Ja mä kun luulin, että päästäis jo pois kuopasta.

Onneksi reuna sentään jo häämöttää. Meillä meni Oliverin kanssa tosi hyvin, mutta perjantaina tuli hiukan hankaluuksia. Vastassa mua oli talli monta tuttua, mitään kummallista ei ollut käynyt ja O:kin oli jo harjattu mulle vamiiksi.

Tältä näytti perjantai-iltana.

Pikaisen harjauksen jälkeen vedin saappaat jalkaan, kypärän omaan päähäni ja hepalle varusteet. Aistin jotain outoa, mutta ajattelin O:n olevan hiukan uninen, kun se oli olosuhteiden pakosta joutunut seisoskelemaan useamman päivän peräkkäin puolikkaan päivän sisällä.

Ulostaluttaessa Oliverin olemus muuttui täysin. Aivan kuin hevonen olisi ollut tuhannet turvat, niin kovin se vaappui ja näytti siltä, että se kaatuu. Äkkiä satula pois selästä ja kentälle tutkimaan mikä on. En itse löytänyt mitään normaalista poikkeamaa, joten soitin siltä istumalta päivystävälle. Eläinlääkärin kanssa pohdittiin puhelimessa, että mikä on. Sain ohjeeksi kipulääkätä ja laittaa tarhaan. Tarhaan siksi, että jos O oikeasti kaatuu ei sitä tallista saa silloin ulos.

Lähdin välillä käymään kotona ja kun palasin sain kuulla kuinka Oliver oli riehunut tarhassa ja pukitellut oikein urakalla. Johonkin siis sattui ja lääke auttoi. Henna hieroi tai oikeastaan kävi läpi mahdollisia paikkoja mistä voisi etsiä jumeja/lukkoja. Muutama lukko kohta löytyikin ja on melko varmaa, että joku hermo olikin pinteessä, mikä aiheutti tuon kännikohtauksen. Samalla löytyi yksi aavistuksen turvottava lihas, johon ohjeeksi saatiin arnika ja viikon käyntikuuri.

Oliver oli tännän sitä mieltä, ettei häntä mikään vaivaa

Lenkkiseura

On hiukan tylsät maisemat, mutta onneksi kevät tekee tuloaan.

Tänään meillä olisi ollut kisakauden avaus, mutta jouduin perumaan lähtöni. Pääasia kuitenkin on, ettei Oliveria vaivaa mikään iso juttu. Kyllä me niihin kisoihin vielä keritään!