Miten aika voikin rientää?

Taas on viikko kulunut ihan hujauksessa. Reippaasti olen tallilla käynyt ja päässyt ratsastamaan oikein kunnolla. Tästä taitaa nyt tulla tällainen tylsä viikkokatsaus

Sunnuntai:
Ratsastin ekaa kertaa maneesissa. Maneesi olikin ihan tyhjä, niin pääsimme rauhassa tutustumaan ympäristöön. Kävimme vain askellajit läpi ja olinkin ihan kuollut. Tuo mun talvitakki on aivan liian paksu näille pakkasille. Hiki tulee jo kävellessä.

Maanantai:
Jatkettiin tutustumista maneesiin ja höntsäiltiin vain. Olevinaan yritin jotain, mikä ei todellakaan onnistunut. Nyt oli jo kavereitakin, niin säkäkorkeus kasvoi ainakin 15 senttiä. Jokaiselle joka ovesta tuli tai meni, piti hirnua.

Tiistai:
Olin aamulla työpaikan kautta jogassa ja sen jälkeenkin olin niin kipeä, etten todellakaan päässyt itse selkään. Siis kun paikat naksahteli auki, niin tuntui että joka paikkaan vain sattui. Oliverin liikutusapulainen pääsi selkään ekaa kertaa uudessa paikassa ja innoistuinkin pitämään hieman tuntia siinä samalla. Helppoa se on nääs muita neuvoa, kuin ratsastaa itse. Pieni kateuden tunnekkin tuli, kun näki miten hienosti ruuna lopulta kulki ja rentoutui.

Keskiviikko:
Oliverin liikuttaja Matte hoiti ratsastuksen. Itse oli töissä :(

Torstai:
Mulla oli ihan hanurista oleva työvuoro, joten ei toivoakaan tallille menosta. Mattekaan ei töidensä takia ehtinyt ratsastamaan, joten ruuna sai vapaan rapsutusten kera.

Perjantai:
Kävin illalla juoksuttamassa Oliverin. Virtaa piisasi ja nyt sen oikein huomasi miten O:n kunto on noussut kohisten. En suinkaan juoksuta ainoastaan ympyrällä, vaan kävelen itse maneesin keskellä, jolloin ruuna kulkee uralla.

Tyytyväinen otus lauantaina.

Lauantai:
Oliver oli ihan tosi mukava ratsastaa. Tuntui siltä että meillä alkaa palaset loksahdella paikoilleen. Tai sitten taivuttelu ja avaavat tehtävät ovat olleet oikeasti hyödyksi. Ratsastuksen jälkeen mulla oli sellainen olo, että omistan maailman mageimman hevosen. Se ravi mikä irtosi, oli todella upeaa.

Sunnuntai, eli tämä päivä:
Olin ensimmäistä kertaa ikinä Tiina Vuorisen valmennuksessa/tunnilla. Kyseessä on istuntaan keskittynyt opettaja. Hän opettaa mm. Centered Ridingiin ja Wendy Murdoch metodiin pohjautuvaa kehotietoista ratsastusta. Olin varannut itselleni 60min yksityistunnin, jota odottelin kauhunsekaisin tuntein. Ensin Tiina seurasi touhujani ja sen jälkeen lähti korjaamaan asentoani. Jalkojani korjattiin oikeaan asentoon päin, eikä niitä kuulemma ihan heti oikein saada, sillä lonkankoukistajani ovat kireät kuin viulunkielet. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu ja istuin lopulta jalka pitkänä ja vielä oikeassa kohdassa.

Opin monta uutta asiaa miten minun pitää mukautua liikkeeseen ja miten helpotan tätä. Keventäminenkin tuntui kuulkaas niin kevyeltä ja helpolta. En voi kuin suositella tätä muillekkin.

Lopuksi korjasimme vielä hieman yläkropan asentoa aina palleasta rintakehään. Kuinka hienoa oli kun Oliver oikeasti kääntyi voltille kun käänsin rintakehääni. Siis ihan huippua. Toivosttavasti pääsen ensi viikollakin mukaan!

Tämä fiilis meillä oli Oliverin kanssa sunnuntain valkun jälkeen.