Ehkä elämä sittenkin voittaa.

Viime viikon maanantai kului vatsataudissa. Tiistaina olo oli jo ihan suht ok, mutta kuitenkin outo. Keskiviikkona sitten nousi kuume melko korkealle ja olo oli kuin olisin jyrän alle jäänyt. Helpolla en päässyt sillä vielä sunnuntaina jouduin vierailemaan uudestaan lääkärissä kuumeen kohotessa lähes neljäänkymmeneen asteeseen. Tallille en siis tosiaan ole päässyt, mikä tässä nyt harmittaakin. Eilen päätin kuitenkin, että tallille on päästävä, vaikka ilma olikin aivan järkyttävä. Oliver on kyllä oikea päivän pelastaja. Se tunki päänsä kainolooni ja yritti hamuilla kaulahuiviani. Itku meinasi tulla, kun toinen oli niin hellyyttävä. Mitään en lähtenyt ulos puuhailemaan, kun lunta tuli kamalan tuulen kanssa ihan vaakatasossa.

O oli ihan tyytyväinen kun pääsi tuiskusta sisälle

Oliver sai olla koko päivän ulkona vaikka kamala ilma omasta mielestä olikin. Tarha on onneksi tosi suojaisa, kun se on kiinni tallissa ja toisella pitkällä sivulla onkin kuusiaita. On se oikeasti hyvä, että hevonen saa ulkoilla. Nyt O onkin joutunut tarhaamaan yksin pari päivää, kun kaveri on Ypäjällä siskon kanssa. Hyvin kuitenkin silti sujuu.

Viime viikon torstaina Oliver pääsi hiukan yllätyksellisesti raspaukseen. Raspaaja oli tallilla ja tilaa oli, joten mikäs siinä. Itse en paikalle päässyt, mutta onneksi on mahtava talliporukka. Pieniä piikkejä löytyi, mitkä raspattiin pois. Onneksi mitään isoa pommia ei löytynyt, vanha hevonen kun jo on. Pari ihan pientä diasteemaan löytyi, mutta ne eivät ainakaan vielä vaadi hoitoa. Seuraillaan tilannetta ja jos ruoka ei maistu niin kurkataan uudestaan.

Nyt ruoka on maistunut ja mitä ilmeisemmin Kraftin Protein on ruvennut puremaan, sillä oliver on pyöristynyt tosi kivasti. Tosi kiva, kun O saa näinkin helposti lisää massaa, niin saadaan tavaraa mistä niitä lihaksia sitten lisää kasvattaa. 

Oliver alkaa näyttää jo ihan hevoselta :)

Aina ei mitenkään ole helppoa lihottaa, mutta nyt se ainakin vaikuttaa helpolta. Ruokintaa olen paljon pohtinut. Tällä hetkellä O syö tuota Kraftia pari litraa päivässä sekä lisäksi Vetcaren E-vitamiinia. Chiaa sai aikaimmin, mikä todellakin laittoi aineenvaihdunnan käyntiin ja sai karvan kiiltämään. Nyt mietinnäsä on hampun siemenet. Jotenkin niiden vaikutukset sopisivat juuri meille. Täytyy koluta paikalliset liikkeet ja jos niistä ei löydy, niin täytynee turvautua internetin ihmeelliseen maailmaan. Haluan pitää ruokinnan mahdollisimman simppelinä ja nyt se ainakin on sitä..

Kotitie näytti tältä. 

Tähän loppuun täytyy todeta, että onneksi mulla on hiukan isompi auto kuin syksyllä. Bemarilla en pääsisi kyllä mihinkään näillä ilmoilla. Oli se sen verran matala alustasarjoineen. Nyt kun on tuo Kiian "maasturi", niin ei haittaa vaikka huikan lunta tuleekin.

Ihanaa Ystävänpäivää!

