Mukana taas!

Täällä sitä taas ollaan ja valmiina hevosen selkään. Minulla on ollut erittäin pätevä ja tärkeä syy pysyä pois hevosen selästä. Meille syntyi nimittäin perheenlisäystä 9.8.2015 klo 16:44. Kuukauden etuaikaisena syntyi tuleva ponityttö.

Maailman kaunein tyttö

Hevostyttö pienestä pitäen.

Vaikka tytön syntymästä onkin vain vähän aikaa, olen silti päässyt ratsastamaan itsekkin pitkästä aikaa. En raskausaikana halunnut ottaa mitään riskejä ja maltoin odottaa loppuun asti. Nyt olen ollut reilun viikon säännöllisesti hevoseni selässä.

Kuinka hyvältä tuntuukaan sanoa hevoseni. En vieläkään meinaa uskoa sitä, että minulla tosiaan on ihan oma hevonen. Meinasin aluksi, että Vikke lähtee myyntiin ja sille etsitään parempi koti. En tahdo vaivata sukulaisia lapsenlikoiksi, mutta ei minun olekaan tarvinnut vaivata. Siskoni ovat tarjoutuneet itse ja vauva onkin niin kiltti, että hän nukkuu vaunuissa ratsastukseni ajan.

Ratsastus ei vielä suju kovin hyvin, mutta tarkoitus olisi nyt ruveta aktiivisesti treenaamaan ja kiertämään 1-tason kilpailuja, lajina todennäköisesti vain kouluratsastus.

Vikke on ollut tosi kiva ratsastaa, se on herkkä, muttei kuitenkaan mikään automaatti. Välillä persekin tuntuu lentävän vauhdikkaasti, muttei tämäkään haittaa. Jäynäillä ruuna osaa kyllä.

Synnytyksestä on kohta kolme viikkoa ja sain aivan päättömän ajatuksen. Tarkoitus olisi suunnata pari viikon päästä koulukisoihin. Ilmoitin itseni heti kun kutsu tuli, toivottavasti mahduin vielä mukaan, kun osallistujamäärä oli rajattu. Aikaa treenata on 2,5 vkoa, mutta voittamaan ei olla menossa vaan katsomaan mitä hevonen meinaa ja saada jokin pohjatulos, josta voimme lähteä parantamaan. Luokkana on HeC:1 2000, eli ihan mukava luokka.

Nyt blogikin on taas herännyt henkiin! Toivon, että saan välillä jonkun napsimaan kuvia, niin tätä olisi mielenkiintoisempi lukea!