Eipä tullut satulakauppoja

Syvä huokaus. Miten yksi satula voi teettää niin paljon pään vaivaa? Tai no ei niinkään satula, vaan siihen uppoava raha? Olen niitä tyyppejä, etten periaatteestakaan halua monen tonnin satulaa, kun ei ole pakko. Miten sellaista uskaltaisin edes käyttää? Jos hevoseni selässä olisi 4t€ maksava penkki, enhän minä siihen voisi edes istataa miettimättä naarmutanko sitä. Ei sillä, totta kai haluan oikeanlaisen satulan, mutta rajansa kaikella. Sovitettavana ollut satula oli kuin unelmien täyttymys minulle, muttei hevoselle. Harmillisesti uudemman koetuksen jälkeen huomasimme, että ilma kanava on liian leveä Vivan selkään ja se ottaa melkein kiinni. Selkä siitä kipeytyisi jos ei mikään muu. Lisäksi mietin sen leveyttä vielä uudestaan. No eipä tullut kauppoja, mutta myöhemmin varmasti löytyy sopiva. Meinasin ensin myydä vanhan penkin pois, mutta ajattelin pitää sitä niin kauan, että uusi löytyy.

Vivan selkään on koetettu jos jonkun näköistä. Siskoni Prestige oli malliltaan passeli, harmillisesti liian kapea. Albion istui myös kaarevuudeltaan, muttei kellään ollut oikeaa leveyttä. Tarkoituksena olisi soitella muutamaan paikkaan ja pyytää satuloita sovitettavaksi. Viva kun ei kopissa olemista niin rakasta, otan satulat mielummin kotiin koetettavaksi, kuin lähtisin matkustamaan satuloiden luokse hevosella.

Alkukävelyä

Tänään jatkoin satuloiden sovittelua ja päädyin ratsastamaan ilman satulaa kentälle. Laitoin itselleni turvaksi kaulanarun, josta saisin tarvittaessa hyvin tukea. Vaikkei Viva meinannut ensin taipua mihinkään, se vaikutti silti kivalta ratsastaa. Tamma rupesi hieman myötäämään niskasta tai no ainakin hetkittäin. Käytin taivutuksessa apua kiemurauraa, jolloin minun on helppo keskittyä hommiin.

Pääsimme töihin.

 Tajusin juuri näitä kuvia katsoessani, etten kyllä osaa yhtään istua ilman satulaa. Tähän väliin on hyvä oikeasti ottaa satula pois käytössä ja jatkaa harjoittelua. Uskaltauduin jopa ravaamaan muutaman pitkän sivun, mutta eihän siitäkään mitään tullut.

Loppukäynneissä pään laskeutuminen onnistuu jo kivasti.

Ratsastuksen jälkeen Viva pääsi taas nauttimaan vihreää. Minun oli pakko ajaa vielä illalla uudestaan tallille moikkaamaan tammaa ja syöttelemään ruohoa. Huomenna oli tarkoitus lähteä Maijan mukaan Ypäjälle pääsykokeisiin, mutta koska aikataulujen mukaan lähtö kotiin olisi ollut aika myöhäinen, jouduin jättäytymään kotiin. Muuten ei väliä olisi ollutkaan, mutta huomenna on Jonnen kevätjuhla.