sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Uusi tuttavuus

Viime aikoina olen ollut vanhalla tallilla auttassa hommissa. On ollut mukavaa tavata vanhoja tuttuja ja vähän ikäväkin on tallille tullut. Tykkään tehdä tallihommia ja ajattelenkin ne aina hyötyliikuntana. Mahdollisuuksia on ollut monia päästä ratsasamaan, mutta olen jättänyt tilaisuudet käyttämättä. Mielummin touhuan tallitöiden parissa, kuin istun hevosen selässä.

Eilenkin sain aikaa kulumaan tallilla neljä tuntia, vaikken siivonnut kuin pari hassua karsinaa ja laittelin heiniä sekä vesiä. Harjailin hevosia ja Teukkaa taluttelinkin hetken kentällä.

Teukka otti kaiken ilon irti auringosta ja nukahti sen lämpöön.
Tänään olin tunnilla ihan extempore. En ollut edes suunnitellut meneväni tallille, mutta koska olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, oli tilaisuuteen tartuttava. Olisin saanut valkata lähes minkä vain hepan, mutta päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon. Sain siis tunnille koemielessä suokin nimeltä Vipsi. Tämä maastomopona toimiva raakile, ei valitettavasti ymmärrä vielä kentän kiemuroista, asetuksista tai puolipidätteistä mitään. Mutta hei huom VIELÄ.

Vasempaan kierrokseen tamma kulki hyvin uralla. Ympyrät välillä epäonnistuivat kommunikointiongelmien vuoksi, mutta uutta yritystä vaan peliin. Oikea kierros tuottikin läjän harmaita hiuksia ja tyydyin pyörimään pientä umpyrää kentän keskellä. Miten vaikeaa voikaan olla saada hevonen pysymään suorassa tai taipumaan haluttuun suuntaan?

Ei mikään ruusu, mutta kukkii ne perunatkin.

Tunti kului siivillä ja suunnan vaihtuessa moneen kertaan alkoi lamppu hevosen pään yläpuolella palaa. Enää ei tarvinnut kulkea pikkuista ympyrää, vaan voisin mennä ihan pääty-ympyrällä ilman, että pää kääntyy ulos ja tamma puskee lapa edellä haluamaansa suuntaan.

Vaikka tämä hevonen on täysi vastakohta omalle näkemykselleni unelmahevosesta, niin silti joku minua siinä kiinnostaa. Veikkaan, että löydän itseni vielä myöhemminkin tamman selästä tehden kahdeksikkoa harjoitellen asetusta.

Tallilta kotiin päästyäni lähdinkin lasten kanssa päivystykseen. Yksi huutaa tulevia hampaita, toinen on taas kuumeessa ja itse poskiontelontulehduksessa.

Huomenna olisi aika arpoa voittajat Hevoset 2016 messuille? Video vai arvontakone?

2 kommenttia:

Millainen minusta on tullut?

Hevosmaailma elää murroksen aikaa ja tuntuu pelottavalta hypätä johonkin uuteen, mutta kuitenkin tuttuun. En oikein vielä tiedä millainen tu...