En oikein vielä ole ihan varma mitä ihan oikeita tavoitteita meillä on. Alkuperäinen suunnitelma oli, että ennen talvea Irmaa olisi ratsutettu niin, että se osaisi kulkea ainakin käynnissä ja ravissa oikeinpäin. Talvella olisimme maastoilleet paljon ja keväällä jatkettu ratsutusta.
Tässä on vain iso mutta, sillä hevonen on kengittämättä ja satula ei vieläkään ole saapunut. Toivon, että hyvää kannattaa odottaa. On siis aika heittää nämä tavoitteet nurkkaan ja aloittaa uudet suunnitelmat.
Olemme edistyneet jo aika paljon hoitotoimissa. Nykyään saan putsattua kaviot ilman tappelua, eikä tamma aina ole niin kiukkuinenkaan. Tuntuu ihanalta mennä tarhaan kun saan vastaan hörähdyksen. Kengitys jännittää, sillä Irman takapäätä ei vielä ole lyöty ratsukenkään. Se on lomaillut, niin takapäässä ei ole ollenkaan kenkiä. Etupää on jälleen melko pitkähkö, mutta koska meillä hieman talliremppa on vielä kesken, en meinaa kengittäjää tänne saada. Nyt onneksi saadaan homma varmaan ensi viikolla purkkiin, niin kengittäjäkin varmasti tulee mielellään.
Kun saamme kengät ja tilsakumit olisi tarkoitus jatkaa työskentelyä maasta ja juoksuttaa tammaa. Kun saan satulan, liikutus olisi ideaali esim 4 kertaa viikossa. Kyseessä on kuitenkin nuori ja fiksu hevonen, niin on hyvä opetella uusia juttuja hiljalleen. Olisi superhienoa päästä muutamille tunneilla ja ottaa myös ratsuttaja mukaan keimeihin.
Tavoitteemme olisi ensi kesään mennessä osata siirtymiset, pysähdys, peruutus, voltit ja erikokoiset ympyrät. Hiljalleen aloitamme myös väistöjä. Pidän kuitenkin erittäin tärkeänä, että tämä ravihevonen oppisi käyttämään selkäänsä paremmin ja muutenkin käyttämään itseään. Haluan pitää hevosen hyvässä kunnossa, jotta olemme yhdessä mahdollisimman pitkään.
Olen muuten oikeasti ylpeä siitä, että sain esimerkiksi hokit kierrettyä etupäähän niin, ettei tarvitse tapella. Tuntuu hyvältä kun yhdessä tekeminen on mukavaa, eikä pakkopullaa kummallekkaan.
Irma on näinkin lyhyessä ajassa oppinut vaikka mitä. En tiedä starttaammeko koskaan yhtään koululuokkaa, mutta se olisi todella hienoa. Tätä ennen kuitenkin minun pitää ommia ratsastamaan hevostani. Jos heittäydyn oikein hurjaksi, voisimme harjoitella yhdessä myös esteitä. Voisi olla hauskaa joskus osallistua vaikka 40cm luokkaan. Nyt tarvitaan kuitenkin ensin hyvä pohja perusasioista ennen kuin mietimme esteitä.
Oma tavoitteeni on säilyttää jonkin sortin motivaatio läpi talven ja oppia antamaan virheitä anteeksi. Ruoskin itseäni aina joka asiasta ja tästä suusta tekemisen into loppuu nopeasti. Pitää oppia olemaan armollisempi itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti