hevonen olisi laitettava kiikariin. Selailin paljon myyntisivustoja ja laitoin jopa oman ostoilmoituksen, kunnes mieleeni välähti ajatus. Uusi hevonen löytyi lähempää kuin osasin aavistaakkaan.

Murunen odottaa hierojaa myrskyltä suojassa.

Hevonen sattumoisin löytyi omasta tallistani. Alma on toimittanut meillä hyvänmielenhevosen virkaa ja se onkin onnistunut tehtävässään täydellisesti. Tamman piti alkujaan lähteä keväällä takaisin siskoni luo, mutta nyt se ei lähde mihinkään, vaan viettää loppuelämänsä meillä. Se on erittäin osaava hevonen ja opin sen kanssa varmasti todella paljon.

Olen alkanut itsekkin enemmän puuhailemaan Alman kanssa. Sitä on hierottu sekä olen alkanut touhuilemaan sen kanssa muutakin. Alkuun tuntui, että se on minulle aivan liian vaikea hevonen, mutta nyt muutamien ratsastuskertojen jälkeen olen erittäin onnellinen.

Loppu jumpat hierojan kanssa.

Koska tamma on melko herkkä ratsastaa, en omilla taidoillani pärjää yksin. Hätiin kuitenkin riensi siskoni Maija, joka pitää aivan loistavia tunteja. Hän on opiskellut Ypäjällä vaikka mitä ja opiskeleekin tällä hetkellä sekä valmentajaksi, että kengittäjäksi.

Tänään meillä oli ensimmäinen yhteinen valmennus. Keskityimme aivan perusasioihin, kuten hevosen asettamiseen, läpi saamiseen ja siirtymisiin askellajien sisällä. Opin aivan uusia asioita ja nyt vasta minulla onkin ihan huikea motivaatio. Minulle ohjastuntuma on ollut aina tosi vaikea asia. Nyt Maijan neuvoilla uskalsin ensimmäistä kertaa ottaa ohjat oikeasti tuntumalle ja ratsastaa hevosta. Ei se menekkään rikki jos pidän ohjista kiinni.



Mulla oli tänään ensimmäistä kertaa sellainen olo, että hevonen on tuntumalla. Ajatella kuinka kauan tässä on mennyt aikaa. Se tunne oli oikeasti aika huikea. Nyt vaan jatkamaan harjoituksia, jotta motivaatio säilyy. Olen luonteeltani herkästi sellainen, että innostun nopeasti, mutta innostus myös laskee todella nopeasti.

On muuten aika siistiä kun on iso perhe ja melkein kaikki harrastavat tai työskentelevät hevosten parissa. Siskoni Maija kengittää ja pitää tunteja, samalla kun pyörittää omaa tallia. Toinen siskoni Henna on hevoshieroja ja kolmas siskoni Mari kasvattaa hevosia. Pari muutakin siskoa vielä löytyy, mutta he ovat onneksi sen verran viisaita, että eivät työskentele hevosten parissa.

Saimme muuten vihdoin tehtyä kotiin oman hiekkatarhan, jolloin ei tarvitse enää miettiä syökö hevosemme naapurin tarhan aitoja. Uusi tarha oli kokonaisen päivän ehjä. Hevoset syövät tylsyyttään aitatolppia, jolloin ne vääntyvät ja melkein kaatuvat. Olisi varmaankin pitänyt hankkia paksumpia tolppia. Vika saattaa olla myös siinä että löin tolpat ihan itse maahan. Olisi varmasti pitänyt löydä kovempaa.

Hiekkatarhasta hevoset pääsevät edelleen kulkemaan metsään. Se on oikeastaan tosi kiva, kun tarha on vaihteleva ja niillä on tilaa liikkua. Metsätarha on edelleen rajattu kuravellin takia pienemmäksi, mutta ehkä sen taas keväällä saa käyttöön kokonaan.

Tammikuun menot!

Ihanan moni bloggaaja on alkanut rehellisti puhumaan rahasta ja myös mitä haluan tehdä niin. Tammikuu on hyvää aikaa aloittaa ja olenkin säästänyt kaikki kuitit menneeltä kuulta. Kuukausi ei näytä kovin hyvältä ja kukkaroni huutaakin tyhjyyttään. Isoja investoja oli ja ne ovatkin sellaisia, mitä ei todellakaan ole joka kuukausi.

Heinät maksan aina niiden tekoaikaan, joten niistä tulee taas kesällä isompi kuluerä. Kuivikkeita ostan yleensä joka toinen kuukausi ja nyt tammikuussa vältyin olkipelletin ostolta. Helmikuussa sekin on edessä.

Ensimmäisessä sarakkeessa mulla on sellaiset mitä ei voi eritellä erikseen hevoselle. Tallitarvikkeita ei yleensä ole näin paljon, mutta nyt kun teemme uutta tarhaa sisältää se 35 aitatolppaa, laatikon eristimiä ja kaksi kieppiä lankaa. Näiden lisäksi siihen sisältyy kolme motonetistä ostettua lehtisäkkiä. Mieheni sponsoroi uuteen tarhaan kankaat ja hiekat, joten niiden hintaa en tiedä.

Rehuissa yleispuolella onkin kivennäinen, jota kaikki hevoset syövät. Olisin voinut jakaa säkkin kolmeen pekkaan, mutta päädyin tähän ratkaisuun. Ensimmäisessä sarakkeessa on myös oma istuntavalmennukseni,

Irmalla oli tässä kuussa kovimmat menot uuden satulan vuoksi. Sain satulasta 800 euroa alennusta, sillä annoin vanhan vaihdossa. Tätä en lisännyt erikseen tähän. Tämä satulakohta antaa hiukan epärealistesen kuvan, sillä joudun maksamaan lopun satulasta osissa, sillä mulla ei juuri nyt ollut tuon verran löysää pankkitilillä. Munkinpippuria piti ostaa lisää ja kengityskin oli.

Alman varusteisiin lukeutuu uusi Beriksen kuolain, suora kumikuolain ja linimenttipullo. Etsin sopivaa kuolainta, joten ylimääräisiä menoja tuli. Lisäksi ostin kirpparilta kuuden kuivatusloimen ja harjakassin. Puolikas Smart säkki sai aikaan rehukulut ja myös Alma kengitettiin ympäri.

Riinalla ei yleensä ole kamalasti kuluja. Rehuiksi luin puolikkaan Smart säkin sekä pussin tinjamia. Kengityskin on edullinen sillä ponin kengät otettiin pois ja vuoltiin.

En osaa laskea sähkönkulutusta tähän, niin sen voi vain arvoida. Talvella sähköä kuluu enemmän, koska vesi pitää pysyä sulana ja varustehuoneetkin pitää lämmittää. Näillä keleillä myös loimia on saanut kuivattaa todella paljon. Onneksi kevät kuitenkin ihan varmaan saapuu tänäkin vuonna ja sähkönkulutus pienenee. Vedestä meillä ei oman kaivon vuoksi tule kuluja.

Miltä kuulostaa kuulla kotitallin kuluja? Jatketaanko ensi kuussa?