Miten kaikki tuntuukin menevän ihan hyvin?

Mitään kovin ihmeellistä ei ole tapahtunut. Olen paljon miettinyt menneitä ja yritän keskittyä tulevaan. Tällä hetkellä se on kuitenkin hiukan hankalaa. Odottelin pitkän tovin päätöstä työkkäristä saanko aloittaa opiskelun. Kuulostaa hassulta ajatella taas opiskelua, mutta haluaisin itselleni kovasti päivätyön ja säännölliset tulot. Olen elämästäni ollut noin kymmenen vuotta päivittäistavarakaupassa töissä, enkä tätä halua. Mikään pyhäpäivä ei ole enää pyhä, vaan kaupat ovat auki vuoden jokaisena päivänä ja entistä pidempiä aikoja. Olen aina viikot yksin lasten kanssa, jolloin talon lämmitys ja muut työt kaatuvat täysin minun vastuulleni. Hankala lämmittää taloa, jos on koko päivän ja illan töissä. Onneksi pääsin aloittamaan opinnot.

Vihdoin ja viimein puomit saivat väriä ja kunnollisen säilytyspaikan.

Oikeasti minun piti kertoa kotitallin kuulumisia. Saimme tehtyä omalle kentällemme uudet aidat, joiden maalaus valmistui kätevästi, juuri ennen kuin meille saapui uusi hevonen. Alma, siskoni puoliverimummo muutti meille 19.9. myöhään illalla.

Alman oli tarkoitus muuttaa jo aiemmin, muttei onnistunut millään matkan pituuden vuoksi. Ajatus kolmannesta kaviokkaasta on herännyt hiljalleen. Minulla ei tällä hetkellä ole kamalan hyvä luotto hevosiin. Oliverin kanssa viimeinen vuosi oli täynnä vastoinkäymisiä. Aloin pikku hiljaa pelkäämään sitä, mikä on näin jälkeenpäin ajateltuna täysi virhe. Sama toistui hieman Irman kanssa. Alun satulaongelmat söivät mieltä, sen jälkeen seurasi ontumiset ja lopuksi hevonen alkoi sikailla.

Irman päiväkännit viime viikolta

Nykyisin meillä on Irman kanssa tosi kivaa, mutta silti vanhat asiat kaivelevat mieltäni. "Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään" Pitäisi nyt vain oppia päästämään irti menneistä ja oikeastaan siitä syystä Alma muutti meille.

Alma on vanha estehevonen, joka jalkavamman vuoksi siirtyi koulupuolelle. Siskoni osti tamman noin vuosi sitten siitoshepaksi, mutta se ei valitettavasti tiinehtynyt. Nyt Almis toimii mulla semmoisena hyvänmielenhevosena. Se on todella kiltti ja sellainen kaikki käy tyyppi. Hoitaessa se nukkuu ja ratsastaessa se on todella rauhallinen. Juuri tällaista hevosta tarvitsen.

Alma ja Riina valloittivat melko nopeasti heinäpaalin.
Oikeati myös Irma on mukana :)

Arki on rullannut ihan hyvin. Viikko sitten hevoset raspattiin ja rokotettiin ja lomapäivien päätteeksi Irma päätti haluta muutaman ylimääräisen saikkupäivän. Se ilmeisesti venäytti takakinttunsa liukastuessaan laitumella, sillä otj turposi hieman polven vierestä. Onneksi mukaan ei kuitenkaan tullut ontumista, joten uskoisin ensi viikolla taas tamman pääsevän hommiin.

Meillä on jotenkin kamalasti ollut vastoinkäymisiä Irman kanssa, mutta silti meillä pyyhkii hyvin. Ratsutus etenee ja olen löytänyt sille tosi kivan liikuttajan. Janita on vanha ystäväni, kenen kanssa heppailimme aikoja sitten yhdessä paljon. Nyt vuosien jälkeen löysimme taas toisemme. Olen välillä jopa ihan kateudesta vihreä, kun Janita saa Irman kulkemaan todella kivasti. Onneksi saan tällaiset ajatukset taka-alalle ja olen vain onnellinen, että jollain todella sujuu Irman kanssa.

Mulla ei oikein vieläkään suju Irman kanssa. Olen luvannut antaa itselleni aikaa, että opin kunnolla luottamaan siihen. Se on kuitenkin asunut meillä vasta vuoden. Jollain ihme tavalla olen oppinut vihdoin hieman hellittämään. Vielä kun saan saman tunteen kun olen hevosen selässä. Huomaan todella usein suorittavani ihan liikaa.

Alina ja Alma eilen rokotusloman jälkeen.

Nyt asiat ihan oikeasti rullaavat todella kivasti. Janita auttaa paljon varsinkin Irman liikutuksessa, Alina liikuttelee molempia isoja heppoja ja Riina-poninkin saa Ilonan ja Veran ansiosta hyvin liikuntaa. Nämä järjestelyt toimivat meillä tosi hyvin ja saan itse keskittyä nauttimaan elämästä. Vaikkei minua juuri nyt huvita yhtään ratsastaa, uskon että kevääseen mennessä mielenkiintoni palaa aivan varmasti. Juuri nyt keskityn vain saamaan itseni kuntoon niin henkisesti kuin fyysisesti. Tavoitteeni on voida paljon paremmin.

Isäni ja minun yhteinen hirvikoira, Jehu.

Nyt aikaani vie paljon pojan harrastukset, oma koulu ja työharjoittelu sekä tietysti hevoset. Hoidan pääsääntöisesti hevoset täysin yksin, mutta onneksi välillä tytöt auttamat minua tallihommissa. Nyt varsinkin, kun hevoset ovat vapaalla heinällä, eivätkä pääse enää laitumelle, ne juovat todella paljon. Tietysti se on ihan hyvä homma, niin ei tarvitse pelätä ähkyjä.

Viikonloppuisin olen ollut ihan kuoleman väsynyt. Hirvenmetsästys alkoi pari viikkoa sitten ja olen tietysti ollut mukana joka viikonloppu. Kelit eivät oikein ole suosineet, joten rankkaa on ollut. Oman rankkuudensa mukaan tuo se, että kuljen metsässä koiran kanssa. Tämä on kyllä sellaista liikuntaa mistä pidän todella paljon. Huomaamattomasti aktiivisuusranneke ilmoittaa jo puolen päivän jälkeen päivän tavoitteen tulleen täyteen.

Välillä mietin, että tämä masistelu johtuu omalla tavallaan myös syksystä ja alkavasta talvesta. Pimeä laskeutuu todella aikain ja kuraa riittää joka puolella. Onneksi pikku hiljaa saapuvat pakkaset, niin piha ja tarhat kuivuvat. Tietysti pakkaset tuovat omat lisätyönsä, sillä talvella joudun kantamaan vettä hevosille. Tarvinnee keksiä jokin keino vesien kantamisen helpottamiseen, sillä 150-200 litraa päivässä ei oikein enää houkuta kantaakkaan.

Miten sinä voit tällä hetkellä?