Päivät kuluu omalla painollaan.

Eilen pääsin lenkille jalkaisin, kun lähdimme Vivan liikuttajan kanssa maastoon. En ole tamman kanssa vielä autotiellä mennyt, joten oli ihan kiva mennä porukalla. Matka sujui hyvin ilman kommelluksia. Vastaantuleva hevoskoppiyhdistelmä sai hevosen hieman poikittamaan, mutta muuten meni tosi kivasti. Tallin pihaan Viva ei meinannut uskaltaa tulla kun Tuuli-poni oli saanut päälleen uuden kirkkaanvärisen loimen matkan aikana, niin pitihän sitä jäädä tuijottamaan. Matkaa kertyi 4,5km ja alle tunnissa me sen kävelimme. Oli mukavaa löntystellä hevosen perässä, eikä matkalla satanutkaan. Mitä muutakaan sitä ihminen tekisi lauantai-iltana?

Viva sai uuden sadeloimen kesäksi.



Jonne pääsi syöttämään Vivaa nurmikolle. Oli muuten tehokas ruohonleikkaaja.

Vanhempi lapseni Jonne oli mukanani tänään tallilla ja olikin innokas hevosenhoitaja. Harjasimme tamman yhdessä ja syöttelimme tallin pihassa nurmikolla. On kuitenkin hyvä totuttaa hevonen vihreälle ennen laidunta. V nautti ruohosta jälleen niin, ettei päätä meinannut ylös saada. Tarhan siivouksen ja muun puuhailun jälkeen suunniteltiin siskon kanssa minun tunteja tulevaisuuteen ja tarkoitus olisikin aloittaa ensi viikolla kevyillä tunneilla. Vaikka Viva on jo täysin kunnossa, on työt silti aloitettava rauhallisesti rasitusta lisäen pikku hiljaa.