Päivät menee ihan hurjaa vauhtia..

Nytkin ehdin vasta postaamaan perjantain tapahtumat. Aamulla heti, kun olin vienyt pojan päiväkotiin, lähdin Vaskiolle Jutan hevosia moikkamaan. Meillä oli sovittu tallin räjäytyspäivä ja siivosimme koko pikkutallin ihan vimpan päälle. Jutta asuu kyseisellä tallilla ja hänen omat kaksi hevosta omat omassa pienessa tallissa kun taas muut ovat isossa tallissa. Se on musta ainakin tosi kiva, niin saa aina puuhailla ihan rauhassa. Aikaa siivoamiseen meni pari tuntia ja kyllä tuli siistiä :)

Tästä suuntasin sitten käymään vanhemmilla ja siitä sitten Maijalla. Menin sinne siivoamaan karsinoita ja sainkin siivottua 7karsinaa perusteellisesti, kunnes oli aika lähteä hakemaan poikaa päiväkodista. Mulla menee karsoiden siivoamisessa yleensä suhteellisen kauan aikaa, kun haluan siivota ne kunnolla. Mikään muu ei ärsytä niin paljoa kuin siivota karsinoita jos edellisenä päivänä ne on huonosti siivottu.

Kävin kotona viemässä pojan ja heittämässä ratsastuskamppeet päälle, oli aika mennä takaisin Maijalle ja estetunnille, hui. Sain itse päättää ratsun ja päätin koittaa Enkeliä, sillä en ollut sillä ikinä ratsastanut. Zafiiria en viitsinnyt ottaa kun se oli juuri edellisenä päivänä ollut estevalkussa.

Meitä ei ollut tunnilla kuin kaksi, mikä oli todella kivaa. Saimme enemmän opetusta ja keskittyminen oli parempaa. Maija teki meille pienen radan joka osottautui melko haastavaksi. Ensin menimme pätkiä ja lopuksi kokonaan. Nostimme lopuksi estekorkeutta n. 80cm.



Kun hyppäsimme ensimmäistä kertaa nostettuja esteitä, tapahtui jotain mikä olisi pitänyt saada videolle. Enkeli hidasti yksittäiselle okserille ja minä tajusin sen, mutten tehnyt mitään. Kun olimme esteen edessä Enkeli pysähtyi ja minä lähden hyppäämään, istahdan hevosen niskan päälle ja siitä sitten vasemman kyljen ja pään kautta esteen toiselle puolen. En voinut tehdä muuta kuin nauraa, se oli kuin jostain sarjakuvasta. Siitä sitten selkään ja uusi yritys.

Vasen olkapää on aika hellänä, mutta eiköhän se siitä. Kun olin hoitanut Enkelin pois, kävelin vielä Ronin kanssa kentällä. Se on hiukan toipilaana niin kävelin vain. Poika oli aivan innoissaan kun näki esteitä, meinasi ryöstää laukalle heti kättelyssä. Tein hiukan takaosakäännöksiä ja väistöjä ja perus pys-per. Roni oli niin intona kun pääsi töihin, suu vaahtosi ja istellekkin jäi kiva mieli.

Videosta ei ole karsittu kamaluuksia pois, koska haluan antaa

itsestäni ja taidoistani realistisen kuvan.