Sattuuuu, joka paikkaan sattuu!

Olin eilen pitkästä aikaa tunnilla. Koulurääkki kouluhevosen kanssa ei ollutkaan hyvä idea, varsinkaan kun seuraavana päivänä oli luvassa tärkeä meno. Joku saattaa muistaa kimon hannoverin Gussin, valitsin sen ihan itse tunnille. Joo on se kiva sentään että hevonen osaa asiat mitä tehdään, mutta kun ruunan ilme oli välillä semmonen et "tuuppa nyt mäkeen sieltä mun selästä, niin mä näytän miten nää hommat hoidetaan".

Kivaa mulla kyllä oli, mutta ne hevosen liikkeet on jotain hirmuista. Ravi on suurta ja laukka koottua piiperrystä verrattuna tykinkuulaan suomenhevoseen mihin olen tottunut. Ensimmäisen vartin mäkihyppääjä -asennon jälkeen hiffasin että voi siellä taaksekkin nojata.

Asiat tunnilla oli niin vaikeita ymmärtää tämmöiselle oikeasti blodille, joten en viitsi edes yrittää selittää. Kolmikaarista tehtiin joo myös ja laukkaa ja ravi-laukka siirtymisiä pääty-ympyrällä. Se tunne oli vaan niin uskomaton, kun loppuraveissa horjut ja lentelet kun et jaksa enää ja loppukäynneissä meinaat oksentaa ja tippua.

Vieläkö joku kehtaa väittää ettei ratsastus ole urheilua?

Mulla paloi ratsastustunnin aikana varmaan 5000 kaloria, tai ainakin niin hikinen oli. Tämä saattaa johtua kyllä siitä että olen päättänyt ottaa kaiken irti ratsastuskerroista, varsinkin tunneilla.