Eilen kiemurtelin kotona kipeänä, mutta tänään oli pakko päästä ulos ja tallille. Matkalla olo oli hiukan vielä huono, mutta ulkoilma piristi kyllä ja olo muuttui paremmaksi. Mulla piti olla aamulla tunti, mutta kenttä löi yön aikana ihan jäähän, niin siirrettiin se sitten päivään.

Eipä se kenttä päivälläkään vielä mikään loistava ollut, mutta meninkin tunnille ilman satulaa ja pyysin käyntihommia. En ole aiemmin ratsastanut Oliverilla ilman satulaa, niin sekin toi hiukan omaa jännitystä peliin. Olikin kiva päästä tunnille ihan yksin, niin saatiin keskityttyä just mun ongelmiin.

Tehtiin ympyröitä, väistöjä, avoja, sulkuja ja takaosakäännöksiä. Koko ajan keskityttiin mun käsiin ja ylävartaloon ja siihen että O liikkuu tahdissa eteen. Mulle käy helposti niin, että kun keskityn tosissani johonkin tehtävään, ei hevonen liikukkaan muuta kuin jalkojaan raahamalla eteen.

Evästystuokio ennen ratsastusta. Ihanaa istua ystävien kanssa.

 Mjulla oli tänään ekaa kertaa sellainen olo että mullahan on hevonen oikeasti ohjan ja pohkeen välissä. Oliver kulki todella hienossa muodossa ilman mitään jippoja. Ekaa kertaa mulla oli sellainen olo et mä osaan ratsastaa mun hevosta. Saan normaalisti Oliverin kulkemaan semmoisessa pitkässä ja epämääräisessä muodossa. Mutta nyt kuljettiin kyllä niin hienosti että oksat pois!

Miten Teidän ratsastukset on sujunut viime aikoina?

Päivät rullaa omalla painollaan.

Maanantaina eläinlääkäri kävi tervehtimässä hevosia tallilla. Oliver sai toisen tehosterokotteen ja vilkaisun jalkoihin. Olin hiukan hukannut O:n passin ja olin ihan pihalla rokotteista. Onneksi rokotusohjelmaan tuli muutos, eikä seitsämän kuukautta ehtinyt ihan tulla täyteen ennen rokotusta. Nyt on rokotukset voimassa ja hyvä niin. Eläinlääkäri vitsaili minulle, että enhän ole kansallisiin kisoihin osallistumassa ja olinkin vähän hölmistynyt että eeen. Syyksi selvisi kuitenkin hiukan epäselvä vuosiluku kirjoituksessa, kun kynä temppuili.

Jalkoja vilkaistiin päällisin puolin ja ell olikin sitä mieltä, että kyllä ne on suojista tullut. Nyt vaan pitää jaksaa ahkerasti käyttää ratsastaessa pinteleitä takajaloissa ja jatkaa uusien suojien etsimistä. En mä noita suojia niinkään syytä. Ne vaan nyt ei olleet sopivat juuri Oliverille.

sunnuntaiselta maastoreissulta maisemia.

Oliverin suu ratsastuksen jälkeen. Ainakin vaahtoa tulee.

Eilen oltiin vierailemassa porukalla D-lupakoulutuksessa. Tarkoituksena nyt ei varsinaisesti ole kilpailla 2-tasolla, kun ei siitä vielä 1-tasollakaan mitään tule, mutta ehkä tulevaisuudessa. :) Oli kivaa nähdä muitakin hevosihmisiä ja keskustella eri säännöistä ja tavoista. Saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mikä ihana talvinen tallipäivä!

Tänään oli ihana päivä tallilla. Kellään ei ollut kiire ja kerrankin ilma suosi. Lunta sateli, ei tuullut, eikä ollut kylmä. Siis ainekset täydelliseen maastoreissuun. Olin jo päättänyt mennä kentällä, mutta koska muu porukka oli lähdössä taluttaen lenkille, lähdin mukaan ratsain. Oliver tuntui nauttivan säästä ja seurasta, mutta metsään kääntyessä alkoi vitutus, kun ei saanutkaan kulkea ensimmäisenä. O keräsi kierroksia kaikesta ylimääräisestä, jolloin se lähtee rullaamaan kaulaansa ja yrittää ravata. Nauroin ääneen, että hitto mikä papparainen. Koskaan mulla ei ole sellainen olo, että nyt mua viedään tai että tää lähtee hanskasta.

