torstai 3. syyskuuta 2015

Epätoivoista treeniä!

Tänään, kun katson eilisiä ratsatuskuvia, mietin mihin soppaan olen lusikkani heittänyt. Eihän tässä ole enää mitään järkeä. Ratsastustaitoni ovat enemmän kuin ruosteessa ja saattaa olla jopa noloa mennä julkiselle paikalla ratsastamaan. Mutta onko sillä väliä mitä muut ajattelevat? No ei ole, sanon minä. Tiedän itse kuinka mikään ei oikeasti suju, mutta yritämme silti.


Minusta tuntuu juuri nyt siltä, että olen pilannut hevoseni. Olen muutaman kuukauden katsonut kuinka hienosti se kulkee, mutta kun itse ratsatan, ei minusta todellakaan tunnu siltä. Eilen minusta tuntui siltä, kuinka koko paketti olisi levinnyt käsiin.


Ajattelin mukamas fiksuna, että harjoittelen taas kannusten käyttöä kisoja ajatellen. Nyt kuitenkin päätin, että pitäkää kannuksenne. Käyn ostamassa ennen kisoja mahdollisimman pyöreät, oikeat feikkikannukset. Ei minun hevoseni tarvitse niitä, en vain osaa ratsastaa sillä viellä. Osaksi tästä avautumisestä syytä näitä hemmetin hormooneja jotka synnytyksen jäljiltä valloittavat mieleni, mutta oikeasti syy on omassa tyhmässä luonteessani. Innostun liian helposti, eikä missään ole mitään järkeä.


Yritin siis eilen harjoitella tulevaa rataa, muuten se sujuikin hienosti, mutta kun jätin raipan pois, ei hevonen liikkunut eteenpäin. Se oli laiska kuin mikä. Ensin syytin hevosta, mutta sitten päätin tarkistaa sen saaman ruuan ja lisätä sitä. Ei sillä enää vain kävellä, joten se oikeasti tarvitsee myös energiaa. En saanut Vikkeä millään laukkaamaan määrätyissä kohdissa ja meinasin itkeä. Nyt kuitenkin päätin olla murehtimatta ja olla varsinkin syyttämättä hevosta. Otan rennosti ennen kisoja, enkä aio murehtia kisoja yhtään,


Ensi viikolla suunnitelmissa on tehosterokotus ja siitähän seuraa lomaa pari päivää. Perjantaina osallistun todennäköisesti Pilatekseen yksärin muodossa. Muuten otamme ihan rennosti. Tänään menemme maastoon jos saamme seuraa tai sitten käyn vaan rapsuttelemassa hevosta. Eilenkin kävin lopuksi pienen maastolenkin ja molemmat nautimme siitä kyllä.


Onko kellään muulla koskaa oloa, että on aivan paska ratsataja?
Tekisi mieli antaa koko hevonen pois, kun ei vain osaa.

2 kommenttia:

  1. Siinähän ne taidot kehittyy kun vaan jaksaa treenata! Ja kantsii tehdä tosi paljon siirtymisiä eri askellajeista toiseen ennenkuin aloittaa kunnon laukkatyöskentelyn. Oon huomannut että peruutuksetkin herättelee hevosta tosi paljon ja siksi teen niitä usein heti alussa. :) tsemppiä teille jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos hyvistä neuvoista. Ihanaa, kun joku viitsii jakaa hyviä vinkkejä

      Poista

Millainen minusta on tullut?

Hevosmaailma elää murroksen aikaa ja tuntuu pelottavalta hypätä johonkin uuteen, mutta kuitenkin tuttuun. En oikein vielä tiedä millainen tu...