Harrastuksena hevoset

Saimme koulusta tehtäväksi kuvata jonkin dokumentaarisen kuvasarjan, jonka aiheena oli harrastus. Mietin pitkään mitä kuvaan ja sain hirmuisia ideoita hikisitä miehistä pukukopeissa, mutta koska en millään löytänyt tarpeeksi yhteistyökykyisiä ihmisiä, päädyin turvalliseen aiheeseen; hevoset.

Kävin kaverini tallilla kuvailemassa hevosia ja niiden omistajia ja yhtäkkiä mulla oli älytön määrä ihania kuvia. Siinä sai pähkäillä mitä valitsen. Alunperin tarkoitus oli ottaa tallissa henkilökuvat ja näyttää koulussa miten erilaisia me kaikki heppaihmiset olemme, mutta lopulta päädyin näyttämään potretit hevosista omistajineen. En tänne kuitenkaan nyt näitä kuvia laita, vaan ajattelin näyttää millaisia heppakuvia sain aikaan.

Minulle tuli jotenkin taas hirveä hinku kuvata hevosia enemmänkin. Pitäisi vain löytää kuvattavia, kun omia on niin hankala yksin kuvata, ilman assaria. Saimme nytkin todella ihania ratsastuskuvia sekä potretteja.

Hevosten peltoralli

Välillä tuntuu siltä, ettei oikein mikään suju. Irma pudotti toisen takakenkänsä rytäkässä joka ei ollut kovin kiva. Yhtenä iltana hevoset olivat aivan hulluja, kun niitä menimme ottamaan sisälle. Ne juoksivat peloissaan ympäri tarhaa ja siinä meinasi itsekkin jäädä alle. Samalla päivällä oli ilves pyörinyt nurkissamme, joten todennäköisesti se pelotteli hevosia.

Siskoni, joka kengittää hevosia, tuli kylään ja hänen piti lyödä irtokenkä takaisin. Irma kuitenkin päätti että sitähän ei takaisin lyödä. Nyt siis odotellaan hieman leudompaa säätä, jotta saan domotettua tamman ja kengitettyä sen ympäri.

Hevosten karsinoiden kuivikkeiden kanssakin on ollut murhetta. Olen tähän asti käyttänyt hamppua, mutta koska vakikaupassamme on saatavuusongelmia, päädyin koittamaan olkipellettiä. Olin ihan varma, että Irma ja Riina syövät sitä niin että mahat turvoksissa saan niitä raahata ulos, mutta toisin kävi. Parin viikon kokeilun jälkeen totesin, että olkipelletti sopii Irmalle paljon paremmin kuin hamppu. Irma on oikea paskasolko karsinan kanssa, mutta nyt se on kauttaaltaan kuiva. Olipelletti imee siis paljon paremmin kuin hamppu. Sohvi sen sijaan päätti pistää poskeensa melkein kaiken mitä karsinan laitettiin, niin hällä pysyttelemme hampussa. Onni sinänsä, että olkipelletti sopii kun sen hinta on paljon huokeampi kuin hampun.

Eilen oli päivä, kun mikään ei sujunut. Aamu alkoi sillä, että molemmat lapset ovat kipeitä ja lääkäriin piti lähteä. Kas kun auto ei halunnutkaan käynnistyä niin piti turvautua Äidin kyytiin. Kotiin tullessamme vielä vesipumppukin alkoi reistailla oikein urakalla. Lämpötila kuitenkin ulkona alkoi kohota reippaasti, joten nyt oli se hetki kun hevoset pääsivät laitumelle nauttimaan juoksemisesta oikein urakalla.

Riinaa kävi sääliksi, kun toinen meinasi upota lumihankeen. Pian kuitenkin alun pöllöilyjen jälkeen uljaat tammani keksivät, että voisivat kaivaa lumen alta jäätynyttä ruohoa. Idiootti omistaja pilasivat heidän laidunlomansa. Hevosista huokui aito riemu, kun ne pääsivät mylläämään hankeen. Jokaisella tallin asukilla on niin huono kunto, etteivät ne kovin kauaa jaksaneet myllätä. Oli kuitenkin ihana päästä kuvaamaan näiden riemua.

Tästä postauksesta syntyi oikea sekametelisoppa, mutta sellaista se meidän elämä hieman on. Tuntui ihanalta katsella hevosia ja vielä kun näkee Irmassakin isoja muutoksia. Tämä viimeinen kuva on kyllä kamalin kuva, mitä ikinä olen hevosesta saanut. Saanen esitellä riisitautinen tammani, Irma:

Kun tuntuu, ettei aika riitä mihinkään!

Avauduin tänään instagramin storyssa siitä miten mua harmittaa, kun en löydä hevosille liikuttajia. Tällä hetkällä tuntuu ettei aika riitä kaikkeen mihin pitäisi. Vietin tänään viimeistä lomapäivää ja huomenna alkaa taas koulu. En ajallisesti ole kovin paljon viikossa koulun penkillä, mutta koulun jälkeen olen yleensä aika loppu. Kun hoitaa yksin talon lämmityksen, lapset ja eläimet, ei aika aina vaan riitä. Olen yrittänyt jo pari kuukautta löytää Riinalle ja Irmalle apuliikuttajia, tuloksetta. Riinan koko on este monen kohdalla ja Irma kun on nuori niin ei sinne voi lasta laittaa selkään.

Kaiken valituksen jälkeen tajusin, että mulla olisi nytkin aikaa ratsastaa ja kapusinkin tamman kytiin. Tuntuu hyvältä kun varustus ja muu hoito onnistuu jo täysin ongelmia. Selkäänkin pääsin hienosti yksin.

Nämä meidän uudet jalkkarit tuntuivat todella hyvältä. Jalka tuntui rennolta ja se pysyi paikallaan.

 Irma tuntui niin hyvältä alkuun, että näin jos silmissäni kisakentät. Harjoittelimme väistöjä, jotka muuten sujuivat todella upeasti. Sen lisäksi treenailimme pysähdyksiä, eri kokoisia ympyröitä ja teimme myös muutaman siirtymisen raviin. Lopuksi Irma oli oikea muuli. Se jäkitti, eikä halunnut liikkua eteen. Tämä lienee johtuvaa siitä, että vaadin siltä aika paljon ja se oli ihan loppu. Kun sain tammaan vihdoin pakittamisen sijasta eteen lopetin ja olin tyytyväinen tähän puolen tunnin ratsastukseen.

Hoidin tamman pois ja totesin sen olevan ihan järkyttävän paskainen. Uusi satulavyö näyttää ihan karmealta pitänee pestä kamat kaikki joku päivä. Irma sai viettää hetken yksin kentällä, kun vein varusteet paikoilleen. Koska tammalla on pohjaton maha, se söi lunta koko sen ajan kun olin poissa.

En raaskinnut jättää tammaa vielä kahdeksalta sisälle, joten vein sen vielä ulos. Nyt onkin hyvä mennä tekemään iltatalli ja laittamaan aamuhommat valmiiksi. Sitä pääsee taas huomenna kouluun.

Hyvää Uutta vuotta!

Vuoden vaihde sujui rauhallisissa tunnelmissa. Aamupäivällä olin ratsastamassa ja voi vitsi miten hyvä fiilis mulle jotenkin tuli. Laitoin Irmalle gramaanit, jotta pystyisin näyttämään hieman oikeaa suuntaa. Aluksi kaikki sujui ihan fine, mutta välillä tamma oli sitä mieltä että "haista ämmä paska". No kaksi päkkipäistä naista kun on yhdessä, seuraa siitä pitkä keskustelu.

Irma on oppinut nakkelemaan tarhassa niskojaan ja päätti harrastaa tätä myös ratsastuksessa. Koin työvoiton ja tamma kulki todella kivasti. Ravia en ottanut kuin ihan hiukan, että meille molemmille jäi hyvä fiilis. Pyrin pitämään apuohjan löysänä, sillä en halua kuulua tähän kastiin kun rullaa hevosen turvan ryntäisiin.

Joduin hetkellisesti kiristämään gramaanin, sillä niskojen nakkelu alkoi,

Kun tamma tajusi idean, ettei gramaani olekkaan paha asia sujui kaikki todella hienosti. Irma on jotenkin maailman vittumaisin hevonen, mutta samalla se kuitenkin haluaa miellyttää ja yrittää kaikkensa. Istunnalle se on todella herkkä. Jos ravissa vaihdan kevennystä, ottaa se jo seis kun jotenkin puristan rouvaa jostakin.

Minusta alkoi tämän kerran jälkeen tuntua, että tästä oikeasti tulee jotain muutakin kuin pelkkä puskaratsastajan unelma. Irma haluaa jollain kieroutuneella tavalla miellyttää niin paljon, että oppii asioita todella nopeasti. Eniten ihmetyttää se, että olen itse täysin noviisi ja lähes aloittelijan tasolla.

En oikein vielä tiedä mitä tästä syntyy, mutta onneksi meillä ei ole kiire mihinkään. Irma kääntyi juuri 7 vuotiaaksi ja on aika opetella jo aikuisen hevosen juttuja. Tosin tästä hevosesta ei ihan helpolla uskoisi, että se on niin nuori. Kaikissa hommissa se on järkevä. Luulen, että ravitaustalla on tähän ison iso vaikutus. Onni on viisas hevonen.

Aattona hevoset pääsivät hiukan aikaisemmin sisälle, kun itse lähdimme juhlimaan uutta vuotta. Kotiin tullessani tarkistin hevoset. Irma oli tyytyväisenä syönyt jo kaikki miljoona kiloa heinää, mutta Riina ei ollut juuri syönyt. Luulen, että poni hieman pelkää pauketta. Asumme 10km päässä kaupungin keskustasta ja täälläkin hieman paukutellaan. Loppu yö sujui hyvin ja aamulla hevoset pääsivät tyytyväisinä ulos.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Anna Halme (@puskaratsastajan.unelmia) jakama julkaisu Joulu 31, 2018 kello 4.20 PST

Tässä pienen piteni pätkä meidän höntsäilystä.