Käppäilyn jälkeen siirryin kentälle ja otin hiukan ravia. Kerrankaan en tehnyt mitään, menin vain. Sain kerrankin kaverin ottamaan pikku videon, niin on kiva katsoa itse miltä se meno oikein näyttää. Ei se ollenkaan niin kamalaa ole mitä kuvittelin, mutta paljon enemmän eteen pitäisi kyllä mennä. Meni ihan mummohölkäksi.


Muista laittaa mutterista laatu ylemmäs

Hirmuisen ratsastusurakan jälkeen ;) riisuimme turhat varusteet ja menimme vielä porukalla ottamaan hiukan talvikuvia, kun vihdoin saatiin taas hiukan lunta. Tykkäsin ottamistani kuvista vaikka kuinka paljon, omat posetuskuvat meni hiukan plörinäksi. Kiva kuitenkin saada muistoja talteen.

Tämä on hyvä esimerkki siitä kuinka molemmat näyttävät hölmöiltä.

Mitä viime yönä oikein tapahtui?

Olin aivan puulla päähän lyöty kun tänään avasin Oliverin kääreet takajaloista. En tajua miten yhden yön aikaina voi tapahtua noin iso muutos. Iso harppaus parempaan otettu. Jäljet näyttivät enemmän vanhoilta arvilta, kuin että ne vielä edellispäivänä märkivät ja näyttivät siltä että eläinlääkäri pitää saada paikalle heti.

Törkeän huono kuva, mutta tämä on otettu edellispäivänä.

Kai joku muukin huomaa ihan huiman eron eilisiin kuviin? Sen kun laitoin eiliseen postaukseen? Turvotusta vielä oli, mutta sekin laski superisti talutuksella. Kyllä me tästä vielä näemmä noustaan ja lujaa noustaankin.

Ootteko muuten lukenee SRL:n sääntömuutokset. Itse en ollut yhtään lukenut, mutta Green eventer -blogissa tuli vastaan ja päädyinkin niitä itsekin lukemaan. Mm. numerolappu jo 1-tasolla tuli ihan puskista. Kannattaa käydä lukaisemassa osoitteessa http://www.ratsastus.fi/kilpailusaannot?utm_source=DynamicsMarketing&utm_medium=Email&utm_campaign=Kilpailutiedote+2017-1&ed2f26df2d9c416fbddddd2330a778c6=zsswanfs-ztwtwtsv

Takapakkia mennään ja lujaa!

Meillä kai meni liian hyvin, koska nyt ei todellakaan mene. Tai no meneehän meillä, mutta vastoinkäymiset taisivat alkaa. Ostin Oliverille tosiaan uudet suojat viikko sitten, kun vanhoista takasuojista aiheutui harmia. Tai niin ainakin luulin.

Aluksi suojien kohdalle jalan sisäpuolelle alkoi tulla sellaista kuin kovettuma, kun varuste hiertää. Pakko kuitenkin oli suojia käyttää, ettei lisävahinkoa pääsisi syntymään. Viikko sitten tosiaan ostin uudet suoja ja otin tietysti ne heti käyttöön, ei minulla nyt tullut mieleenkään, että tilanne voisi mennä pahemmaksi. Nyt kun ei suojia ainakaan saisi liian kireälle, eivätkä ne kiinnityskohdasta hiertäisi.

Tässä tämä pahempi jalka, joka ei enää edes ole niin pahan näköinen mitä oli.

