Postaushaaste: Tavoitteeni ratsastajana

Vivan ostamisen myötä en ajatellut itseäni ratsastajana ollenkaan. Ensimmäiset ajatukset olivat hevosen puutteissa ja sen eteenpäin viemisessä kohti koululuokkia.

Mielessäni ei juuri ole liikkunut muu kuin kisakalenterin suunnittelu. Nyt hevosen sairastaessa minulla on ollut aikaa suunnitella tulevaisuutemme uudestaan. Enää tärkeimpänä ei ole kehittyminen hurjaa vauhtia, vaan se että meillä on hauskaa.

En halua enää pitää tavoitelistallani kisaamista, tiettyjä prosenttimääriä tai valmennuksia. Ennen ajattelin myös, että tamman on liikuttava joka päivä, vaikka sitten jonkun muun toimesta. Nyt siis tavoitteeni ovat heittäneet kuperkeikan, elleivät jopa voltin.

1. Löytää uudestaan ilo tekemiseen.
Ei enää väkinäistä vääntämistä kentällä kiroten huonomman suunnan jonnekkin kanveisiin. Menen toki tulevaisuudessakin kentällä, mutta teemme tehtävistä iloisia. Ei siis enää totista vääntämistä. Kyllä se kehtompi suuntaa kehittyy kun saamme molemmat lihasta läskin tilalle.

2. Oman ja hevosen lihaskunnon parannus. 
Tässä olen jo päässyt hyvään alkuun, sillä vaaka näyttää -5kg. Toki pudotettavaa riittää, mutta hiljaa hyvä tulee. Tällä hetkellä olen sen verran kiireinen, etten ehdi salille, mutta tallihommat hoitavat hyvin asiansa. Kun saan höllyvän pullataikinan pois ja tilalle kunnon keskivartalon lihakset, muuttuu tekeminen olennaisesti myös ratsastaessa.

3. Sallia omat virheet ilman mielessä käyvää ruoskintaa.
Kun on viikon syyttänyt itseään hevosen huonosta syömisestä, on hyvä miettiä omia virheitään. Olen kuitenkin vain ihminen, en voi osata kaikkea. Kun on koko ikänsä ratsastanut väärin, ei ihan helppoa ole korjata toisille simppeleitä juttuja. Mitä sitten jos tuijotan hevosen niskaa tai en saakkaan jalkaa pysymään alhaalla. Harjoitus tekee mestarin, ei itsensä haukkuminen.

4. Suunnitella tekeminen etukäteen.
Ehkä pahin ongelmani koko touhussa on suunnittelumattomuus. Etenen aina tuttua kaavaa; menen tallille, haen hevosen, laitan sen kuntoon, menen kentälle, teen jotain ja hoidan hevosen pois. Sitten kun Viva on täysin kunnossa, aloitan viikko-ohjelman noudattamisen. Jollain päivällä juoksutan, jollain taas maastoilen, jollain puomeja ja jollain kouluratsastusta.

5. Unohda kilpakentät ja siihen liittyvä pakkomielle.
Ei minun tarvitse kilpailla. Ei minua voi pakottamaan kukaan tuijottamaan Kipaa ja valitsemaan sieltä sopivia luokkia. Kyllä minulla nyt on koko elämä edessä. Kyllä minä sinne kilpailuihin ehdin myöhemminkin. Ei tässä mikään kiire ole mihinkään. Sitten kisataan kun osataan ja ollaan siinä kunnossa.

6. Ratsasta ilman satulaa paljon!
Olen maailman surkein ratsastamaan ilman satulaa, joten nyt on aikaa opetella siihenkin. Olen nyt ollut joka päivä kävelemässä maastossa ilman satulaa, mikä on mulle tositositosi outoa. Olen aina ennen pelännyt satulatta menoa ja nyt rakastan sitä. Nyt ratsastan ainakin 2 vkoa vaan ja ainoastaan ilman, poikkeuksena pitkät maastolenkit. Haluan pysyä hevoseni kyydissä kaikissa askellajeissa ilman satulaa.

7. Älä panikoi hevosen liikutuksesta.
Ei ne muidenkaan hevoset joka päivä saa liikuntaa. Kyseessä nyt on vain harrastuskaveri, ei työkalu tai kilpahevonen, ei sen joka päivä tarvitse liikkua ratsastaen. Tallilla jossa Viva on hevoset ulkoilevat yli kellonympäri ja yöpakkasten loputtua jäävät ympäri vuorokauden ulos. Totta kai on hyvä, että hevoset saavat liikuntaa joka päivä, mutta ei ne siihen kuole jos saavatkin kaksi vapaapäivää viikossa.

Tällaisia tavoitteita minulla on. Mites Teidän tavoitteet?