Suunnitelmat ei aina toimi

Meidän piti Oliverin kanssa olla avaamassa kisakausi 19.3. mutta onneksi en kisoihin koskaan ilmoittautunut. Jouduin vatsakipujen takia edeltävänä lauantaina sairaalaan, seuraavana päivänä siirto isompaan sairaalaan, maanantaina leikkaussaliin ja siitä muutaman tunnin päästä kotiin. Mitään isoa ja vakavaa ei onneksi ollut, mutta ikinä ei niin kovin ole sattunut. Tällöin lääkäri vannotti, että torstaina olen kunnossa ja voin normaalisti ratsastaa. Yritin perjantaina, mutta ei siitä mitään tullut. Lauantaina uudestaan sairaalaan ja hakemaan apua kipuihin. Nyt kun muutaman päivän kuuntelin omaa kroppaani, pääsin nyt tiistaina Oliverin selkään ja voi vitsi, että oli kivaa.

Ihanaa tää kevät, kun kenttä on taas kunnossa

Vikke liikkui myös mun toimesta, taluttaen kylläkin.

Samperin rengas tyhjeni tallilla. Onneksi kohta saa kesärenkaat taas alle. Huom lasten hienot taideteokset.

Aluksi musta tuntui siltä, että voi perse, ei tästä tule mitään. Toinen puree kiinni kuolaimeen minkä ikinä pystyy ja vetää loputkin itsetunnon rippeet ulos minusta. Päätin olla luovuttamatta ja vartin päästä tilanne oli aivan eri. Oliver oli kevyt ja tapuisa, oikein mukava. Laukka meille on edelleen se hiukan huono kohta, kun en sitä aina saa ylläpidettyä, mutta harjoitus tekee mestarin.

Jotenkin taas ihan eri moodi tekemiseen ja toivonkin, että pysytään molemmat kunnossa. Meillä on kyllä niin uskomaton talliporukka auttamassa, että ihan meinaa mennä roska silmään. Kyllä tästä suosta vielä ylös noustaan!