Tässä sitä ollaan, ilman omaa hevosta. Vikke on myyty, mutta jäi asumaan samaan talliin. Nyt tallilla käyminen ei tunnu mitenkään luentevalta, eikä yhtä kivalta. Meillä ei ruunan kanssa synkannut, niin että yhteistyömme olisi voinut jatkua.
Ostin kymppikortin tunneille, mutten tiedä haluanko enää ratsastaa. Tallilla ei tunnu olevan yhtään sellaista hevosta jolla haluaisin ratsastaa. Osa syynä taitaa kuitenkin olla se, etten pääse enää kisoihin. Miksi treenata kun ei ole tavoitteita? Tuntuu ihan turhalta koko homma.
Hain opiskelemaan hevoshierojaksi, mikäli pääsen opiskelemaan en voi uutta hevosta hankkia. Mikäli en pääse, voi olla että hankin jonkun hevosen. Kirjoittelu nyt ainakin vähentyy, kun käyn vain kerran viikossa tunnilla.
Voitin muuten liput sunnuntain istuntaklinikalle. Odotan reissua innolla ja otan varmasti kameran matkaan. Ensi viikon päästä mulla on itselläkin pilates ja la ja su olisi koulukisat kuvattavana, saa nyt nähdä repeänkö joka paikkaan.
perjantai 27. marraskuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Millainen minusta on tullut?
Hevosmaailma elää murroksen aikaa ja tuntuu pelottavalta hypätä johonkin uuteen, mutta kuitenkin tuttuun. En oikein vielä tiedä millainen tu...
-
Tahvo tuo meidän pieni riiviömme täytti helmikuun alussa puoli vuotta. Olin päättänyt jo aiemmin, että helmikuussa koittaisi se päivä kun e...
-
Hemmo sai syksyllä klinikalta kipulääkekuurin. Ensimmäinen ei vaikuttanut mitenkään ja toinen lääke sai sen vatsan räjähtämään. Vaiva tasoi...
-
Pala on kurkussa, mutta samalla ahdistaa. En enää erota närästääkö minua vai onko tämä kuristava tunne ahdistusta joka ei jätä minua rauhaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti