Riina muutti meille kevät talvella, joka tarkoittaa että tämä talvi on meillä ollut vasta ensimmäinen yhteinen. Riina alkoi kasvattaa järkyttävää talvikarvaa hyvissä ajoin ja tästä voin syyttää vain itseäni. Koska kyseessä on varsin alkukantainen rotu, on se turkki suunniteltu kestämään säätä kuin säätä. Tällainen turkki ei esimerkiksi läpäise vesisadetta.
Meillä alkoi pakkasten alkaessa olla öisin ongelmaa; Riina nimittäin hikoili ihan hirveästi yöllä. Karsinoiden yläluukkuja ei voinut aukikaan pitää, ettei hevoset sas lihaksilleen vetoa. Päädyin ratkaisuun tehdä kylkiin pienet vauhtiraidat. Näistä ei kuitenkaan ollut niin suurta apua, joten lainasin klipperin toistamiseen ja ajelin kyljet persukseen asti kaljuksi.
Riina on vakaasti sitä mieltä ettei viihdy nakuna ja kasvattaa uutta turkkia kovalla vauhdilla. Nyt ponin on kuitenkin valjon parempi olla. Se ei hikoile ja on paljon virkeämpikin. Se jopa päätti vanhoilla päivillään karata tarhasta päiväheinien antamisen yhteydessä, jolloin portti ei ollut kokonaan suljettu.
Meillä on talli tosi lämmin öisin, niin yöt muori viettää vohveliloimen kanssa. Ratkaisu on ollut todella hyvä, vaikkakin joudun loimittamaan ponin nyt jatkuvasti. Parempi kuitenkin näin.
Voi olla, että joudun ensi syksynä nöyrtymään ja loimittamaan ponia ennen kuin se muistuttaa mammuttia. En kuulu sihen kastiin joks loimittaa hevosia ihan älyttömästi, vaan minun hevosillani on loimet silloin kuin tuulee oikeasti kovin, sataa koko päivän tai on yli 10 astetta pakkasta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti