Kauaa en ratsastellut, kun laiskuus iski. En oikein tiennyt mitä tekisin, joten päätin olla tekemättä mitään. Nyt V tuntui jo paljon paremmalta kuin viimeksi. Enää ruuna ei hangoitellut niin kovasti vastaan tuntumaa ja asetuksetkin menivät perille paremmin. Oli jännä tuntea kuinka tämä kirahvin kokoinen lämpönen nostaa selkäänsä vielä ylemmäs. Pohkeenväistöstä ei tuntunut tulevan mitään, joten sekin sai suosiolla jäädä.
Yritän kovasti palauttaa hevosen mieleen normaalin kenttätyöskentelyn, joten pysyn simppeleissä asioissa. Jos tätä menoa kehitys jatkuu, parin kuukauden päästä V muistaa jo kaiken. Yritän vieläki sulatella tätä hevosen kokoa. Ei ruuna mikään ihan jättiläinen ole, mutta iso kuin taivas Vikkeen verrattuna.
Jotenkin tuli semmoinen fiilis, että odotan kevättä jo tosi kovin. Tekisi jo niin kovin mieli päästä treenaamaan kunnolla ja miten kivaa olisikaan kaivaa puomit esille ja niiden kanssa treenata. Jotenkin taas on edelleen saamaton ja laiska olo. Pitää varmaankin tehdä ensi kertaa varten suunnitelma mitä teen, ettei ratsastus jää "tyhjäksi" ja tylsäksi.
Koska olin niin laiska, etten oikeasti viitsinnyt ratsastaa kauaa, Jonna juoksutti ruunaa vielä hetken. Mitä sitä oikein ensi kerraksi keksisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti