Mihin ihmeeseen aika on taas mennyt..?

Oliverin saikut on saikkuiltu ja olemme palanneet takaisin treeniin. Kävimme paljon parin viikon aikana metsissä, teillä ja kentällä. Itse en suinkaan ratsastanut, vaan otimme maastakäsittelyajan. Aika tuntuu menevän ihan siivillä ja stressi iskee joka asiasta. Onneksi tallille pääsee karkuun mm. kolmen viikon päässä olevilta häiltä. Musta on jotenkin tullut niin saamaton, etten ole vieläkään saanut ostetuksi Oliverille uutta riimua. Onneksi se ei haittaa, kun riimun ulkonäkö on ennemmin haitta, kuin se, että se kalvaisi hevosta.

Olen koittanut epätoivoisesti ratsastaa myös ilman jalkkareita ja enää se ei pelota. Laukkaa en vielä ole uskaltanut, mutta ravissa työskentely on oikeestaan aika kivaa ilman turhakkeita. Jos sitä loppukesästä jo uskaltaisi myös laukata ilman jalustimia :)

Mulle on tullut sellainen olo tuon parin viikon saikun jälkeen, että luotan Oliveriin paljon enempi ja uskallan tehdä asioita mitä ennen en ole uskaltanut. Ihan jotenkin erilainen moodi kaikkeen tekemiseen.

Vaikka esimerkiksi tänään Oliver oli aivan hirveä aluksi ratsastaa, en enää luovuta niin helpolla. Kyllä mulla on aikaa saada hevonen kivan pehmeäksi ja liikkumaan pohkeesta eteen. Tahdon nykyään enemmän yrittää, enkä todellakaan luovuta enää niin helpolla kuin ennen.

En vieläkään voi luvata aktivoitua blogin suhteen. Mutta odottakaas vaan kun olen rouviintunut, niin ehkä sitten olisi aikaa enemmän. Kuvat on muuten tänään otettuja!