keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Mulla on oikeasti hieno hevonen!

Maanantaina meinasi itku tulla, kun laittelin Oliveria kuntoon. Olkapää on ollut jälleen todella kipeä, eikä satulan nostaminen tuntunut kovin kivalta. Sain kuitenkin hampaat irvessä ratsastettua, mutten todellakaan tehnyt mitään kovin ihmeellistä.


Tiistaina olin jo luovuttaa, mutta pyysin kaverini Karitan ratsastamaan. En voinut kiusata itseäni yhtään, että pääsin tänään töihin. Heillä synkkasi ihan kivasti ja Oliver pääsi hieman erilailla liikkumaan. Sormet syhysivät itsellä päästä selkään, mutta onneksi annoin käden levätä, sillä jo tänään se oli ihan ok!



Tänään sitten olin vähän hälläväliä fiiliksillä menossa kyytiin. Oliver on ollut hieman tahmea, mutta nyt liikkui kivasti eteen jalasta. Pääsin ensimmäistä kertaa laukkaamaan niin, että minä määräsin milloin siirrytään raviin. Olin aivan hikinin jo vartin jälkeen, mutta hehhe niin oli hevonenkin ratsastuksen jälkeen. Ihan ensimmäistä kertaa! Nyt lämpötila on noussut hurjasti ja ruunalla on hirmuinen talviturkki. Tallille sain aamupäivällä seuraksi Karitan, jolle kiitos vielä kuvista!



Tänään päätin, että nyt ostellaan loimia niin, että voidaan klipata ruuna. Mukavampi se on, kun voi olla pihalla, eikä sisällä kuivamassa. Oliver kuitenkin menee tarhaan kahdeksan maissa ja ulkoilee sinne klo 20 asti, ellen ole sitten illalla ratsastamassa. Saisi siis edelleen ulkoilla, eikä seistä sisällä.

Oliver on muutenkin kotiutunut nyt tosi kivasti. Enää ei ole vatsa löysä, eikä muutkaan vaivaa. Maneesin ollessa tyhjä tai tallin, saattaa ruuna huudella kavereiden perään, mutta eipä tästäkään haittaa ole.


Saatiin aikaiseksi otettua pieni videokin loppu mummoraveista. Vauhti ei päätä huimaa, kun rauhallisesti mennään.

  

4 kommenttia:

  1. Teidän menohan näyttää jo kivalta ja Oliver on muuttunut paljon pareman näköiseksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kovasti, mutta silti rauhassa koitetaan puuhailla.

      Poista

Millainen minusta on tullut?

Hevosmaailma elää murroksen aikaa ja tuntuu pelottavalta hypätä johonkin uuteen, mutta kuitenkin tuttuun. En oikein vielä tiedä millainen tu...