Suunnitelmat ei aina toimi

Meidän piti Oliverin kanssa olla avaamassa kisakausi 19.3. mutta onneksi en kisoihin koskaan ilmoittautunut. Jouduin vatsakipujen takia edeltävänä lauantaina sairaalaan, seuraavana päivänä siirto isompaan sairaalaan, maanantaina leikkaussaliin ja siitä muutaman tunnin päästä kotiin. Mitään isoa ja vakavaa ei onneksi ollut, mutta ikinä ei niin kovin ole sattunut. Tällöin lääkäri vannotti, että torstaina olen kunnossa ja voin normaalisti ratsastaa. Yritin perjantaina, mutta ei siitä mitään tullut. Lauantaina uudestaan sairaalaan ja hakemaan apua kipuihin. Nyt kun muutaman päivän kuuntelin omaa kroppaani, pääsin nyt tiistaina Oliverin selkään ja voi vitsi, että oli kivaa.

Ihanaa tää kevät, kun kenttä on taas kunnossa

Vikke liikkui myös mun toimesta, taluttaen kylläkin.

Samperin rengas tyhjeni tallilla. Onneksi kohta saa kesärenkaat taas alle. Huom lasten hienot taideteokset.

Aluksi musta tuntui siltä, että voi perse, ei tästä tule mitään. Toinen puree kiinni kuolaimeen minkä ikinä pystyy ja vetää loputkin itsetunnon rippeet ulos minusta. Päätin olla luovuttamatta ja vartin päästä tilanne oli aivan eri. Oliver oli kevyt ja tapuisa, oikein mukava. Laukka meille on edelleen se hiukan huono kohta, kun en sitä aina saa ylläpidettyä, mutta harjoitus tekee mestarin.

Jotenkin taas ihan eri moodi tekemiseen ja toivonkin, että pysytään molemmat kunnossa. Meillä on kyllä niin uskomaton talliporukka auttamassa, että ihan meinaa mennä roska silmään. Kyllä tästä suosta vielä ylös noustaan!

Horse Fair 2017

Myöhässä ollaan ja lujasti. Tässä on tapahtunut hurjasti ja alamäkeä on kuljettu. En nyt kuitenkaan lähde tässä avamaan sen enempää. Helsingin messuista on ehtinyt vierähtää jo tovi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Voitin kolme lippua, eikä kovin kauaa tarvinnut seuraa matkalle kysellä. Kummityttöni otti vapaata koulusta ja siskoni ja sen verran vapaalla, että pääsimme reissuun. Aikaa ei valitettavasti perjantaina ollut koko päivää, mutta muutaman tunnin saimme vietettyä laatuaikaa.

Olen vieläkin varma, että tämä hevonen on sukua jättiläiselle.

Aika kului hurjan nopeasti kierrellen kaikki kojut ja etsien kukin tarvitsemaamme. Etsin itselleni kuumeisesti kisatakkia, mutta kappas minä jäin ilman ja seuralaiseni löysivät itselleen hienot takit. Itselläni ei ostoslista ollut kovin pitkä, eikä budjettikaan tällä kertaa antanut myöden ylenpalttiseen shoppailuun, joten ostin Oliverille uuden riimun ja valkoisen huovan. Riimu tulee todennäköisesti tarpeeseen, sillä tarhassa on keksitty kiva leikki. Oliver ja Albus kiskovat toisiaan riimuista, pahaiset kakarat.

Ompelin Horse Fairista ostamaani huopaan numerolapun kiinni.

Hööksin ostokset; uudet ohjat, pari portin kahvaa tuhottavaksi, varsituet ja numerolappu suitsiin.

Shoppailun jälkeen katselimme esteluokkaa ja totesimme olevamme puhki. Itseäni väsytti kovasti ajaminen Helsinkiin, vaikke matka nyt ole kuin 1,5h, mutta ilma oli ihan kamala. Koitti kotiinlähdön aika ja matkalla olikin pakko pysähtyä syömään. Kotona pääsi rentoutumaan ja odottamaan seuraavan päivän avoimia ovia tallilla.

