Hemmotteluhetki ja ratsastajan kunnon loppumista

Maanataina pääsimme pitkästä aikaa tunnille. Teimme tosi kivaa tehtävää, joka paransi Vivan vinoutta tosi paljon. Loimalla kiemurauralla tehtiin monta volttia eri suuntiin. Kuva hahmottaa ehkä enemmän kuin omat selitykseni. Minusta tuntuu, että taipuminen parani tosi paljon tunnin aikana ja kaatumiselta vältyttiin kun asettelin välillä ulos. Emme siis meinannut kaatua vaan, kun Viva on tosi vino varsinkin oikeaan kierrokseen. Yritä tässä nyt selittää.. :D

Piirustustaidot 10+

Kiemurauraa teimme ensin käynnissä ja sitten ravissa. Uusi lajimme taitaa olla keilaus. En välillä saanut tammaa oikein loppuun asti taipumaan, niin keilat sitten lenteli ja jäi kavion alle. Näistä sitten siirryimme tekemään vastalaukkoja ja voi morjes vaan. Olin niin kuollut kaikesta työmäärästä, että oksat pois. Yhtään en tiennyt handlaako hevonen vastalaukkoja, mutta hyvin ne meni. Kerran vaihtoi laukan, mutta tosi kivasti meni. Montaa kertaa en näitä tehnyt suuntaansa, kun aika raskasta puuhaa oli. Ainakin itselle, en sitten hevosesta tiedä. Tunnin jälkeen oli toisaalta hyvä olo, mutta toisalta niin huono olo kuin olla ja pääsee. Tärisin ihan vain kun olin niin loppu. Osasyynä varmasti oli seuraavana päivänä alkava oksennustauti.

En oksentamiseltani päässyt tallille, joten Vivan liikuttaja-apulainen kävi hoitamassa homman kotiin. Tein kuolemaa vielä eilenkin, joten tamma sai ihan vapaapäivän. Hevoset ulkoilevat niin paljon, että varmasti kävelevät tarhassa riittävästi.

Vielä tänäänkin Viva sai vapaapäivän ja siihen päälle vielä hemmottelun. Siskoni Henna opiskelee hevoshierontaa ja käytinpäs tätä heti hyödykseni. Hevonen kun on Hennalle tuttu, niin mitään alkulöpinöitä ei tarvinnut käydä. Opiskelijat olivat ostaneet itselleen TENS-laitteet ja tätä tamma pääsikin heti koittamaan.

Sähköiskuja hevosraukalle

Tamma nukkui melkein koko käsittelyn ajan. Oli kiva seurata vierestä, kun venyttelyt ja kaikki sujui ihan mukisematta. Taisi tamma oikeasti nauttia tästä. Vasen lapa oli hiukan jumissa ihan ylhäältä. Tässäkin voisi olla syy miksi ei oikeassa kierroksessa suju. Kyllähän semmonen nyt kiristää toista.

"Juu ota just siitä, vähä oikeelle, vielä vähä, aah ihanaa"

Sovittiin Hennan kanssa että otetaan viikon päästä uudestaan vielä, niin saadaan noita lapoja aukeaan vielä paremmin ja sitten jatkossa kerran kuussa. Mitään hirvityksiä ei siis löytynyt, joten en mä nyt varmaan ihan väärin töitä ole tamman kanssa tehnyt. Ammattilainen toki Henna ei vielä ole, mutta tekemällä sitä oppii. Sain kasan neuvoja miten tämmöistä vanhaa hevosta kannattaa venytellä, mutta mun pitää kyllä oppia ne kädestä pitäen että opin oikein.

Puttestakin on tullut jo iso poika. Veeti edustaa pää puskassa.

Huomenna olisi tarkoitus suunnata käyntilenkille. Lauantaina testaillaan varmaan uutta satulaa ja sunnuntaina onkin tunti. Mihin ihmeeseen nämä päivät oikein katoaa?