Uusi ystävä, perheenjäsen

Tänään koitti aika jolloin minusta tuli jälleen hevosenomistaja. Tätä ei varsinaisesti ollut suunnitelmissa, mutta koska minulle tarjoutui mahdollisuus, en tosiaan kieltäytynyt.

Torstaina kävin katsomassa tää valloittavaa tammaa ja perjantaina syntyi ostopäätös. Hevonen teki minuun vaikutuksen rauhallisuudellaan ja sen kiltillä luonteella. Se seisoi vapaana pihalla kun juttelimme omistajan kanssa. Koska lauantaina olin Tampereella, hakupäiväksi osoittautui tämä päivä, sunnuntai. 

Alkujaan minun piti lähteä tänäänkin Tampereelle messuille, mutta eiköhän oma hevonen ole messuja tärkeämpi? Starttasimme siis auton aamulla ja ajoimme vajaat 15km hakemaan tamman "kotiin". Matka sujui pieniä vastoinkäymisiä lukuun ottamatta hyvin ja pääsimme perille Pertteliin siskoni tallille. 

Perille päästyämme otimme tamman heti ulos kopista ja siskoni mies talutteli sitä kentällä. Jo nyt osasin sanoa ettei katua tarvitse. Hevonen oli kuin kotonaan ja harjasin sen tyttöjen kanssa pihalla. Se ei ollut moksiskaan uudesta paikasta, joten päädyimme laittamaan sen heti uusien kavereiden kanssa tarhaan. Pientä vinkumista lukuun ottamatta tamma oli kuin olisi aina asunut täällä. 

En tietenkään voinut kotiin lähteä, vaan siivosin tallin valmiiksi. Mitän ongelmia ei tullut joten lähdin myöhemmin kotiin.

Illalla vielä palasin tallille katsomaan miten hevonen menee talliin. Mitään ongelmia ei ollut ja tamma alkoikin heti rouskuttamaan iltaheiniään. Heipat ja lähdin hyvillä mielkn kotiin.

Kyseessä on siis suokkitamma Viva, joka on 18-vuotias. Viime ajat tammalla on vain maastoiltu, sillä vanhalla tallilla ei ollut kenttää. Nyt pääsette siis seuraamaan miten hommat etenevät.