Päivien kuluessa kävin Ikeassa, jolloin oli pakko poiketa Hööksillä. Tarkoitus oli sieltä katsoa takkia, mutta tarjolla olevat mallit eivät istuneet päälleni. Uudet ohjat kuitenkin ostin vanhojen risojen tilalle ja muuta pientä. Samalla reissulla päätin käydä vielä Börjesillä katsomassa takkitarjontaa ja kas kun mukaan tarttui Montarin ihana takki. Kukkaro on tyhjä, mutta kyllä nyt kelpaa.

Kuva lainattu Börjesin sivuilta

No nytkö saadaan kevät?

Rupesin tänään oikein miettimään. Mulla taitaa olla ollut tänä vuonna kerran siis ihan oikeasti kerran ratsastussaappaat jalassa. Olen minä luojan kiitos useammin ratsastanut, mutta ihan vain talvikengillä. En ole tallitakkiakaan jaksanut päälleni vaihtaa. Ollaan koko tämä vuosi menty aika kevyesti. Tai no sen jälkeen kun kenttä meni kökköön kuntoon, eli pari kuukautta. Välissä on ollut rokotuslomaa, jalkasaikkua ja raspausta. Nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä, että päästään pikku hiljaa takaisin treeniin.

Näitä kelejä on ollut ihan laidasta laitaan. On ollut jäätä, lunta, vesisadetta, lumimyräkkää. En tosiaan ole mikään talven ystävä, mutta tämä talvi on ollut aivan hanurista. Mitenkään ei ole kivaa lähteä lapsien kanssa tallille, kun tuulee niin että tukka lähtee ja vesi tulee jäänä naamaan. Nyt onneksi luojan kiitos alkaa näyttää siltä, että parempaan olla menossa. Mitä nyt äsken erehdyin koirien kanssa ulos ja koko piha oli taas valkoisen loskan peitossa. Mä en kyllä ala!

Uskallettiin lähteä ihan kaksin metsään.

Tänään oli ensimmäinen kerta kun pääsin/uskalsin laukata kentällä. Yli puolet kentästä on sulannut ja tilalle on tullut järkyttävät vesilammikot, kun salaojat ovat vielä jäässä. Mä oikeestaan vaan fiilistelin. Vaihtelin paljon suuntaa ja asetusta, kunhan pyörisin. Yhtään ei kiinnostanut tallille edes lähteä, kun tuuli oli niin hurja, mutta onneksi menin.

Oliverin käynti on parantunut hirveästi. Tai no ainakin siitä on tullut matkaavoittavampi. Tai sitten olen itse oppinut pyytämään vetelystä liikkeelle. Maassaakin se on saanut, josta ole erittäin iloinen. Ruokinta muuttuu jälleen sopivampaan suuntaan. Paljon on siis hyvää tapahtunut.

Mulla ja Oliverilla ei ole ihan sellaista luottamussuhdetta kuin mulla Vivan kanssa oli. Tamman kanssa uskalsin maastoilla yksin ja jopa laukata, kun taas tämän herran kanssa ei oikein ole mieleenkään tullut lähteneeksi maastoon yksin. Tänään kuitenkin tein senkin, enkä voinut kuin nauraa selässä.

Oliver ei millään tahtonut kävellä eteenpäin, vaan liikkui kuin vanha pappa. No myös jokaista kantoa piti pelätä, mistä niistäkin ollaan monta kertaa ohi menty. Puolessa välissä tätä meidän loppukäyntilenkkiä, alkoin käynti muuttua piaffen ja passagen sekoitukseksi ja kotiin olisi ollut pakko päästä sillä sekunnilla. Ei silloin enää naurattanut mennä jäistä alamäkeä ja pidättää hevosta joka tanssi eteenpäin. Kotiin kuitenkin päästiin ja vielä tallin pihassakin oli mörköjä.

Herra herkkäjalka sai uuden Prestigen suojat, tai ei ne nyt uudet olleet.

Mulla on ongelma satulahuovan kanssa. Tuntuu, että kouluhuopa on liian suora tuohon satulaan, mutta yleishuopa taas on ruma kun tulee liikaa tosta edestä. Millainen huopa sinun mielestäsi olisi hyvä tuommoiseen koulupainotteiseen yleispenkkiin?