Matkalla määränpäähän.

Kirjoittelut ovat nyt jääneet vähemmälle, anteeksi siitä. Ulkona on ollut niin hienoja ilmoja, ettei mieli ole tehnyt tietokoneelle. Arki on ollut nyt kovin hektistä. Lapset kipeänä, itse kipeänä, uusi hevonen, no kaikki. Arki vaatii sovittamista ja totuttelua, varsinkin kun lapsenvahtia ei käden ulottuvilla ole saatavissa.

Kaiken kiireen keskellä autan tallihommissa, siivoamalla tallin kolmesti viikossa. Tämä vie mahdottomasti aikaa, sillä aina tallilla on joku, kenen kanssa jäädä suustaan kiinni. Karsinoita ei luojan kiitos ole kuin 10, mutta kyllä siihen saa aikaa kulumaan. Varsinkin kun itselläni on tapana siivota talli pilkkua viilaten. Siivoamisen lisäksi laitan heinät ja vedet valmiiksi ja usein annan myös tallin 19 hevoselle päiväheinät ja vedet ulos. En ymmärrä miten siskoni jaksaa lasten ja omien töiden jälkeen pyörittää tämän kokoista tallia.

Ratsastamaan en juuri ole ehtinyt/pystynyt nyt itse. Kaksi päivää olin täysin sängyn omana, eikä tämän jälkeen ratsastaminen tullut mieleenkään. Olen delegoinut liikutuksen muille tai juoksuttanut.

Tiistaina oli jo aika itse kavuta selkään. En kuitenkaan jaksanut kovin kummoisesti itse ratsastaa vielä. Nyt kuitenkin oli jo huomattavissa hurjaa kehitystä oikeassa kierroksessa. Viva taipuu jo ympyrällä kuunnellen sisäpohjetta ja ohjastuntumaa. Tästä kun on aika siirtyä takaisin uralle, häviää sisäpohkeen kuulo ja taivutus heti. Mutta hei, aika hyvin reilussa viikossa.

Tarkoitus nyt olisi jatkaa nousujohteista kehitystä ja pudottaa molempien painoa ja hävittää vatsaa. Tilalle tietenkin kasvattaa lihakset. Onneksi ylimääräinen on helpompi pudottaa pois, kuin lihottaa olematonta luurankoa. Tätä menoa starttaamme seurakisoissa jo loppu kesästä.

Essille kiitos postauksen kuvista.