Aika siintää menemään.

Voi ei miten aika on taas vierinyt. Meille kuuluu vaikka ja mitä. Ihan ensiksi voin paljastaa Teille, että Oliver on asunut kotipihassa jo puoli vuotta. Oliverin kaveriksi muutti blogistakin aikaisemmin tuttu Roni. Eläinlääkäri kävi kuukausi sitten raspaamassa hevosten hampaat. Oliverin tilanne ei ole puolessa vuodessa muuttunut mihinkään, mutta Ronin suu olikin vuodessa muuttunut niin paljon, ettei tässä auta muu kuin päästää ruuna vihreimmille laitumille. Olemme joutunut odottamaan maan sulamista, jotta ruuna saadaan haudattua. Ikäviä tilanteita, mutta eipä näille mitään voi ja alkaa Ronillakin ikää olla. Muistakaa pitää rakkaistanne huolta ja pitäkää raspausvälit lyhyinä!

Roni

Oliverilla onkin ollut omat ongelmansa. Hevosten asuessa kahdestaan kotipihalla, O:n eroahdistus paheni ja yksin tallissa ollessaan hyppi pystyyn ja touhu oli vaarallista. Homma parani ja Oliverin sai laitettua hyvin kuntoon käytävällä hieman steppailua lukuunottamatta. Homma kuitenkin taas on menossa huonompaan suntaan ja homma on aloitettu taas alusta.

Oma komistukseni.

Loppuvuodesta Oliver alkoi pukitella lähes jokaisessa laukannostossa. Hieroja tutki ruunan moneen kertaan ja jäykkyyksiä löytyi ja hieromista jatkettiin. Veikkauksena oli pakkaset ja niiden aiheuttama pöllöenergia, mutta homma vain jatkui. Oli parempia aikoja, mutta jotenkin itseäni jäi vaivaamaan asia ja toinen takajalka alkoihin reagoida ja askel oli selkeästi lyhyempi. Soitto luottoeläinlääkärille, joka kuvasi heti kintereen ja iso kinnerpatti sieltä löytyikin. Toinen jalka kuvattiin samalla ja sieltäkin löytyi patti. Molemmat luutumisvaiheessa ja nyt odotellaan ja liikutellaan. Selkään en ole uskaltanut mennä kentän jäiden takia ja kun kenttä tuli hyväksi, O pudotti kenkänsä ja nyt odotellaan kengittäjää.

Möhömahainen ruunani.

Uusi satula löytyi ja luojan lykky satula.comissa on olemassa satulan vuokrauspalvelu, sillä uuden satulan hintalappu oli 2500e. No mutta mihin sitä muuten rahojaa käyttäisi onnellisena kuin omaan mussukaan, jolla joka paikka kränkkää. Enää pitäisi löytää hyvä nivelaine, mutta sen kanssa olen odotellut, koska ensi viikolla meille on tulossa käymään St Hippolyten rehuedustaja. Lähetin viime viikolla heinäanalyysinäytteen ja toivon, että se ehtii tulla ennen sitä. Saadaan laskettua hevoselle oikeat ja kunnolliset ruuat.

Perhepotretti.

Ja jotta uutta asiaa ei olisi kerralla sulatettavaksi, ustin pari viikkoa sitten ponin lapsille. Laitoin ostoilmoituksen ja sainkin mukavalta kuulostavan ponin tietooni. Ei kun autoon ja matkaamaan Jyväskylään koppi auton perässä. Vastassa oli pullero ponimummo, joka paukkautui mukaan kasan loimien, suitsien, satulan, valjaiden ja kärryjen kanssa. Joku saattaisi pitää minua hulluna, kun ostan 25v toisesta silmästään sokean ponin. Silmä on kuitenkin ollut sokea jo nuoresta asti ja poni on elämänsä kunnossa. Liikunta aloitettiin pikkuhiljaa ja ruokinta muutellaan niin, että kiloja karisee ennen laidunkautta. Lapset ovat onnellisempia kuin ikinä kun saavat paijata Riina-ponia joka päivä.

Kuinka ihanaa ensin piehtaroda ja sitten ravistella hiekat pois turkista.

Oliver yrittää saada Riina leikkimään, mutta Mummoa ei paljon kiinnosta.

Tällainen uutispläjäys tällä kertaa. Haluaisitteko kuulla jotain lisää?