Nämä Joulukalenterin luukut ovat venyneet hieman iltaan, mutta eiköhän asia korjaannu vkl.
Sunnuntaina meillä vieraili eläinlääkäri. Riina oli määrä raspata loppuun ja Irman suuhun oli tarkoitus myös kurkistaa. Tärkeimpänä pidin kuitenkin verikokeita, joita Riinasta neljä putkea otettiin.
Irma raspattiin ensin, tamman hampaat olivat oikein hyvässä kunnossa, hieman periferistä kariesta, joka johtunnee aikaisemman rehun sokeripitoisuudesta. Kaksi aivan pikkuruista diasteemaa ja hiukan piikkejä. Koska Irman etuhampaat ovat hiukan solmussa ja sillä on purentavika etuhampaissa, on sillä aavistuksen aaltoileva purenta. Tamma sai kuitenkin täydet pisteet käytöksestä, kun se antoi rauhottaa itsensä hyvin ja olikin ihan unessa koko homman ajan.
Seuraavana vuorossa olikin mummoponi Riina. Päätimme ensin ottaa tarvittavat verikokeet joka sujuikin ihan hyvin. Olen epäillyt, että ponilla ja olisi cushingia tai jotain muuta niin eläinlääkäri päätyi ottamaan todella laajat näytteet.
Verinäytteiden jälkeen poni piti rauhoittaa ja raspata loppuun, kun se viimeksi heräsi kesken kaiken, eikä hommasta tullut lopuksi mitään. Hiukkasen homma jäi kesken ja se piti nyt saattaa loppuun. Perhanan poni vain päätti ettei häntä muuten enää pistetä vaan alkoi hyppiä pyystyyn. Eläinlääkäri päätyi rauhoittamaan ponin suonen sijasta lihakseen, mutta poni se ei kahden piikin jälkeen ollut moksiskaan. Otamme vielä kolmannen yrityksen joulun jälkeen, jolloin domotan ponin valmiiksi ennen eläinlääkärin saapumista.
En tiedä onko Riinalla jonkin sortin kammo vai onko se vaan päättänyt ettei häneen enää piikitetä mitään, mutta täytyy se nyt saada loppuun raspattua. Sunnuntaina aika loppui väkisin kesken kun verinäytteet piti saada eteenpäin, etteivät tulokset ole vääristyneitä.
Tänään eläinlääkäri soitteli tuloksista ja olin aivan varma, että kaikki veriarvot ovat päin p:tä, mutta kuinka kävikään. Riinalla ei ole cushingia, eikä mitään muutakaan. Sen veriarvot olivat kaikki ihan priimaa, eikä se kuulemma ole kovin yleistä. Eikä varsinkaan 26 vuotiaalla ponilla. Iso kivi tippui sydämeltä ja päädyimme ratkaisun poistaa Himalaja suolakiven karsinasta niin ylimääräinen hikoilu ja juominen varmasti loppuvat. Huhhuh. Tuntuu aika kivalta kun tietää, että olen pitänyt ponista hyvää huolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti