sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Uudellainen arki on tullut!

Siitä on kulunut nyt kaksi päivää, kun Roni laukkasi vihreimmille laitumille. Oliver otti kaiken todella raskaasti. Vielä eiliseen iltaan saakka kuuntelin sydäntä raastavaa hirnumista. O käveli koko perjantai illan ja eilisen tarhassa edestakaisin ja yritti huutaa kaveria takaisin.

Eilen ennen iltatallia otin hevoset kentälle juoksentelemaan ja pientaroimaan. Hevosten tarha on metsässä ja se on todella märkä. Hevoset pääsivät kentälle piehtaroimaan ja tämän jälkeen ajattelinkin harjaille ne puhtaiksi.

Onhan noiden karvassa hiukan eroa.
Riina-ponilta lähtee karvaa ihan älyttömästi ja sitä on silti jäljellä loputtomiin. Puunasin ponin läpikotaisin ja Oliveria sieltä täältä. O oli niin sekaisin, että se juoksi kentän toiseen päähän hirnumaan ja sitten taas takaisin laittaen pään kainalooni. En viitsinnyt yrittää itsemurhaa harjaamalla säikkynä olevan hevosen takajalkoja, mutta muuten sain rauhassa harjailla pienissä pätkissä. Ennen olen usein harjannut ruunaa irtona kentällä ja se on seisonut kuin tatti paikallaan. Nyt kuitenkin suru on vallannut meidän kaikkien sydämet, niin annetaan aikaa toisillemme.

Kouluhommien rauhoittuessa olen taas paljon miettinyt blogia ja sen päivittämistä. Synkkä syksy vei voimat ja talvellaan ei valoisaan aikaan ollut yhtään ylimääräistä sekuntia kuvailla hevosia. Nyt meinasin taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja purkaa hevosasioita tänne. Avasin blogille uuden instatilin, niin ei kaverini vallan kyllästy heppatarinoihin. Löydät sen klikkaamalla tuolta sivusta tai etsimällä instagramista @puskaratsastajan.unelmia

Nyt näin kesän lähestyessä minun olisi aikaa toteuttaa erilaisia postauksia. 
Mitä juuri sinä haluisit nähdä tai lukea meidän hevosten arjesta?

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Taivaalle on syttynyt uusi kirkas tähti.


Tuli aika raskaiden päätösten, 
saattaa sut huomaan enkelten, 
nyt saat juosta seuraten heitä, 
ei kipu enää elämääsi peitä, 
suru on suuri lohduton, 
mut tiedän sun hyvä olla nyt on..
❤️RONI 20.5.1999-27.4.2018❤️

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Aika siintää menemään.

Voi ei miten aika on taas vierinyt. Meille kuuluu vaikka ja mitä. Ihan ensiksi voin paljastaa Teille, että Oliver on asunut kotipihassa jo puoli vuotta. Oliverin kaveriksi muutti blogistakin aikaisemmin tuttu Roni. Eläinlääkäri kävi kuukausi sitten raspaamassa hevosten hampaat. Oliverin tilanne ei ole puolessa vuodessa muuttunut mihinkään, mutta Ronin suu olikin vuodessa muuttunut niin paljon, ettei tässä auta muu kuin päästää ruuna vihreimmille laitumille. Olemme joutunut odottamaan maan sulamista, jotta ruuna saadaan haudattua. Ikäviä tilanteita, mutta eipä näille mitään voi ja alkaa Ronillakin ikää olla. Muistakaa pitää rakkaistanne huolta ja pitäkää raspausvälit lyhyinä!

Roni
Oliverilla onkin ollut omat ongelmansa. Hevosten asuessa kahdestaan kotipihalla, O:n eroahdistus paheni ja yksin tallissa ollessaan hyppi pystyyn ja touhu oli vaarallista. Homma parani ja Oliverin sai laitettua hyvin kuntoon käytävällä hieman steppailua lukuunottamatta. Homma kuitenkin taas on menossa huonompaan suntaan ja homma on aloitettu taas alusta.

Oma komistukseni.
Loppuvuodesta Oliver alkoi pukitella lähes jokaisessa laukannostossa. Hieroja tutki ruunan moneen kertaan ja jäykkyyksiä löytyi ja hieromista jatkettiin. Veikkauksena oli pakkaset ja niiden aiheuttama pöllöenergia, mutta homma vain jatkui. Oli parempia aikoja, mutta jotenkin itseäni jäi vaivaamaan asia ja toinen takajalka alkoihin reagoida ja askel oli selkeästi lyhyempi. Soitto luottoeläinlääkärille, joka kuvasi heti kintereen ja iso kinnerpatti sieltä löytyikin. Toinen jalka kuvattiin samalla ja sieltäkin löytyi patti. Molemmat luutumisvaiheessa ja nyt odotellaan ja liikutellaan. Selkään en ole uskaltanut mennä kentän jäiden takia ja kun kenttä tuli hyväksi, O pudotti kenkänsä ja nyt odotellaan kengittäjää.

Möhömahainen ruunani.
Uusi satula löytyi ja luojan lykky satula.comissa on olemassa satulan vuokrauspalvelu, sillä uuden satulan hintalappu oli 2500e. No mutta mihin sitä muuten rahojaa käyttäisi onnellisena kuin omaan mussukaan, jolla joka paikka kränkkää. Enää pitäisi löytää hyvä nivelaine, mutta sen kanssa olen odotellut, koska ensi viikolla meille on tulossa käymään St Hippolyten rehuedustaja. Lähetin viime viikolla heinäanalyysinäytteen ja toivon, että se ehtii tulla ennen sitä. Saadaan laskettua hevoselle oikeat ja kunnolliset ruuat.

Perhepotretti.
Ja jotta uutta asiaa ei olisi kerralla sulatettavaksi, ustin pari viikkoa sitten ponin lapsille. Laitoin ostoilmoituksen ja sainkin mukavalta kuulostavan ponin tietooni. Ei kun autoon ja matkaamaan Jyväskylään koppi auton perässä. Vastassa oli pullero ponimummo, joka paukkautui mukaan kasan loimien, suitsien, satulan, valjaiden ja kärryjen kanssa. Joku saattaisi pitää minua hulluna, kun ostan 25v toisesta silmästään sokean ponin. Silmä on kuitenkin ollut sokea jo nuoresta asti ja poni on elämänsä kunnossa. Liikunta aloitettiin pikkuhiljaa ja ruokinta muutellaan niin, että kiloja karisee ennen laidunkautta. Lapset ovat onnellisempia kuin ikinä kun saavat paijata Riina-ponia joka päivä.

Kuinka ihanaa ensin piehtaroda ja sitten ravistella hiekat pois turkista.

Oliver yrittää saada Riina leikkimään, mutta Mummoa ei paljon kiinnosta.

Tällainen uutispläjäys tällä kertaa. Haluaisitteko kuulla jotain lisää?

Millainen minusta on tullut?

Hevosmaailma elää murroksen aikaa ja tuntuu pelottavalta hypätä johonkin uuteen, mutta kuitenkin tuttuun. En oikein vielä tiedä millainen tu...