Sain tämän haasteen yhdeltä mun lemppari bloggaajalta, eli Millalta. Milla kirjoittaa Waldgeistory blogia, joka kertoo hänen ja hevosensa elämästä. Haasteen tarkoituksena on kertoa mitä kukakin on hevoseltaa/vuokrahevoseltaan/hoitohevoseltaan oppinut. Minä kerron nyt mitä olen Oliverilta oppinut:
..ottamaan riskejä.
Tai no otin ison riskin ostaessani Oliverin. Ei ole ihan tavallinen tarina se miten hankin ruunan, mutta siitä en nyt jauha enempää. Joskus onnistuessaan pitää ottaa riskejä. Joskus valinta menee nappiin, joskus taas päin mäntyä.
..kärsivällisyyttä.
Oliver ei todellakaan ole mikään maailman helpoin hevonen ratsastaa. Se ei anna minulle mitään ilmaiseksi, mutta palkitsee kyllä, kun teen oikein. On ollut mukavaa huomata, kuinka oma kärsivällisyyteni on O:n myötä parantunut, vaikkei tässä yhteistä taivalta olekkaan kovin paljoa takana.
..istunnan merkitystä todellisuudessa.
Oliverhan on erittäin herkkä istunnalle. Jos minä puristan jalalla ja yritän laukata, laskee ruuna käynniksi. Vaikka miten pyytäisin eteen, mutta jos itse kippaan liikaa eteen, emme käyntiä kovempaa pääse. O itseasiassa tuntuu välillä olevan ihan hämillään mitä siltä pyydän.
..tukiverkon tärkeyden.
Tuntuu hassulta sanoa, että hevonen voi opettaa omaa henkilökohtaista elämää, mutta kyllä se vaan niin on. Oliver näytti minulle ettei viihdy isolla tallilla. Kun palasimme takaisin siskoni luo, Oliver on kuin mikäkin lammas. Iltaruokien aikana se saattaa katsoa, mutta ei yhtään kopsuta, puhumattakaan hypi pystyyn. Maneesitallilla O oli todella levoton ja se oikeasti irvisteli naapuri kavereille hampaat irvessä, kun oli iltaruuan aika ja HYPPI PYSTYYN, siis Oliver. Oma mieli lepää talliystävien keskellä ja hevonenkin on oma rauhallinen itsensä.
..virheitä saa tehdä, jokainen.
Oliver antaa minun tehdä virheitä, ilman että vetää niistä palkoa nenäänsä. Tosin mitään ei tällöin tapahdu. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, ei edes minun. Virheistä oppii tekämään oikein ja tällöin saan kiitoksena kauniisti kulkevan hevosen. Mikä voisikaan olla parempi kiitos?
Koska olen viettänyt pitkän ajan ilman blogeja, en todellakaan tiedä ketä on jo haastettu mukaan. Haastan kuitenkin kolme seuraavaa bloggaajaa:
Millainen minusta on tullut?
Hevosmaailma elää murroksen aikaa ja tuntuu pelottavalta hypätä johonkin uuteen, mutta kuitenkin tuttuun. En oikein vielä tiedä millainen tu...
-
Tahvo tuo meidän pieni riiviömme täytti helmikuun alussa puoli vuotta. Olin päättänyt jo aiemmin, että helmikuussa koittaisi se päivä kun e... -
Hemmo sai syksyllä klinikalta kipulääkekuurin. Ensimmäinen ei vaikuttanut mitenkään ja toinen lääke sai sen vatsan räjähtämään. Vaiva tasoi...
-
Pala on kurkussa, mutta samalla ahdistaa. En enää erota närästääkö minua vai onko tämä kuristava tunne ahdistusta joka ei jätä minua rauhaa...
Kivasti kirjoitettu haaste, kiva että teit! :)
VastaaPoistaWaltsukin on aikalailla samanlainen, mitä tulee talleihin. Isoilla talleilla se on häslä ja malttamaton, kun kaikki toimii enemmän ehkä "liukuhihnamaisesti". Ollaan oltu nyt pienemmällä tallilla reilu vuosi ja ero oli todella selkeä jo parin ensimmäisen päivän aikana. Waltsu ei enää kuopinut ja sählännyt hoitaessa, vaan se seiso rauhassa paikallaan. Se ei ollut jatkuvasti kärttyinen, vaan oli todella rauhallinen ja lupsakka. Se selkeästi rentoutui kun pääsi pienemmälle tallille. Tosin onhan tämä nykyinen talli yli 10 hevosen paikka, mutta siellä on kaksi erillistä tallia ja pihatto.
Se kiva huomata, kun hevonen viihtyy, viihtyy itsekkin. Meillä on nyt tallilla n. Parikymmentä heppaa, mutta samassa tallissa ei ole karsinoita kuin 8. Loput on ulkotallessa tai pihatoissa. Silti ollaan ihan rauhallisessa ympäristössä, kun ei ole kahtakymmentä ihmistä samaan aikaan tallissa sisällä
Poista