Mitään radikaalimpaa muutosta ei tapahtunut ja annoin Oliverin tunneille pariksi päiväksi, kun en itse töiltäni millään kerennyt tallille. Sunnuntaina kuitenkin tapahtui jotain kummaa. Käytin tavanomaisesti uusia suojia, kun vierailemassa oli vuokraajaehdokas (joka muuten oli todella mukava ja juuri meille sopiva tyyppi!). Kevyen ratsastuksen jälkeen jalka oli kuitenkin ihan älyttömän hirveä. Oikeassa takasessa oli pyöreä verestävä hiertymän näköinen jälki, joka vuosi märkää.

Olin kuin puulla päähän lyöty. Missä ihmeen vaiheessa jalka tuollaiseksi muka pääsi? Juurihan siinä oli ollut vain pieniä hankaumia. En todellakaan jaksa uskoa, että suojat aiheuttivat tämän, vaan tässä nyt piilee joku muu. Mutta se nyt on auki, että mikä.

Vielä eilen jalka näytti todella pahalta ja meinasin väkisin oksentaa kun olin tallilla. Kävelin Oliverin kanssa kentällä, koska O mielellään teki töitä, eikä arkonut askellustakaan. Pieni turvotuskin hävisi kävelyn mukana. Emme me suinkaan kävelleet vain kenttää ympäri, vaan tein kolmikaarista, väistöjä, avoja jne. Ei kentällä paljon muuta voikkaan tehdä, on se sen verran kovaksi nyt ekaa kertaa tänä talvena mennyt. Tai joo voisi siinä ravata, mutta ei meidän tarvitse.

Tänäänkin olin tallilla pesemässä betadinen kanssa molemmat jalat, sillä myös toisessa on samanmoista jälkeä, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa. Koska olin yksin tallilla, tyrkkäsin kottikärryihin heinää, jotta Oliver keskittyisi sihen eikä jalkojen mahdolliseen kipuun pestäessä. Meinasin itkua vääntään, kuinka reipas hevonen mulla on. Toinen ei korvaansa lotkauta vaikka minä pesen ja puunaan varmasti kipeää paikkaa.

Olin vähällä soittaa eläinlääkärille, että mitä ihmettä teen, mutta jutellessani siskojeni kanssa päädyimme tulokseen, että yritetään nyt itse ensin. Jo tänään jalka oli paremman näköinen, se ei märkinyt tai erittänyt mitään, pientä rupeakin on jo kasvamassa päälle. Molemmat jalat olivat hiukan lämpöiset ja keränneet myös hieman nestettä, mutta koska jo nyt ollaan menossa parempaa kohti, en ole enää niin huolissani kuin eilen.

Tyylikkäät kääreet jaloissa on hyvä mennä nukkumaan.

Illalla menin uudestaan tallille, tekemään jalkoihin betadinehauteen. Annan ne olla yön yli ja aamulla otan taas siteen pois, tai ainakin heti kun pääsen tallille. Huomenna on iltapäivällä juhlista ne kaikkein kurjimmat, niin en vielä ole varma mihin aikaan tallille pääsen. Toivon kuitenkin todella, että Oliver tulee nopeasti kuntoon! Jatkan pesua ja rasvausta tarpeen mukaan ja konsultoin heti eläinlääkäriä, mikäli tilanne menee huonommaksi.

Vielä illalla Oliver pääsi parturiin. Tai no yritin epätoivoisesti leikata harjan hiukan nätimmäksi. Olen tainnut kerran ennen leikata jonkun harjan, joten olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka O näyttääkin olevan toista mieltä.

Illalla puunasimme Venlan kanssa vielä Oliverin muutenkin, harjasimme pitkään ja rapsuttelimme lempparipaikoista. Muutama porkkanakin taisi päästä suuhun. Ruuna oli jotenkin paljon iloisemman oloinen kuin päivällä. Se katseli touhujamme korvat hörössä ja varsinkin Venlan touhut kiinnostivat kovin. Ruokahalukin oli kunnossa, joten olen ihan positiivisin mielin liikkeellä. Tuntui kuin Oliver olisi halunnut kertoa, ettei enää satu niin kovin.