Helsinki Horse Fair Perjantai

Aikatauluni meinasi jo heti aamulla pissiä ja pahasti. Irman jalka turvotteli ja kylmäilin sitä hyvän tovin. Melkein ajoissa päästiin lähtemään ja sain matkaseurakseni Jennan.

Helsinki Horse Fair yllätti minut tänä vuonna oikein positiivisesti ja voin kertoa, että paikalla oli jokaiselle jotakin. Tuntui kuitenkin, että tällä kertaa meidät hevosenomistajat oli todellakin otettu huomioon, sillä paikalla olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoisia luentoja. Mukaan ei mahtunut yhtään mitään turhaa, vaan sisältö oli oikein mielenkiintoista ja hyödyllistä. Harmillisesti vain moni mielenkiintoinen juttu osuu päällekkäin, mutta eihän sille nyt vain voi mitään. Jos kaikki ohjelma järjetettäisiin samalla areenalla, messuilla pitäisi olla varmaankin kolme vuorokautta putkeen.

Valinnan vaikeus oli erittäin kova. Ajattelin seurata monta eri juttua, mutta eihän se homma niin toiminut, taaskaan! Ensi vuonna todellakin aion vierailla messuilla monilla eri päivillä, niin ettei mitään taatusti jää näkemättä.

Osuimme paikalle juuri puoli yhden aikaan seuraanmaan sometuttujen handlerkilpailua. Oli mukavaa todeta, ettei hevoset kamalasti välittäneet oudosta ympäristöstä ja kuuntelivat hienosti omia ihmisiään.

Taso tuntui olevan kova, sillä tehtävätkin olivat melko yksinkertaisia. Toki kaikilla olisi varmasti sujunut paremmin jos annetut hommat olisi tehty kotona ihan omassa rauhassa. Ihailtavaa oli kyllä huomata seesteinen ilmapiiri ja rauha hevosten keskellä. Tuntui jotenkin utopistiselta nähdä sometuttuja oikeati livenä hevosineen. Kaikkien harmiksi olen niin nynny, etten kenellekkään uskaltanut mennä juttelemaan.

Törmäsin muutamiin tuttuihin kasvoihin, kuten esimerkiksi Muuliblogin Kaisaan. Mieleni teki kovasti mennä juttelemaan, koska pidän hänestä hirvittävästi. Muutkin someihmiset saisivat ottaa Kaisasta mallia. Hän kertoo todella rehellisesti monesta asiasta, eikä kaikki ole niin ruusuilla tanssimista. En kuitenkaan uskaltanut mennä Kaisan messuhuumaa häiritsemään, ehkä ensi kerralla.

Omat aikataulutukseni menivät heti mönkään ja keskityin seuraamaan muutamia juttuja. Valjakkoajo vei mukanaan ja seurasinkin klinikan melkein loppuun saakka, kunnes piti kiiruhtaa muualle. Ben Simonsénin tyyli opettaa oli aivan huippu. Kaikilla tuntui olevan hauskaa ja onnistumiset huokuivat kaikilta. Sydän ihan sulasi ja taidan paneutua valjakkoon hieman enemmänkin.

Yhteistyö ohjastajien ja hevosten välillä oli todella upeaa seurattavaa. Miten pienillä jutuilla sitä voikaan oikeasti vaikuttaa hevoseen, kun se on hyvin koulutettu ja kun vielä kuski osaa hommansa. Kaikilta esiintyviltä hevosilta irtosi sellaista liikettä, että huhhuh. Toimisivat varmasti myös todella upeasti kouluratsastuksessa. Olen vieläkin ihan myyty! Aiemmin kun olen käynyt valjakkoa katsomassa kisoissa, ei ole oikein niin sytyttänyt, mutta tänään heräsi jonkinlainen kipinä. Nämä kolme valjakkoa toivat kyllä kunniaa koko lajille ja antoivat todella positiivisen kuvan.

Hassua sinänsä, että ajattelen näin. Istuinhan minä vain katsomossa pyyhkien silmiäni ihmetyksen kyyneleistä. Olen luonteeltani sellainen herkkis, että vollotan vähemmästäkin. Jotenkin vain oli sellainen liikuttunut fiilis. Hevoset rentoutuivat työntekoon vaikka katsomossa teinit paukuttelivat portaita rampatessaan ees taas. Minua oikein harmittaa, etten pääse seuraamaan tätä upeaa lajia enää uudestaan näillä messuilla. En millään pääse paikalle enää huomenna ja sunnuntaina.

Tässä vaiheessa oli jo jättänyt suunnitelmani unholaan ja päätin seurata niitä mitä oikeasti ehdin. Olisi ehdottomasti pitänyt kloonata itsensä, että olisi ehtinyt kaikkea haluamaansa katsomaan. Shireä kävin katsomassa ihan vain karsinassa.

Pienen shoppailutuokion jälkeen kiiruhdin seuraamaan Kengityksen merkitys hevosen hyvinvoinnille -tietopläjäystä ja näihin ajatuksiin voin samaistua ihan täysin. Olen itsekkin ollut huolestunut nykyhevosten kavioiden asennoista, mutta nyt vasta kun Jaakko Granstöm löi faktoja tiskiin heräsin aivan uuteen todellisuuteen. Aion tästäkin eteenpäin pitää huolen siitä, että oma hevoseni kengitetään kunnolla ja oikein.

