Kuukauden kuulumiset yhdessä postauksessa!

Voi taivas, että mua oikein hävettää kun en ole päivittänyt blogia yli kuukauteen. Syynä on aikapula ja ehdottoman paska tietokone. Viime aikoina on ollut ihan liikaa rahamenoja, niin uusi tietokone saa odottaa. Puhelimella tai tabletilla en kovin järkevästi osaa päivittää ja kirjoitusvirheitä tulee entistä enemmän.

Tipuin Oliverilta marraskuun lopulla, jonka jälkeen en ensin edes tajunnut pelkääväni hevosta, mutta koska en kyennyt ratsastamaan takaraivoon alkoi tulla pelko. "Mitä jos tipun uudestaan? Mitä jos Oliver alkaa heittämään minua alas? Mitä jos oikeasti satutan itseni?" Nämä ajatukset pyörivät päässäni öisin ja päivisin. En lakannut hoitamasta Oliveria tai juoksuttamasta, mutta ratsastus oli muutaman viikon tauolla. Tippumisen jälkeen ratsastin parissa valkussa ja itsekseni, muttei se tuntunut yhtään hyvältä, enemmin mua vaan pelotti omat ajatukset.

Kävin lääkärissä, joka määräsi mut magneettikuvaan. Ortopedi oli aivan varma, että olen hajottanut lantion seudulta jotain, mutta luojan kiitos en. Kahdessa lihaksessa näkyi jotain ja diagnoosi oli revähdys. Muutama viikko paussia ja hyvä tulee. Tallimestari ratsutti Oliveria ahkerasti, kun en itse päässyt kyytiin. Jouluviikolla olin todella paljon töissä, niin tallilla käymiset oli todella hätäisiä.

Jonne ja Oliver joulupäivänä.

Joulun jälkeen koittikin uusi vuosi. Ja heti vuoden ekana päivänä pakkasin Oliverin tavarat ja itse hevosen koppiin ja muutimme takaisin tuttuun ja turvalliseen paikkaan. Marras-joulukuussa tapahtui niin paljon asioita, niin kotona kuin tallilla, joten päädyin tähän ratkaisuun. Tälläkin viikolla, mulla on ollut niin hirmuisesti töitä, ettei ole ehtinyt Oliverin selkään kuin kerran. Tallilla olen piipahtanut pari kertaa sovittelemassa satuloita. Uusi satula löytyikin. Prestige Roma VSD on koulupainoitteinen yleispenkki. Se muuten tuntuu oman ahterin alla paljon paremmalta kuin se vuokralla ollut Otto Schumaher. Koulusatulan olisin halunnut, mutta rahaa olis pitänyt löytyä 2500 euroa. Mielummin päädyin tuhat euroa edullisempaan yleispenkkiin.

Eilen olin muuten tosiaan tallilla ja olin Oliverin kanssa ekaa kertaa maastossa selästä käsin. Ennen lähtöä papatin, etten todellakaan uskalla tulla ratsain, että voin kyllä jalkaisin lähteä mukaan.
 Mutta onneksi lähdin, reissu oli oikein onnistunut. Sovimme kävelylenkistä, mutta miten ihanaa olikin ravata lumisella metsätiellä vailla huolia. Pelkoni karisi kyllä sinne metsään ja nautin taas ratsastuksesta. Pyörähdin nopsaan lenkin jälkeen kentällä, jossa O oli todella rento ja hyvä ratsastaa. Tällaista menoa kun saisin aina! On muuten kiva ratsastaa ulkokentällä ja haistella raikasta ilmaa. Pohjakin on mitä parhaimmassa kunnossa, eli ei jäässä!

Oliver sai tarhakaverin, Albuksen! Nyt ei tartte olla yksin!