Hevosrintamalle ei kuulu vielä mitään uutta, mutta kuka tietää josko asia siitä muuttuisin aikojen saatossa. Kova hinku olisi päästä tallille, mutten sinne muiden eteen viitsi tunkea. Tuntuu kuin elämästä puuttuisi sisältöä, kun ei käy tallilla. Lasten kanssa ollaan hyvin pitkälti oltu kotona, mutta tähänkin on ensi viikolla tulossa muutos, sillä sain työpaikan. Enää ei tarvitse maata kotona ja rahatilannekkin paranee roimasti.
Viime viikonloppuna istahdimme miehen kanssa kaksin autoon ja lähdimme vailla määränpäätä pois kotoa. Suunnaksi otimme ensimmäisenä Savon ja ajoimmekin 400km siskoni luo Suonenjoelle.
Maailman rumin otus. Siskollani on jos jonkinlaista elukkaa. |
Varsojen touhuja oli ihana seurata. |
Tämä nuori neito vei sydämeni täysin. Ihana Curly-varsa joka on myös myynnissä |
Meidän kaikkien sisarusten yhteinen russponi Bettina. Tammalla on ikää jo kunnioitettavat 28-vuotta. |
Suonenjoelta suuntasimme Jyväskylään hotelliin. Illalla kävimme vielä syömässä ja sitten uni veikin jo voiton. Kerrankin tuli nukuttua hyvin.
Aamulla lähdimme ajelemaan Tuuriin etsimään lapsille tuliaisia. Matkalla tuli kierrettyjä autokauppoja ja kaikki mahdolliset traktori- ja romuliikkeet.
Tämän reissun olikin ihan auki mihin suuntaamme. Lähistöltä ei löytynyt sopivaa hotellia vapaana, joten päätimme yhdessä suunnata kotiinpäin ja jäädä yöksi Tampereelle. Illalla söimme hyvin hotellin alakerrassa Amarillossa ja tuli hiukan maisteltua Sangriaa.
Aamulla heräsimme ihme aikaisin ja jo puoliltapäivin olimme hakemassa lapsia ja koiria hoidosta. Loma tuli kyllä tarpeeseen ja taas sitä jaksaa arkea paremmin. Tuli kyllä huomattua, että matkailu kotimaassa on kallista. Tällä rahalla olisi ollut viikon etelässä, mutta kaikki raha kotimaahan on aina parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti