Kaikki ärsyttää, siis ihan kaikki. Mikään ei suju. Välillä toivon, että olisin syntynyt kultalusikka hanurissa. Niin minullakin voisi olla oma hevonen, eikä tarvitsisi murehtia ja vaivata muita. Onko tässä koko hevosharrastuksessa mitään järkeä, kun aina tulee vain paha mieli. En kuitenkaan jaksaisi, jos en pystyisi hyödyntämään hevosten terapeuttista vaikutusta. Kuinka helppoa minunkin olisi harrastaa, jos olisi oma hevonen. Ei tarvitsisi vinkua jatkuvasti muiden hevosia ja saisi käydä tallilla niin usein kuin haluaisi. Hevosen omistamisessa on kuitenkin myös ne huonot puolensa. En vain jaksa niitä muistella.
Tiedän tasan yhden hevosen, jolla saisin käydä ratsastamassa täysin ilmaiseksi. Mennä tallille, ratsastaa ja häipyä. Minun ei tarvitsisi tehdä mitään. Mutta onko se oikein tämän hevosen omistajalle? Jonkun senkin hevosen eläminen on maksettava, mikään kun ei ilmaista ole.
Olen yrittänyt miettiä muutaman päivän harrastustani. Onko siinnä mitään järkeä? Kaikki kuitenkin on kiinni ainoastaan omasta tahdostani, ei enää rahasta tai ajasta tai mistään muustakaan. Haluaisin oppia ratsastamaan, ratsastaa enemmän ja käydä myös kilpailuissa. Tämä olisi mahdollista, jos saisin otettua itsestäni edes sen verran niskasta kiinni, että sopisin päivän milloin menen ratsastamaan. Mutta miten ihmeessä sen teen?
Viime aikoina en tosiaan ole hevosen selässä ollut. Olen vain lapanut sontaa ja ruokkinut hevosia. Jonne sen sijaan on ollut tallilla ratsastamassa lempiponillaan. Pojasta on kuoriutunut varsinainen hevosmies.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Millainen minusta on tullut?
Hevosmaailma elää murroksen aikaa ja tuntuu pelottavalta hypätä johonkin uuteen, mutta kuitenkin tuttuun. En oikein vielä tiedä millainen tu...
-
Tahvo tuo meidän pieni riiviömme täytti helmikuun alussa puoli vuotta. Olin päättänyt jo aiemmin, että helmikuussa koittaisi se päivä kun e...
-
Hemmo sai syksyllä klinikalta kipulääkekuurin. Ensimmäinen ei vaikuttanut mitenkään ja toinen lääke sai sen vatsan räjähtämään. Vaiva tasoi...
-
Pala on kurkussa, mutta samalla ahdistaa. En enää erota närästääkö minua vai onko tämä kuristava tunne ahdistusta joka ei jätä minua rauhaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti