Mitä kävi kun hevosilta loppui vapaaheinä?

Viikko sitten siivosin tarhasta miellettömän määrän sotkuttua heinää. Päätin silloin, että nyt riitti! Rahaa voi käyttää muuhunkin kuin järkyttävään määrään heinää, kun vähempikin riittää.

Pohdin Facebookin talliniksit ryhmässä, että millä sitä heinää sinne tarhaan oikein kuskaisi. Koska meillä on vain kolme hevosta, tykkään laittaa monen päivän heinät valmiiksi. Meillä ei ole asfalttia pihalla, vaan tuiki tavallista sepeliä. Tästä taas seuraa automaationa se, että paalin ympäriltä kun haravoi levinneet heinät, tulee sinne heinän joukkoon oletettavasti hieman hiekkaa.

Riinalla on vielä omat pikkupussinsa kuvan ulkopuolella.

Hiekka taas on sellainen juttu mitä en halua hevosille mielelläni syöttää, joten haravointi on siis saatava minimiin. Järkevämpää siis on täyttää X määrä pusseja pari kertaa viikossa, jolloin hiekkaa mukaan tulee myös määrä X. Jos taas joka päivä laittaisin heinää tulisi hiekkaa se sama määrä, mutta päivittäin.

En siedä pitkin pihaa olevaa heinää, joten siivoan sen pois pussien täytön yhteydessä. Suurimmat heinät pussitan maasta ja loput heitän kakkakärryyn. Kolmella kavioeläimellä kuluu viikossa aika paljon heinää, joten ikean pusseja tarvitaan iso määrä. Inhoan kuitenkin kantaa niitä tarhaan miljoona kappaletta kerrallaan, niin päädyin sitten ostamaan muutaman isomman pussin.

Facobookissa sain monen monta ehdotusta, mutta nämä yllä kuvassa olevat vihreät jättiläiset veivät voiton. Asioin motonetissa ostamassa näitä lehtisäkeiksi ristittyjä, 350 litraisia hirmuja. Äkkiseltään laskettuna tähän mahtuu monta ikean pussillista ja sama tuli todettua. Säkin sai sullottua niin täyteen, ettei sitä jaksanut enää edes kantaa. Heinän kuskaaminen on siis ratkaistu!

 Hevoset eivät pitäneet alkuunsakkaan vapaan heinän loppumisesta. Vaikka heinää on melkein jatkuvasti tarjolla, aloittivat ne selvän protestoinnin tylsyyttä vastaan. Ennen niiden päivä kului pääsääntöisesti paalilla, joten ne keksivät itselleen äkkiä muuta puuhaa.

Tämä muu puuha ei mielestäni ole alkuunsakkaan hyvä juttu, sillä ne alkoivat syödä naapurin puolella olevaa lankkuaitaa. Kyllästetyt tolpat alkoivat kummasti ohentua, kuin majava perhe olisi pesiytynyt sinne. Lankut eivät kestäneet hampaita, vaan alkoivat tippumaan alas. Tästä syystä jouduin telkeämään hevoset oleskelemaan vain metsätarhan puolelle, jolloin niillä oli käytössään melko pieni alue.

Viikonlopun koittaessa isäntä työkaluineen palasi kotiin. Tarha saatiin korjattua ja hevoset saivat jälleen tarhan kokonaisuudessaan käyttöönsä. Päätin kuitenkin keksiä niille edes hieman virikkeitä, joten kaadoimme niille muutaman pienen haavan. Kun nämä on syöty, pääsevät he maistelemaan kuusia. Yritän pitää niillä nyt koko ajan jotain puuhaa ja mietin jo jumppapallonkin ostamista.

Saa nähdä pysyvätkö aidat nyt ehjinä. Meillä on muutama muutos tulossa tarhaan, mutta siitä lisää enemmän kun homma pääsee alkuun!