Joulukalenteri Luukku 1: Kuka minä olen?

Kuka minä olen?

Olen Anna, 27v vaimo ja kahen lapsen Äiti. Olen koko elämäni ollut hevosten kanssa tekemisissä ja perheelläni on ollut hevosia jo ennen kuin synnyin. Aloitin ratsastuksen siis jo varhain lapsena. Meillä ei kuitenkaan kotona ollut valitettavasti kenttää, joten ratsastimme paljon maastossa. Hyppäsimme esteitä kotitiellämme tai pellolla, jos isä siihen antoi luvan. Hevoset ovat minulle niin iskostunut asia, etten osaisi elää enää ilman niitä.

En ole kovin taitava ratsastaja, eikä ratsastaminen minua aina kiinnostakkaan, mutta ihan parasta on painautua vasten lämmintä kaulaa, halata ja olla vain hiljaa. Hevoset ovat minulle eräänlainen terapiakeino. Olen elänyt aika rankan elämän ja oppinut monia asioita kantapään kautta. Painostani olen kärsinyt ja todennäköisesti tulen aina kärsimään. Olen aina painanut enemmän kuin ystäväni, mutta silti en välttämättä ole ollut kovin lihava.

Painoa minulle alkoi todenteolla kertyä ammattikoulun jälkeen, kun aloin odottamaan poikaani. Kärsin masennusjaksoista, joilloin vain söi sairaalloisen paljon ja täten totta kai lihosin. Enää nykyään painoni ei ole minulle niin arka asia. Kesän aikana sain huomaamattomasti lähes kymmenen kiloa tiputettua, mutta silti painoa on vieläkin ihan liikaa.

Tässä vaiheessa huomaatte varmaan jo, että olen aika pohtiva tyyppi. Välillä suoranaisesti kärsin omasta päästäni, kun ajattelen ihan liikaa. Jos itselläni ei ole murheita mitä miettiä, sorrun murehtimaan muiden asioita. Pyrin elämässäni olemaan rehellinen ja edes joskus nauttimaan siitä. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin olevani todella väsynyt. Koulu, lapset, hevoset, parisuhde, kaikki nämä vievät paljon voimavarojani, mutta kun löydän iloisia asioita elämässäni, jaksan taas. Kärsin lähes joka syksy armotonta väsymystä ja motivaation puutetta; Mikään ei kiinnosta. 

Niihin ratsastustaitoihin vielä. Olen siis elämässäni ennen lapsia "kilpaillut" esteillä vanhan tammani kanssa. Tasomme oli 60-80cm ja tällöin vain paahdoin täysillä ja voittojakin tuli. Lasten jälkeen olen osallistunut yksiin estekisoihin (60cm) ja sekin jännitti niin kovasti, että sain ylimääräisestä voltista 4vp. Haluaisin käydä koulukilpailuissa ja saada hyviä prosentteja. Olen käynyt starttaamassa muutamia Helppo C ratoja, enkä ikinä ole saanut yli 58%. Tämä taas johtunnee siitä, että jännitän aivan kamalasti ja varsinkin silloin istuntani on kamala. 

Ennen ajattelin ja harjoittelin kisoihin. Nyt minua ei kilpailut kamalasti kiinnosta. Kyllä vielä joskus starttaan Irman kanssa jonkin luokan, mutta sitä ennen haluan oppia istumaan rennosti siellä selässä. Ei enää ole kamalan helppoa oppia uutta, kun on koko ikänsä tehnyt kaiken väärin. Tällä hetkellä vielä rahatilanteeni on sellainen, että tunnit ja valmennukset on kuopattu. Ehkä sitten kun koulu loppuu ja pääsen taas töihin. Kyllä mä vielä opin ratsastamaan rennosti ja siististi. On ne muutkin oppineet!