Kuvissa, mitä Jaska näytti selkeni hyvin monet asiat. Tämä tietopläjäys todellakin kannattaa käydä kuuntelemassa. Mukaan sain monenlaista vinkkiä miltä sen  kavion kuuluisi oikeasti näyttää ja ihan oikesti niiden kavioiden hoitaminen pitää aloittaa jo varsan ekoina viikkoina. Näin säästytään monilta ongelmilta.

Tätä luentoa olisi jaksanut kuunnella vaikka kuinka kauan. Moni palanen tuntui loksahtavan paikalleen. Kyllä ihan oikeasti hevosen selkävaivat voivat johtua täysin väärästä kengityksestä tai siitä että hups hevosta ei ole kengitetty. Irmallahan oli hieman vääränlainen kengitys ja sitä ollaan hiljalleen muutettu takaisin. Kanta on ollut lyhyt ja kärki pitkä. Tämä tuntuu olevan joku nykypäivän trendi ja ymmärtääkseni Jaskalla käy paljon asiakkaana hevosia joilla kanta on karannut lähes kokonaan kavion alle. Satsatkaa hyvät ihmiset kunnon kengittäjään!

Lopuksi kävin seuraamassa vielä hieman kaunista kouluratsastusta. Aina on upeaa seurata kaunista ratsastusta ja sitä todellakin oli tarjolla. Toiset ne vaan osaa. Ei voi muuta todeta kuin, että osaisipa itsekin. Ehkä sitä joskus on niin rikas, että on aikaa ja rahaa panostaa valmentajaan, niin silloin varmaan oppisikin hieman enemmän kuin höntsäilemällä ja lusmuilemalla.

Kärsin messuilla kroonisesta aikapulasta ja jos ensi vuonna siellä on näin paljon mielenkiintoisia juttuja, aion kyllä käydä useampana päivänä. Vaikka vietin paikalla lähes kuusi tuntia, ei se riittänyt mihinkään. Shoppailut olisi voinut jättää täysin unholaan  ja keskittyä kuuntelemaan eläinlääkärien luentoja eri aiheista. Eleganttia kouluratsastustakaan en oikeasti ehtinyt seuraamaan kuin pari ratsukkoa.

Omat hevoset odottivat kotona hoitajaansa, niin millään ei pystynyt olemaan loppuun saakka. Omat muruset menevät aina etusijalle, oli tilanne mikä tahansa.

Messuilta ei tällä kertaa tarttunut mukaan hirmuisesti tavaraa. Jotain pientä ja tarpeellista kuitenkin löytyi ja varsin huokeaan hintaa:

Irma sai Hevarilta uudet suitset. Jos nämä suinkin tamman päähän sopivat, saavat nämä toimia juoksutuksessa. Hinta oli huimat 29 euroa.

Nämä HV Polon suojat löytyvät Manskilta vain 25 eurolla. Päästään treenailemaan puomeja ja ehkä joskus eteitäkin.

Black Horse oli lanseerannut uudet sarjan vitamiineja. Tämä ADE-lios maksoi vain 15 euroa ja siihen tuleva pumppu 2 euroa. Erikoista vitamiinissa oli se, että sen syöttämäärä on todella pieni sillä sitä annetaan vain kerran viikossa. 

Lisäksi ostin Black Horselta näitä pieniä linimenttipulloja harjakassiin. Yksi maksoi 4 euroa ja kolme sai kympillä. Yksi pullo meni kaverille.

Matkaseurani ja Irman apuliikuttaja Jenna osti hepoille ison purkin nameja ehkä noin kympillä. Nämä tuoksui niin hyvältä, että teki mieli itsekkin syödä niitä . Myyjän mukaan olivat sokerittomiakin.

Viime vuoteen verrattuna Helsinki Horse Fair yllätti erittäin positiivisesti. Aika kului todella nopeasti ja opin uusia asioita hirmuisesti. Ihmisiä oli liikkeellä sopivasti ja tungoksilta vältyttiin. Tasan yksi asia jäi kaivelemaan ja se oli typerästi käyttäyvä kenkienhoitoainekauppias. Oletettavasti tämä raivostuttava mies tyrkytti kenkien puhdistuspalveluitaan ja kun kohteliaasti sanoin ei kiitos, haukkui tämä mies kenkäni törkyisiksi. Huomautin kauniisti asiasta, jolloin sain naurut päälle. Okei ehkä hän ei tarkoittanut pahalla, mutta kiersin sen mulkun kojun ohi aina kaukaa. Minun kenkiäniähän ei haukuta.

Noin muuten messut olivat oikein onnistuneet. Alelöytöjä olisi varmasti tehnyt, ellei olisi hevosenomistaja joka kärsii kroonisesta rahapulasta. Eläinlääkäri on tulossa meille maanantaina, joten säästän kaikki ylimääräiset pennoseni sinne. Tosin minulla nyt oikein ollut mitään tarvettakaan millekkään, niin ihan hyvä päästä vain tarpeellisen tavaran kanssa ulos. Kannoin tunnollisesti kameralaukkua olalla, niin eipä sitä olisi jaksanut kamalia kasseja kantaakkaan. Huvittavaa tässä on ehkä se, etten kovin montaa kuvaa edes kameralla ottanut. Kengitysluennon ja ostosten kuvat on kuvattu puhelimella.