Pilvilinnoissa, ainakin vielä!

Odotin koko päivän, että kello tulisi kuusi illalla. Tällöin uuden hevoseni piti saapua ja saapuikin. En siis ollut ruunaa nähnyt ennen kuin kuvissa ja kuljettaja pyysi minun ottavan sen ulos. Astelin rohkeasti koppiin ja irroitin hevosen. Hevonen peruutti varmoin askelin ulos ja meinasin lentää selälleni kun seisoimme pihalla. Vitsi miten hevonen tuntui suurelta. Siitä sitten nopeasti heppa talliin ja maksamaan kuljetus.

Iku katselee mua sen näköisenä että "anna mul nyt hemmetti sentään jotain ruokaa".

Tallissa ruuna oli heti kuin kotonaan eikä hötkähtänyt kyllä mistään. Harjasin ruunan ja sovitin sille tänään ostamiani loimia. Oli muuten kiva kiertää kauppoja etsiä mahdollisti sopivia loimia. Mutta hei nappiin meni. Nyt ruunalla on sentään sadeloimi ja fleeceloimi sekä kaulakappaleella, että ilman. 

Yritin tunnustella hevosta joka puolelta, ei aristanut mistään, eikä jaloissa juurikaan ollut nestettä. Oikein symppiskaveri paljastui heti. Harjaillessa jäin tuijottamaan hevosen säkää. Mistä kummasta sellaiselle säkähirviölle löydän satulan? Tallin yksikään satula ei antanut tarpeeksi tilaa, joten itku meinasi tulla. 

Taluttelin hevosta hetken kentällä, eikä se kyllä välittänyt lapsista, autoista, muista hevosista tai mistään mitään. Saa nähdä mitä tästä tulee.

Muutama fakta:

Nimenä toimii nyt Icu (niinkuin Iku).

Se on olettevasti syntynyt vuonna 1999.

Ruuna varmaan jo joksasitte hevosen olevan.

Se on tuotu Saksasta Suomeen 2004.

Passissa suku ja kasvattaja ovat tuntemattomia, mutta puoliverinen pitäisi laadultaan olla. 

Myyjän ilmoituksessa luki, että ollut ikänsä terve. Nyt ostin sen jobbarin kautta nettihuutokaupasta. Ei tässä vieläkään järkeä ole, mutta ainakin toinen vei sydämen.

Ei kuvan laatu vaan tunne :)