Joskus kolmen jälkeen kapusin hevosen selkään. Nyt oli hepalla kengät niin oli kiva mennä. Roni oli niin mammutti sen talvikarvansa kanssa, että voi luoja. Olisi kivaa saada itselleenkin sellainen turkki. Maijan luona ei siis klipata hevosia juurikaan. Eihän siinnä mitään järkeä olekkaan, kun hevoset eivät talvisin missään kovin kovassa treenissä ole. Joskus tarvittaessa on klipattu.
Ratsastaessa en tehnyt mitään ihmeellistä. Aluksi mietin miten ihmeessä pääsen sinne selkään, mutta käytämme aina yhtä plokia mennäksemme selkään, etteivät jalustinhihnat turhaa kulu. Kävelin alkuun ihan vain pitkillä ohjin ja jostain syystä minua pelotti ihan sikana. Johtuu varmaan siitä, etten ollut hetkeen ratsastanut Ronilla ja se tuntui selästä aivan jättiläiseltä.
 |
| Ihan vähän vaan vinossa |
Otin hieman pohkeenväistöä ja sitten askeleen pidennystä ja lyhennytstä. Roni tuntui jotenkin todella herkältä, mutta samalla se veti herneen nenään. Hevonen puri kaikin hampain kiinni kuolaimeen, eikä suostunut kulkemaan nätisti. Uskaltauduin ravaamaan hieman, koska vatsaan ei sattunut yhtään ja heti kun keskityin keventämään ylös, enkä eteen, Roni kulki todella hienosti. Tosin vain pätkittäin mutta silti. Minua ei vieläkään sattunut vatsaan joten otin myös yhden pitkän sivun laukkaa.
Hetken ravailtuani ja käveltyäni taluttelin siskontyttöäni hetken. Roni on niin ihanan kiltti lapsien kanssa, vaikka on se kyllä muutenkin. Pikku-tytöt auttoivat minua hoitamaan hepan pois ja syötimme sille porkkanoita.
Roni sai taas vaihtaa tarhaa, eilen se laitettiin Pamelan kanssa, mutta tänään se pääsi painimaan Dille-ponin ja Pamelan varsan Pikku D:n kanssa. Pojat ovat hyvä lauma kun saavat touhuta ja leikkiä rauhassa. Roninkin kun on lapsellinen pikkuotus.
 |
| Lainattiin Temen karsinaa.. Voi luoja.. :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti