tiistai 9. toukokuuta 2017

HAASTE: MILLÄ PERUSTEELLA LIITYN LUKIJAKSI?

Sain haasteen Millalta (Waldgeistory) ja päätikin näin tosi kauniin kesäinen sään vuoksi tähän tarttua. Toivottavasti ymmärrätte tämän sarkastisena vitsailuna, sillä ainakin meillä tulee just nyt lunta vaakatasossa.

I Yleissilmäys/ulkoasu
Ihan ekana itse silmäilen blogia vähän sillä silmällä. Jos vastassa on sateenkaaren värit oksentavan yksisarvisen suusta, niin juu ei kiitos. Pidän paljon simppeleistä ulkoasuista, jossa on siisti banneri ja yksinkertainen ulkoasu. Se on hyvä, että kaikki on käden ulottuvissa, niin löytyy esittelyt ja eri sivut. On kiva lukea pieni pätkä esittelyä heti etusivulla, niin pääsee jotenkin kärryille. Teksti pitää olla ihan tavallisella fontilla, paitsi otsikko, eikä sitä saa olla keskitetty.

II Sisältö
Luen pääasiassa hevos- ja valokuvausblogeja. Mukaan saa mahtua postauksissa muusta elämästä ja koirista, mutta haen inspiraatiota omalle tekemiselle niin omat lukemistot ovat aika rajoitteelliset. Sanotaan ettei kannata kirjoittaa jos ei ole asiaa, mutta kyllä mä ainakin tykkään lukea ihan vaan peruskuulumisia. En jaksa liian pitkiä analysointeja enkä toiselta kantilta mitään kahden lauseen postauksia. Teksti pitää olla järkevästi luettavaa, mahdollisimman vähillä kirjoitusvirheillä.

Jos kirjoittaja ei osaa käyttää kappalejakoja, en jaksa lukulistalla roikkua. Toisaalta en myöskään jaksa kirjoittajia millä on AINA kaikki huonosti. Totta hemmetissä huonoja päiviä saa olla, mutta se ettei koskaan ole mitään hyvää sanottavaa, ei ole kivaa luettavaa. Samoin itsesäälissä rypevät huomion kerääjät, no thanks!

III Kuvat ja videot
Tykkään itse paljon valokuvata, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mun blogissa olisi paljoa ratsastuskuvia. On aavistuksen hankalaa kuvata itseään samalla kun ratsastaa. Tästä syystä ymmärrän hyvin, ettei kuvia joka kerta ole tusinaa, vaan välillä voi olla kuvattomiakin postauksia. Ei aina jaksa katsoa niitä hevosen pääkuvia.

Tykkään kuitenkin juu hirveästi kuvista ja erilaisista videoista. Mydayt ja muut storytimet ovat ihan huippuja ja yritän kerran pari vuodessa itsekkin toteuttaa näitä. Mitä laadukkaampaan, sen parempaa. Mulle kelpaa kyllä myös kännykuvat.

IV Kirjoittajan ikä
En mä vielä itsestäni mielelläni aikuisena puhu, mutta täytän ensi viikolla 26v. joten en oikein enää 13v. teinien kirjoitustuotoksia lue. Muutama poikkeus löytyy, mutta näitä luulisin kirjoittajan taitojen perusteella paljon vanhemmaksi. Ikäkin on siis periaatteessa vain numeroita. Mieluiten seuraan kuitenkin täysikäisten menoa. Samalla saa vertaistukea ainaiseen persaukisuuteen.

Tässä näitä MINUN perusteitani, jokaisella varmasti on omat mielipiteensä ja niin saa olla, totta kai!
Mukaan haastan Jennyn (En unelmoi elämääni, vaan elän unelmaani) sekä Marin (MK riding)

perjantai 5. toukokuuta 2017

Mihin ihmeeseen aika on taas mennyt..?

Oliverin saikut on saikkuiltu ja olemme palanneet takaisin treeniin. Kävimme paljon parin viikon aikana metsissä, teillä ja kentällä. Itse en suinkaan ratsastanut, vaan otimme maastakäsittelyajan. Aika tuntuu menevän ihan siivillä ja stressi iskee joka asiasta. Onneksi tallille pääsee karkuun mm. kolmen viikon päässä olevilta häiltä. Musta on jotenkin tullut niin saamaton, etten ole vieläkään saanut ostetuksi Oliverille uutta riimua. Onneksi se ei haittaa, kun riimun ulkonäkö on ennemmin haitta, kuin se, että se kalvaisi hevosta.



Olen koittanut epätoivoisesti ratsastaa myös ilman jalkkareita ja enää se ei pelota. Laukkaa en vielä ole uskaltanut, mutta ravissa työskentely on oikeestaan aika kivaa ilman turhakkeita. Jos sitä loppukesästä jo uskaltaisi myös laukata ilman jalustimia :)

Mulle on tullut sellainen olo tuon parin viikon saikun jälkeen, että luotan Oliveriin paljon enempi ja uskallan tehdä asioita mitä ennen en ole uskaltanut. Ihan jotenkin erilainen moodi kaikkeen tekemiseen.



Vaikka esimerkiksi tänään Oliver oli aivan hirveä aluksi ratsastaa, en enää luovuta niin helpolla. Kyllä mulla on aikaa saada hevonen kivan pehmeäksi ja liikkumaan pohkeesta eteen. Tahdon nykyään enemmän yrittää, enkä todellakaan luovuta enää niin helpolla kuin ennen.


En vieläkään voi luvata aktivoitua blogin suhteen. Mutta odottakaas vaan kun olen rouviintunut, niin ehkä sitten olisi aikaa enemmän. Kuvat on muuten tänään otettuja!

Millainen minusta on tullut?

Hevosmaailma elää murroksen aikaa ja tuntuu pelottavalta hypätä johonkin uuteen, mutta kuitenkin tuttuun. En oikein vielä tiedä millainen tu...