Tästä se lähtee!

Ensimmäinen ratsastuskerta kotikentällä takana ja fiilis on mitä parhain. Koska eilinen juoksutus ei toteutunutkaan kaatosateen vuoksi, osallistuin Vivalla tunnille tämän. Älkää nyt vain luulko, että olen sokerista, kun en juoksuttamaan sateessa mennyt. Lapset olivat mukanani tallilla, eikä nuhanenille tee hyvää kastua.

Tunnin aiheena oli ihan yksinkertaisesti hevosen taivutus. Tämä jos mikä teki meille ratsukkona erittäinhyvää. Vivan huonompi suunta on selkeästi, oikea kierros. Minulle se passaa, sillä itselleni se on paljon helpompi suunta. Vasen polveni on operoitu ajat sitten, mutta koko jalka on ihan voimaton.

Aurinkokin pääsi pilkahtamaan.

Alkuun meno oli aika räpellystä, mutta pikku hiljaa hevonen alkoi myötäämään ja antoi periksi. Oli mahti fiilis saada turpa alemmpas ja hevonen rentoutumaan. Työtä tässä kyllä riittää, mutta siihen olen valmistautunut ja motivaatiota riittää vaikke muille jakaa.

Tunti ei onneksi koitunut Vivalle liian raskaaksi, sillä teimme harjotteita käynnissä todella paljon. Ravissa teimme tiivistetysti samat asit kuin käynnissä ja laukkatehtävät olivat lyhitä.

Mulla on kyllä mahtava hevonen.

Hymy joka tunnin aikana nousi kasvoilleni, ei tunnin loputtua lähtenyt. Oli mahtavaa saada hevonen kuuntelemaan, vaikka töitä sen eteen joutuikin tekemään. Jatkossa ptää nyt vain alkuun keskittyä tosi simppeleihin juttuihin. Haluan oikean kierroksen yhtä hyväksi kuin vasemman kierroksen. Töitä se vaatii, mutta niitä tänne on tultu tekemäänkin!